Moi!

Paljon on käyty läpi ja koettu viimeisen kirjoitelman jälkeen. Olen työstänyt itse suunnitelmaa tällä aikavälillä lähinnä käsin. Tein tietoisen valinnan siksi, että koin suunnitelmaa olevan helpompi, nopeampi ja intuitiivisempi muuttaa vielä tässä vaiheessa. Olen myös päätynyt muuntelemaan suunnitelmaa kenties aiempia kursseja enemmän tämän käsintyöstämisen myötä. Minulla oli ennen matkaa hieman kevätuupumusta, josta olen nyt Pariisin matkan jälkeen onneksi hieman palautunut, onkohan se sitten d-vitamiinin, rautatablettien vai maisemanvaihdksen sekä Pariisin ympäristön kohteiden ja niiden yhdessä ihmettelyn tulosta.

Koen, että sain Ranskan vierailulta inspiraatiota erityisesti edellistä vahvempien elementtien käyttöön. Monessa Pariisin kohteessa oli nähtävillä upeita rakenteita osana suunnitelmia, jonkalaisia ei Helsingissä erityisemmin näy. Esimerkiksi puu-, betoni- tai kivirakenteiden käytöllä voi ohjata näkymiä ja kulkua, kertoa tarinaa ja luoda jänniä vastakohtaisuuksia, kontrasteja sekä valo-varjo-kieltä. Tietysti mieleen tulee kuitenkin elementtien ekologisuus; millainen materiaalien käyttö on tarpeen ja perusteltua nykymaailmassa? Toisaalta mikä on vaikuttavaa, tunnistettavaa ja säilyvää..

Vierailemistamme kohteista omat suosikkini ainakin tällä hetkellä olivat Parc André-Citroën, Parc de la Villette, André Le Nôtren kohteet sekä Parc de Bercy. Nämä saivat tällä reissulla innostuneimpaan mielentilaan ja toivat esiin tunteita ja mielikuvia, joita en ole puistojen kohdalla aiemmin tuntenut. Yksityisempien tilojen ja niiden sarjojen rinnalla oli laajempia kenttämäisiä alueita, ja ilman toista ei olisi kokenut toista vastakohtaista tilaa niin vahvana. Yksityiset tilat olivat enemmän mieleeni vaikka laajemmilla alueilla tulikin enemmän istuskeltua ja koettua yhteyttä muihin puistojen kokijoihin. Tilat omasivat usein oman teemansa ja tunnelmansa, jotka nivoutuivat sitten kokonaiseksi paikkojen tarinoiksi läpi kulkiessa ja havainnoidessa. Vaihettuminen saattoi olla yllättävää tai soljuvaa. 

Suunnitelmat ovat edelleen samoilla radoilla. Helsingin kohde käsittelee ja kritisoi yksipuolisia ja usein avohakkuiden uhan alla olevia talousmetsiä, Ranskan kohde taas ihmisen toiminnasta, ilmastonmuutoksesta ja metsien usein yksipuolisesta tilasta johtuvia metsäpaloja. Molempien maiden aspektit liittyvät hiilinielu- ja varastokatoon. 

Ajattelin tuoda Ranskan suunnitelmaan suorempia kulmia ja porrastusta, laskeutumista ”maan kamaralle”. Laskeutuminen toimii vertauskuvana Bruno Latourin ajatuksiin siitä, että perinteisen vasemmisto-oikeisto-akselin lineaarisuutta rikkoo Irti maasta- ja Maasyntyisyys-akselit. Esimerkiksi Donald Trump ajaa tätä Irti maasta-ajattelua, jossa ilmastonmuutos kielletään ja uskotaan, että on olemassa maan ulkopuolinen tila, joka vielä pelastaa meidät (tai oikeastaan eliitin). Ihminen nähdään irroitettuna luonnosta ja paikasta. Tätä ulkopuolista tilaa ei kuitenkaan ole olemassa tai sitten siitä ei riitä kuin murto-osalle ihmisistä ja muista eliöistä. Maasyntyisyys on näille vastavoima, jossa laskeudutaan tiedon ja olevan pariin. Pyritään kiinnittymään ekosysteemeihin ja elinpiireihin sekä tunnustamaan riippuvuuden luonnosta. Sekä maasyntyisyys että irti maasta- akselit vetävät puoleensa vasemmiston ja oikeiston kannattajia, joten perinteinen akseli on vanhentunut ja tuhoutunut Latourin mukaan. Kehitystä, kasvua ja paikasta irtautumista suosiva Maailmanlaajuisuus ja sulkeutuva, menneisyyttä ihannoiva Paikallisuus nähdään siis kolmantena ja neljäntenä erillisenä voimana.

Ranskan suunnitelmassa suunnitelmissa on tuoda ilmastonmuutoksen, kuivettumisen ja palon tuntua kiveyksissä sekä päällysteissä, jotka luovat mielikuvia kuumuudesta ja hiiltyneisyydestä. Kasvillisuudessa ajattelin käyttää kuivien Etelä-Ranskan metsäpaloalueiden kasveja, jotka osaltaan kykenevät selviämään paloista. Kasvit olisivat myös osin lajikkeita, jotka muotokielellään ottavat kantaa vallattomuudellaan ja tietynlaisellä häiriintyneisyydellään. Kasvillisuus sopisi kohteeseen, sillä Ranskan kansalliskokouksen edustan aukio on paahteinen ja kuiva. Laskeuduttaessa portailla tai luiskoilla keskelle aukiota, tulee rehevämpää ja viileämpää. Kasvit varjostavat ja tunnelma muuttuu rehevämmäksi. Tämä kuvastaa sitä, että vain laskeutumalla maaperään voidaan ilmastomme tilaa parantaa ja helpottaa. Ajatuksissa on luoda keskelle aukiota kattomainen, geometrisen muodokas kasvillisuusrakenne, joka viilentää ja toimii osana maiseman rakentumista. Tämä myös erottautuu irti maasta- suuntauksesta. Näitä kuivia kohdistumia toisin mahdollisesti akselille, joka suuntautuu aukiosta kohti hyvin julkista Place de la Concorde-aukiota. Tämä akseli toimisi risteävänä akselina nykyiselle pääakselille. Tämänkin voi nähdä viittauksena, että lineaarinen poliittinen ajattelu on vanhentunutta. 

Seuraavat kaaviot ovat B. Latourin kirjasta Matkalla Maahan – Politiikka ja uusi ilmastojärjestys (2022, alkuperäinen teos vuodelta 2017).

Helsingin suunnitelmassa esiintyy sekä talousmetsän puulajeja, että lajikkeita, jotka kuvastavat metsien häiriintymistä ja muuntaumista ihmisten vaikutuksen edessä. Suunnitelmassa on korkeita ja kapeita mutta muodokkaita puurakenteita,  jotka esittävät toisaalta metsän siluettia mutta toisaalta sen yksipuolistamista talousnäkökulmaan. Rakenteet kuvaavat esimerkiksi avohakkuiden vahvaa rajaavuutta, eristämistä ja ekologista tuhoa. Rakenteisiin on tehty suorakulmaisia aukkoja. Leikatut aukot paljastavat toisella puolen sijaitsevan todellisuuden. Puurakenteet ja niiden aukot toimivat toisaalta myös kulkua ohjaavina, näkymiä rajaavina ja avaavina struktuureina. Rakenteiden toiselle puolen tai vaihdellen on sijoitettuna erikokosia puisia pylväitä, jotka toimivat myös leikkielementtinä. Näitä on sijoiteltuna myös kohti eduskuntataloa nouseville nurmialueille muutamana rykelmänä.

Pohdin vielä mahdollisesti eri puolille suunnitelmaa sijoitettuja äänitallenteita, jotka eri kohdin kuvaisivat Helsingin suunnitelmassa esimerkiksi metsien tuulta, lehtien havinaa tai eläinten ääniä instrumentilla soitettuna. Suunnitelmassa on ajanviettoalue, jossa on leikkielementtejä ja istuskelukohtia. Leikki on ääni- ja musiikkipainotteista. Äänillä voi olla vuorovaikutuksessa luotujen metsän äänien kanssa. Ranskan suunnitelman ääniteos sisältäisi nämä metsien erotellut äänet koottuna yhteen paikkaan keskelle.

Tästä tulikin aika yksityiskohtainen kuvaus suunnitelmista mutta koin, että tästä oli ihan hyötyä. Ajatukset työhön liittyen tulevat milloin tulevat. Matkustin Pariisin jälkeen Normandiaan ja heräsin siellä ajatusvyöryyn keskellä yötä suunnitelmiin liittyen. Piirtelin näitä sitten ylös siinä aamuyöllä kunnes väsytti uudestaan. Koen myös, että itsekseen rauhassa kävellessä, mieluiten luonnossa tai ei ainakaan kauhean ruuhkaisassa paikassa, tulee selkeitä ideoita. Toivottavasti nämä kantavat kohti kesälomaa. Seuraavaan kertaan, toivottavasti ensi viikkoon, kirjoitusten parissa!

Helsinki-luonnostelua ja alempana hylättyjä ajatuksia…

Moi! Tässä blogia kirjoittaessa huomaa omien ajatusten vaiheilun ja työn kehittymisen aika konkreettisesti. Vielä muutama viikko sitten olin työn suhteen vielä menossa kohti installaatiomaista, paikkaa vaihtavaa diptyykkikokonaisuutta mutta nyt ollaan jo ainakin jossain määrin juurruttu paikoilleen. Tämä tuntuu kuitenkin hyvältä suunnalta, onhan siellä metsässäkin se maaperä, juuret, mykorritsat, mikrobit ja muut.

Olin paininut paljon ennen kritiikkiä erityisesti Pariisin materiaalien saamisessa QGis-ohjelmaan. Tämä tuntui välillä ihan todella rasittavalta, kun materiaalit vaikuttivat siltä, että niissä olisi ollut jotain perustavanlaatuista ongelmaa. Lopulta ne sinne kuitenkin asettuivat enkä vieläkään tiedä mitä mahdoin tehdä eri tavalla niiden suhteen. Mutta onneksi kaikki järjestyi ja sain tehtyä austavia analyysikarttoja alueesta. Tietysti aikaa kului ja ajatusta käytti myös materiaalin keräämiseen, hiomiseen ja kuvien tekemiseen konseptia selkeyttämään.

Sain kehittävää palautetta sekä itse kritiikissä Rolfilta että Eeviltä, Siiriltä, Tiialta ja Markukselta. Kritiikin jälkeen päätin kommenteista inspiroituneena, että en jätä kasvillisuutta luonnonlajeista ’mutatoituneiden’ lajien suhteen pelkästään surukuuseen ja mätäskuuseen vaan olisi hienoa, jos useampi lajeista, ehkäpä kaikki, olisi tällaisia luonnonlajeista muuntuneita lajikkeita! Näitä löytyikin todella valloittavia vaihtoehtoja sekä Pariisille että Helsingille. Alkaa myös hieman konkretisoitumaan, miten lajeja voisi mahdollisesti käyttää itse suunnitelmissa muotonsa, kokonsa ja ominaisuuksiensa puolesta. Nämä täytyy vielä saada paperille. Konseptimateriaalini oli myös välikritiikissä vielä hieman lepsu. Haluaisin vahvistaa teemaa ja tehdä työstä entistä kantaaottavamman. Voisin myös pohtia laajemmin referenssikohteita, ulottaen Markuksen kommentin pohjalta myös kohteisiin, joissa on tapahtunut ikäviä asioita metsille.

Olin samaa mieltä Eevin ja Rolfin kanssa, että analyysikarttani eivät ehkä vielä tue itse konseptia parhaalla tavalla. Ajattelin tehdä ne oikeastaan uudelleen, sillä kuten todettu, näiden viimeisimpien kanssa työ meni suurelta osin itse materiaalien kasaamiseen. Nyt olen miettinyt lähestymistapaa, joka auttaa paremmin ymmärtämään itse työn raameja ja sen lähtökohtia. Ajattelin myös tuoda konseptiani kaaviomaisempaan muotoon, kuten Markus esitti kommenteissaan. Kritiikissä oli nähtävillä paljon hienoja konseptikuvia, jotka olivat selkeitä, kekseliäitä ja informatiivisia. Skissaamalla, erityisesti mittakaavoja hyödyntäen, olen kokenut että pääsen suunnitelmaan paremmin kiinni. Esimerkiksi ennen mittakaavaa hyödyntämistä, olin ihan pihalla kuinka monta puuta paikalle oikeasti mahtuu. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus tehdä kommenttienkin perusteella vähän tarkempia raameja mutta samalla vapaampia, kaaviomaisia kuvia, jotka antavat selkeät puitteet itse suunnitelmille ja lähteä etenkin Helsingin suunnitelman kanssa jo alustavaan suunnitteluvaiheeseen.

Olen pohtinut lahopuun käyttöä ja sen pitämistä konseptissa ja suunnitelmissa mukana. Lahopuu kuvaa metsien kiertokulkua ja sitä, että ’kuollut’ antaa tilaa uudelle elämälle ja siirtyy osaltaan metsän kiertokulkuun hyödyttämään esimerkiksi lahottajaeliöitä. Olen kuitenkin miettinyt, että voisin lähestyä puuta enemmän vielä talousnäkökulmasta, ottaen kantaa sen helposti metsiä riistäviin ja köyhdyttäviin vaikutuksiin. Ranskassa työhön voisi ammentaa myös laajoista metsäpaloista ja niiden yhteydestä ihmistoimintaan ja päätöksiin. Työssä voisi kommenteista ammentaen korostaa luonnon hidasta toipumista ja reaktioita ihmistoimintaan ja ilmastonmuutokseen. Haluaisin viestiä suunnitelmalla, että ihmiset ovat osa luontoa mutta vaikuttavat olemisellaan ja päätöksillään metsiin joko positiivisesti tai negatiivisesti. Olin muuten ilmeisesti välikritiikissä käyttänyt epäselviä sanavalintoja, jotka saivat ymmärtämään Helsingin kohteen tulevan olevan vapaampi ja Pariisin muodollisempi. En ollut tätä tarkoittanut mutta haluan nojata näiden välisen balanssin sekä ihmistoiminnan vaikutuksiin mutta toisaalta luonnonmetsien vaaraantumiseen. Olen pohtinut paljon, millaista olisi kantaaottava muotokieli ja tämä ei ole kovin yksiselitteistä joten annan asian vielä hioutua mielessäni. Ehkä se voisi tosiaan olla erilaista kummankin maan osalta. Voisin pohtia myös lisää Siirin kommenttia, miten voisin tuoda maiden eroja vahvemmin suunnitelmassa esille.

Olen päätynyt tekemään diptyykin Helsingin osalta kansalaistorille ulottaen osion myös eduskuntatalon edusnurmelle. Koen, että tämä sopii ihan hauskasti Ranskan suunnitelmaan Place du Palais Bourboniin, joka myös ulottuu tien ja muurin toiselle puolen kansalliskokouksen rakennuksen sisäpihalle. Tämä kohde on mielestäni paremmin vuoropuhelussa Pariisin kanssa, mistä sainkin kommenttia, että näkökulmaa voisi pohtia kohdetta valitessa. Tein toisen maastokäynnin Helsingin alueelle, jossa tutkin ihmisiä ja heidän kulkemista, tilan näkymiä, nykyisiä suunnitteluvalintoja ja yleistä tunnelmaa. Olen myös täydentänyt taustamateriaalia, kuten historiaosiota ja analyysikarttoja ja kaavioita.

Tavoitteenani on tässä kurssin aikana itse työn aihepiirin lisäksi opetella ArchiCad-ohjelmiston käyttöä. Pitäisi siis tässä alkaa katselemaan ohjevideoita sen suhteen näinä päivinä mutta on kivempi opetella uutta näin konkreettisesti jonkun työn ohessa, kuin iman päämäärää; ainakin niin toivon! Toistaiseksi ohjelman haltuunotto on tosin tuntunut vaivalloiselta, kun esimerkiksi Cetopo-materiaalin tuominen ohjelmaan ei oikein ottanut luistaakseen.. Tuntuu, että olen haalinut aikalailla töitä myös esimerkiksi ekskursioon liittyen ennen Pariisia ja toivonkin, että en jää jumittamaan mutta samalla saavani pohdittua valintoja syvällisesti.

Kuvitus kuvaa kaupungin ja luonnon yhteenliittymiä ja vaikutuksia toisiinsa. Tässä kuvituksessa lehden suonitus kuvaa kaupunkirakennetta.

Moi! Viime viikkoina on tapahtunut paljon, ollut muutto, sukulaistapahtumia ja sen sellaista minkä ohessa on tullut tehtyä tietysti kurssityötäkin eteenpäin. Olen panostanut parin viime viikon ajan ympäristötaiteen tutkimiseen ja kirjallisuuslistan keräämiseen, aineiston lainailuun ja sen lukemiseen. Tämän lisäksi olen skissaillut mieleen tulleita ajatuksia. Voisin kirjoittaa hieman tarkemmin itse suunnitelman meneillään olevista vaiheista ja ajatuksista.

Olen pohtinut paljon kaupunkien paikkavalintoja ja tulin näinä päivinä päätelmään, että ’Metsien suurlähetystö’ teemassa voisi toimia paikkaa vaihtava, installaatiomainen suunnitelma. Ohjauksessa Ella heitti ilmoille kysymyksen, että onko suunnitelmani väliaikainen. Tästä heräsi myöhemmin ajatus, että suunnitelma voisi olla kokonaisvaltaisempi, jos se sijoittuisi useampaan kohtaan Pariisissa ja olisi näin niin sanotusti väliaikainen omassa kohdassaan. Olen kokenut ja huomannut tärkeimpien poliittisen päätöksenteon rakennusten edustojen ja lähiympäristöjen olevan sekä hyvin kerroksellista että usein suojattua. Tämä on luonut painetta mutta toisaalta toiminut innoittajana. Väliaikaista ja siirtyvää suunnitelmaa hyödyntämällä maisema-arkkitehtoniset elementit voisivat siirrettävyydessään sinänsä säästää itse alueen entisellään. Teema voisi toimia myös metsien suurlähetystön hyväksi siten, että väliaikainen tila toimii vain metsän edustajana, joka osallistuu laajalti päätöksentekoon eri rakennuksissa, eikä vain paikalleen sijoittuneena mikrometsänä.

Suurlähetystön tehtävänä olisi sekä ylläpitää diplomaattisia suhteita (kiinnittää päättäjien huomiota saadakseen päättäjiä puhumaan puolestaan). Metsät myös ikäänkuin sijoittuvat suurlähetystön kautta mahdollisimman lähelle neuvottelupöytiä. Suurlähetystö voisi ilmentää muotokieleltään oman maansa suojeltavien metsien olemusta mutta tulkinnanvaraisesti. Voisi myös miettiä, mitä annettavaa kummankin maan metsäpolitiikalla olisi toiselle maalle. Suunnitelmat voisivat siis kumpikin sisältää kummankin maan metsäelementtejä. Suurlähetystöt myös perinteisesti tasapainoilevat avoimuuden ja sulkeutuneisuuden välillä, mikä voi luoda kiinnostavuutta suunnitelman miettimiseen. Jonkinlaisena pienenä ajatuksena olisi myös tehdä sellolla metsien ääniä kuvaileva äänitallenne mutta saa nähdä tämän asian kanssa.

Pariisissa olen ottanut vaihtoehdoiksi Hôtel de Ville de Paris (Pariisin kaupungintalo) edustan, Place du Palais-Bourbonin kansallisaukion, Palais du Luxembourgin viereisen sisäpihan/aukion sekä Palais-Royalin kokonaisuuden, jossa muun muassa perustuslakineuvosto kokoontuu. Helsingissä vaihtoehtoina olisi kansalaistorin osio sisältäen suoran näkymän eduskuntatalolta. Toinen vaihtoehto on Helsingin kaupungintalon edessä sijaitseva Kauppatori. Kolmantena voisi olla Valtioneuvoston linnan sisäpiha. Voisin näistä valita näillä näkymin yhden kummastakin kaupungista, johon keskityn itse tarkemman suunnitelman merkeissä. Tilat sinänsä ovat tarpeeksi samantapaisia, pääosin suorakulmion mallisia, tasaisia alueita. Pariisin kaupungintalon edusta on jännä, sillä toiselle puolelle laajemmalle aukiolle on juuri tulossa kaupunkimetsä, jonka rakentaminen on jo alkanut. Suunnitelmat voisivat täydentää toisiaan, puolestapuhuen sekä kaupunkimetsien tarpeesta mutta myös olevien metsien pitkäjänteisestä suojelu- ja ennallistamistarpeesta.

Olen pohtinut työn rakennetta ja ajattelinkin, että keskityn tässä vaiheessa konseptin hiomiseen ja tutkimusmateriaalin kirjoittamiseen ja kuvittamiseen. Samalla koitan jäsennellä ajatuksiani niiden pohjalta. Koen vielä aikaa vieväksi kehitellä ajatuksia, miten suurlähetystö-aihetta voisi käsitellä metsien näkökulmasta osuvasti mutta kuvainnollisesti. Suurlähetystöt ovat kuitenkin ihmisten kehittämä aihe ja tarkoitus on vedota ihmisiin ja päättäjiin.

Olen lainannut muutaman ympäristötaiteen kirjan ja tehnyt kirjallisuuslistaa. Aion tutustua vielä filosofisiin teoksiin ja suunnitelmiin luontoon ja politiikkaan liittyen. Tällä hetkellä on luennassa Latourin Matkalla maahan – Politiikka ja uusi ilmastojärjestys. Teoksessa on mielenkiintoisia pohdintaa siitä, minkälaiset tekijät vaikuttavat nykypolitiikkaamme ja miten toisaalta on meneillään valtava ilmastonmuutoksen kieltämisen aalto, ” ”irti maasta”- puoleensavetäjä, globalisaation ja paikallisuuden vaikutukset sekä neljäs puoleensavetäjä, josta kirjassa käytetään termiä ”maasyntyisyys” (le terrestre). Silmät tulee avata, käyttää älyä ja totuutta eikä sulkea tosiasioita. Kirjassa esitetään raskaita aiheita siitä, kuinka tilaa ei lopulta riitä kaikille, minkä osa elitisteistä on jo tajunnut ja mitä he käyttävät röyhkeästi hyväkseen omissa agendoissaan. Ympäristötaiteesta olen lainannut ja lukenut Alan Sonfistin ja Gilles A. Tiberghienin hienoja kirjoja mutta olen kokenut myös hyödylliseksi selailla vaikka iltaisin ekologista taidetta ja installaatioita yhteiselosta. Näitä kyllä riittää! Voisin tutustua myös muun muassa ranskalaisen Philippe Descolan kirjaan luonnon ja kulttuurin suhteesta. Tutustumisen alla on myös toimistoja ja ryhmiä, jotka suunnittelevat maisema-arkkitehtonisia tiloja ja installaatioita samantyyppisellä aiheella, kuten Openfabric. Ella Prokkolan maisterityö ” Ekoventio – ekologinen interventio ympäristötaiteen ilmiönä on myös aiheeseen sattumoisin juuri sukeltava eli luentaan! Kuten myös Coccian Thinking trough plants. Tämä kokoaminen auttoi itseäni itseasiassa suuresti joten kiitos blogi!

Tällaisia mietteitä tällä erää. Kuvana inspiroiva Ti Gongin teos näyttelyssä ”Neighboring Myriad”, joka käsittelee luonnon ja ihmisen yhteiseloa.

Moikka! Kirjoitan tässä blogitekstissä hieman kuluneen viikon prosessistani työn suhteen sekä ajatuksia palautteesta ja kritiikistä. Kirjoitan myös tulkintoja Daniel Chandlerin luomisen strategioista. Koen viime viikon olleen sekä hieman stressaava että antoisa; stressaava sen suhteen, kun tajusin, että oma siihen asti kehittynyt aihealueeni politiikka kaipasi vielä paljon lisää tarkentamista ja jäsentämistä (ja kaipaa sitä vielä lisää). Koin paikkavalintojen suhteen myös ahdistusta. Pohdin karttapalvelua, mapsia ja muita alustoja selatessa sekä suunnittelukohteita etsimällä, millainen paikka ylipäätään sopii aiheeseeni. Vielä viime viikolla en ollut päättänyt vielä rajata teemaani ”metsien/luonnon suurlähetystöksi” mutta oli minulla sentään hulevesirajaus. Kahlailin vaihtelevalla innolla Seinen vartta ja Helsingin merenrantoja sekä poliittista vastustusta ja ristiriitoja aiheuttaneita alueita. Mahdollisia paikkoja kertyi mutta ne tuntuivat hieman köyhiltä tai oudoilta. Olin jopa liukumassa kohti lumenjättöpaikkojen käsittelyä, minkä suhteen onneksi pääsin eteenpäin (kaikella kunnioituksella lumenjättöpaikkojen käsittelylle). Halusin kuitenkin tuoda suunnitelman näkyvämmälle paikalle ja enemmän osaksi monien ihmisten arkea. Onneksi Bruno Latourin luonnon suurlähetystö- teema tuli ajatuksiini uudelleen sillä se oli aiheuttanut ryhmäkeskusteluissakin tietynlaista hämmennystä ja mielenkiintoa. Nyt onkin alkamassa sitten inspiraatio- ja tiedonkeräysvaihe aiheen tiimoilta eli laajennusta ja rajaamista on tiedossa.

Vielä palaten arkisempiin asioihin, ajattelin kritiikin ja palautteen jälkeen kehittäväni ajankäytön kirjaamistani kurssilla ja tästä viikosta lähtien olenkin ottanut tunnit tarkemmin talteen. Aiemmissa opinnoissani usein mittasin ihan sekuntikellolla ajan, jonka käytin päivittäin esimerkiksi soittamiseen. Tämän jälkeen olen mennyt aika paljon rennompaan suuntaan päivittäisen kirjaamisen suhteen mutta nyt huomaan, että ajankäytön tarkka tallentaminen voisi taas olla hyvä taktiikka näin laajalla kurssilla. Näin osaan itsekin paremmin arvioida, olenko käyttänyt ns. liikaa vai liian vähän tunteja; huomaan, että olin vaikka heittänyt alakanttiin ajankäytön arvioimiseni, jonka kirjasin työsuunnitelmaani. Selkeys ja tietoisuus on hyvästä monissa asioissa!

Ja nyt Daniel Chandlerin strategioista. Olemme aiemmilla kursseilla ainakin kertaalleen tutustuneet Writing Strategies- jaotteluun. Vaihtaen kirjoittamis-sanan mielessä suunnittelu-sanaan, jaottelu antaa hyvän pohjan oman itsensä suunnittelutyylin tutkailuun. Koen, että en sijoitu mihinkään näistä kuvatuista tyyleistä sataprosenttisesti tai edes 70-prosenttisesti. Suunnittelen asioita mielessäni mutta vasta kun ryhdyn tekemään, piirtämään ja tekemään jotain konkreettista, ajatukseni jäsentyvät työn suhteen ja saatan vahingossakin saada uusia ideoita. Kurssilla tulee esimerkiksi työohjelmaa suunnitellessa toteutettua arkkitehtonista strategiaa. Tämä tapa auttaa esimerkiksi jäsentelyssä ja työmäärän havainnoinnissa. Itse suunnitelmien suhteen päädyn kuitenkin usein sivupoluille mikä on osin mielekästä. En kuitenkaan ole aivan niin järjestelmällinen, mitä tämän työtavan omaavat ihmiset kenties useimmiten ovat. Myös saadessani uutta tietoa ja uusia ajatuksia, alkuperäiset suunnitelmat muuttuvat. Tämä kuitenkin on varmasti myös osa arkkitehtonisten suunnittelijoiden prosessia. Pyrin kuitenkin esimerkiksi kalenteriin kirjaamalla laatimaan päiväkohtaisia suunnitelmia sen suhteen, mitä haluan saada aikaan. Tämä auttaa työskentelyn määrän ja eri osa-alueisiin käytettävän määrän hahmottamisessa.

Harjoitan jonkin verran tiiliskivitekniikkaa. Itseasiassa vaikka tätä blogitekstiä kirjoittaessa laitan samalla ylös yksittäisiä teemoja mitä haluan käsitellä, mutta kuitenkin aika tiiliskivimäisesti kirjoitan itse tekstin ja lopuksi vielä luen läpi ja teen tarvittavia korjauksia. Ehkä suunnittelutyylinikin on jokseenkin tämänkaltainen, kun itse taustatietoja ja suunnittelukysymyksiä on hallinnassa ja laadittu. Saan jonkinlaista mielihyvää ja mielenrauhaa siitä, että yksittäinen osio on kunnialla viety läpi kohti seuraavaa enkä ole siinä tilanteessa, että osiota tarvitsisi hirveästi palailla korjailemaan. Tietysti joskus näin käy, vaikka kun olosuhteet ja suunnitelma-ajatukset muuttuvatkin ylllättäen. Silloin vaivalla tehty osio täytyy uudelleenlaatia. Koen kuitenkin usein saavani tiiliskivimäisestä suunnittelusta tiettyä selkeyttä suunnitteluun ja kirjoittamiseen.

Öljyväristrategiaa käytän silloin tällöin, kun teen montaa asiaa yhtä aikaa. Silloin asiat jäävät hautumaan ja syvennän sekä muokkaan aiempia kuvia ja suunnitelmia, kun aikaa on kulunut. Koen itseasiassa, että opintojen mennessä pidemmälle käytän tätä tekniikkaa enemmän. Saatan tehdä jo alkuvaiheessa jotain alustavaa materiaalia ja taittoa, joita sitten kehittelen kurssin mittaan. Tämäkin tekniikka lisää mielenrauhaa, kun kaikkea ei tarvitse rykäistä muutamassa yössä :) tosin jotkut kuvat saattavat jäydä käyttämättä ja näin on ehkä tullut tehtyä ns. turhaa työtä, vai miten sen nyt haluaa ajatella. Vesiväristrategia on myös käytössä, etenkin ajan ollessa kortilla. Tietty ”epätäydellisyys” on joskus hyvästäkin. Muistan, kun vaikka arkkitehtuurigrafiikka-kurssilla tuli esille ns. kuolleet kuvat, millä tarkoitettiin liian loppuun vietyjä visualisointeja, jotka lopulta muuttuivat epärealistisiksi kaikessa täydellisyydessään. Tämä on jäänyt mieleeni ja tavallaan inspiroi, sillä usein liian pitkään jonkun kuvan parissa töitä tehdessä jossain vaiheessa saattaa jopa pilata tekeleen sen tullessa liian täyteen tai vastaavaa. Kuten huomaa, olen välillä todella huono rajaamaan itseäni ja muita erilaisiin olemisen muotoihin. Ehkä tuosta nyt jotain tolkkua kuitenkin sai, vähiten taidan olla arkkitehtoninen suunnittelija.

Välikritiikissä oli todella kiinnostavaa kuulla muiden kurssilaisten töistä ja suunnista sekä lähtökohdista, mistä suunnittelu lähtee eteenpäin. Töissä korostui moni erilainen ja tärkeä asia, kuten aistit, turvattomuus, profiilittomat tilat, marraskuu, pääsy kielletty-tilat, kuolema ja estetiikka. Monet vaikuttivat olevan innoissaan aiheestaan ja onkin jännittävä nähdä, millainen prosessi kaikille tulee kehkeytymään ja nähdä hienoja töitä. Myös muiden kurssilaisten blogeja on antoisaa lukea. On lohdullista, että muillakin on ollut kaoottisiakin hetkiä, joissa on tuntunut, että suuntaa ei ole vielä tarpeeksi tai paikkavalinnat ovat vaihdelleet. Toisaalta tämä on osa prosessia varmaan lähes kaikilla. Liina mainitsi blogissaan ajatuksista, joita herätti kritiikissä herännyt kysymys tahdommeko alleviivata ongelmia, vai puuduttaa niitä. Tämä jäi kummittelemaan itsellenikin ja kuulostaa hyvältä keinolta, että ongelmia sekä korostettaisiin että ratkaistaisiin osallistavastikin, kuten Liina ehdotti! Essi Savosen blogissa oli mielenkiintoisia ajatuksia esimerkiksi kädenjäljestä ja tyyleistä. Lainaus ”tyylistä on apua, jos se tuo iloa tai hyötyä. Vastaavasti se on haitaksi, jos se inhottaa tai tuo harmia.” pistää ajattelemaan sitä, mikä oikeastaan on tyyli, voiko se vaihdella ja milloin se on tunnistettava. On myös virkistävää ajatella, mitä tyylillä haetaan.

Näihin mietteisiin päätän tämänkertaisen kirjoituksen, mukavaa viikonloppua, tai viikonjatkoa, missä kohdin tätä nyt mahdetaan lukea ja tsemppejä seuraavaan vaiheeseen!

-H