Nyt on meneillään neljäs viikko kurssin parissa ja itse tiistain kurssikokoontumisen vietimme erityisesti ranskalaiseen maisema-arkkitehtuuriin liittyviin ”aikalaisiin” tutustuen. Oli mielenkiintoista kuunnella suunnittelijoiden ajatuksia mutta nähdä myös esimerkiksi heidän tekniikoitaan ja työtapojaan liittyen suunnitelmien koostamiseen. Kuten tunnilla tuli todettua, maisema-arkkitehtuurista on vaikeahkoa löytää kritiikkiä, etenkin ns. ammattikriitikoiden näkökulmasta. Ei nyt sillä, etteikö kaikkien mielipiteet olisi omassa lokerossaan tärkeitä ja huomioitavia, mutta asioihin perehtyneet ihmiset osaavat useimmiten nojata argumenttinsa osuvammin ja paremmin sekä sijoittaa kritiikin kontekstiin. Olisi mielenkiintoista paneutua kritiikkiin hieman paremmin, että osaisi ehkä itsekin sijoittautua asemaan esimerkkiä ottamalla. Koen, että kritiikissä tulee kuitenkin olla suhteellisen perillä itse suunnitelmasta ja parhaassa tapauksessa vieraillutkin itse kohteessa. Tämän takia koin viimeisen tuntitehtävän haastavaksi ja tuntui, etten saanut oikein välitettyä ajatuksiani – jos ne nyt ylipäätään oli erityisen kehittyneitä – eteenpäin. Tietysti tuntitehtävän olikin tarkoitus olla herättelevä ylipäätään siihen, että asioihin on hyvä suhtautua myös kritiikillä. Tässä tehtävä olikin oivallinen.
Jos nyt kuitenkin palaisin tehtävän herättämiin ajatuksiin, että miten koen kestävyys-termin kohdentuvan nykypäivänä ja millaisia merkityksiä se saa. Ekologinen kestävyys on erityisen pinnalla ja siitä täytyy tietysti pitää kiinni. Voi kuitenkin pohtia, missä määrin ekologinen kestävyys on kiinni eri maiden sitoutumisesta ekologisiin tavoitteisiin ja poliittisista päätöksistä ja suuntauksista. Tuntuu, että ne voivat vaikka yhdessä yössä tuhota kaiken ruohonjuuritason työn. Miten maisema-arkkitehtuuri voisi toimia eri intressejä hyödyttävänä tekijänä? Toki näitä ajatuksia on jo paljon esitettykin, kuten esimerkiksi missä ekosysteemipalvelut-käsitteessä on kyse. Myös suunnitelmien pitkäjänteisyyttä mietitään ja kohteiden suuntautuvuutta tulevaisuuden kaupunkeihin. Kuitenkin monet suunnitelmat saattavat jäädä ilman tarvittavaa hoitoa, jolloin alkuperäiset suunnitelman tarkoitukset saattavat vahingossa hämärtyä tai jopa poistua. Tässä on kuitenkin ristiriita sen suhteen, että tietysti erityisesti Suomessa ja miksei muuallakin, on monissa suunnitelmissa tarve hoidon tarpeen minimoimiselle. Tämä on usein myös tavoitteena tietyissä suunnitelmissa ja se on upea juttu. Vaatii ammattitaitoa yhdistää kestävyyden eri tasoja niin, että tavoitteet säilyvät. Ehkä yhteistyö ja eri alojen ymmärtäminen on kaiken a ja o. Suunnitelmat saattavat myös toisaalta painua muodissa ja suuntauksissa lokeroihin, jotka ihminen helposti tuhoaa vanhanaikaisina, taaksejääneinä ja vaikka ”rumina” tai hyödyttöminä. Miten voi varmistaa, että suunnitelmat kestävät tämän vaiheen läpi, ja onko se edes mahdollista? Ehkä suunnitelmien linkittäminen paikan henkeen ja historiaan on tässä avainasemassa mutta toisaalta tietynlainen uniikkius. Näistä asioista tuli ja tulee ensi viikolla fvarmasti lisää inspiraatioita tutustuen filosofien ym. ajatuksiin esimerkiksi maisema-arkkitehtuuriin ja kaupunkisuunnitteluun liittyen.
Mutta palaten vielä ”aikalaisiin”, monet suunnittelijoiden kohteet olivat kyllä mielestäni upeita, esimerkiksi Atelier de Balton rehevä mutta geometrinen ote sekä tunnetta herättävä kädenjälki ja suunnitelmajälki. Myös Céline Baumannin ajatukset ympäristöpolitiikkaan liittyen ovat mielenkiintoisia ja ajankohtaisia. Itseasiassa viime viikolla etsin kansikuvaksi juuri hänen teostaan ”Parlament of plants” muistamatta kyseisen teoksen nimeä. Onneksi se tuli nyt sitten vastaan! Myös Pascal Cribielin työt herättelivät. En ole hänen tapaistaan tyyliä nähnyt ainakaan hetkeen ja tämä innosti. Olisi mukavaa itsekin olla lisäksi puutarhuri. En usko että jaksan kuitenkaan kolmatta ammattia enää opiskella 🙁 onneksi asioista voi kuitenkin itsekin ottaa selvää. Oli myös kiva kuulla, että Cribiel tykkää enimmäkseen suunnitella paikan päällä. Tällainen lähestymistapa kuulostaa jollain tapaa optimaaliselta.
Jos nyt itse suunnittelutyön etenemisestä vielä kirjoittelisi. Asiat on vielä auki ja olen etsinyt sopivia paikkoja esimerkiksi Helsingin karttapalvelun kaavoitusosiosta; olisi jotenkin mukava suunnitella paikkaan, jonka tietää jo valmiiksi tulevan tai olevan suunnittelussa. Olen etsinyt tavallaan paikkoja kummastakin kaupungista, Pariisista ja Helsingistä, joista olisi jotain tarttumapintaa ja annettavaa toiselle. Tämä voisi linkittää kaupunkeja toisiinsa mutta itse merkitys ja aihe huleveden ja politiikan parissa voisi olla yhteinen. Olen kuitenkin kokenut haastavaksi paikan löytämisen, joka ei olisi itse aiheistani irrallinen mutta joka kuitenkin olisi otollinen suunnittelulle, vielä kahdessa kaupungissa. Mutta olen kokenut hyödylliseksi ottaa kaiken tiedon talteen mikä tuntuu jollain tapaa linkittyvän aiheisiin. Näin ne on koteloituneina Indesignissä ja tuntuu päässeen jollain tapaa eteenpäin niin, että on ehkä esitettävää materiaaliakin jo hieman kasattuna. Materiaalia on vaikka Pariisin alueen vesistöistä, kaupunkien korkeusvaihteluista ja inspiraatiota herättävistä kohteista sekä väestön jakautumisesta. Olen myös miettinyt jo vähän alustavaa työn väripalettia ja esityksen yleisilmettä huvin vuoksi :). Mutta tosiaan koen, että voisi olla avartavaa tutustua vielä enemmän vaikka esimerkiksi ranskalaiseen runouteen tai muuhun vastaavaan. Myöskään uutisia ei varmasti pysty lukemaan liikaa ja tutkimuksia asioihin liittyen. Aion kuitenkin nauttia nyt myös kerrankin kirkkaasta lauantain säästä joten palaamisiin ja ensi kertaan!
-Helena
Viime tiistain töhertelyjä kuuntelun ohessa
