Tässä postauksessa pohdin viimeisimmässä välikritiikissä saamaani palautetta ja sitä, miten sen pohjalta jatkan suunnitelman työstöä. Eniten kritiikissä tuli palautetta siitä, miten suunnitelma palvelee opiskelijoita oppimisympäristönä, sekä maastonmuotojen kaarimuodosta ja maastonmuotoilun sijainnista Alvar Allon puistossa.
Ensimmäinen kritiikin huomio ja kysymys liittyi kurssin teemaan: siihen, mikä työn fokus on oppimisympäristön näkökulmasta, mikä sen opetuksellinen sisältö on. Tätä asiaa olin jo suunnitelmassa miettinyt, mutta sitä pitää selvästi selkiyttää. Mahdollisesti olin esitykseen listannut liian monta eri näkökulmaa, ja niiden sijasta olisi hyvä olla yksi selkeä lähestymistapa (esim kaltevuudet)? Välikritiikkiesityksessäni esitettyjä näkökulmia olivat maataiteen hyödyntäminen maastonmuotoilussa, kaltevuuksien tutkiminen, maastonmuotoilun mahdollistavat rakenteet sekä kasvillisuus osana näitä rakenteita (veden sitominen, rakenteen koossa pysyminen), veden valunta ja sen huomioiminen kaltevilla pinnoilla, tilojen ja tilasarjojen luominen sekä eri vuodenaikojen ja sääolojen vaikutus tarkastelualueeseen. Siten suunnitelmaani kuuluivat kaikki kritiikissä mainitut, oppimisympäristöä koskevat huomiot, mutta oletettavasti pointtina oli jonkin tulokulman vahvistaminen siten, että se toimii suunnitelman pääteemana. Ehkä siis yksi selkeä teema ja muita sen ohella tulevia sivuteemoja? Mielestäni hyvä, omaa ajattelua selkiyttävä ohje oli suunnitelman lähestyminen opettajan näkökulmasta – mitä haluaisin, että opiskelijat alueella oppisivat, mitä siellä voi havainnoida, mitä kokea? Mikä on johtoajatus tässä oppimisympäristössä?
Yleisiä, kiinnostavia kritiikissä esiin nousseita asioita (ei suoraan omaan suunnitelmaan liittyviä) oli mm. eri mittasuhteiden tutkiminen suunnitelmassa, sillä mittasuhteiden ymmärtäminen on opiskelijoille vaikeaa. Toinen asia liittyi Alvar Aallon kampusalueelle luonnostelemaan kasvillisuuteen, johon kehotettiin tutustumaan.
Opetuksellisen sisällön lisäksi kritiikkiä tämänhetkisestä suunnitelmasta tuli maastonmuotoilun kaarevasta muodosta. Kysymys kuului, onko se paikkaan sopiva muoto, ja muodostuuko kaarevien maastonmuotojen ja rakennusten suorien linjojen välille ristiriita? Pohdinnassa oli, onko kaariaiheet liian suurieleisiä ja kaiken tilan vieviä? Nämä ovat relevantteja asioita tutkia, ja voisin uudelleen pohtia aukion/ puiston roolia kampusalueella (ketä se palvelee, mitä siellä tapahtuu). Samoin minun tulee tutkia, miten uudet maastonmuodot puistoon asettuisivat ja mikä niiden rooli voisi olla. Tämänhetkisessä suunnitelmassa ne muodostavat erilaisia oleskelu- ja kasvillisuusalueita ja tarjoavat myös suojaa tuulelta. Kaiken tilan ottaminen tekee suuret kokoontumiset vaikeammiksi, mutta toisaalta osa suunnitelmassa olevista kaarimuodoista on suuria (mahdollistaa jonkin asteisen kokoontumisen). Otan joka tapauksessa tämän asian uudelleen tarkasteluun. Muotojen laajuudesta esitettiin myös kritiikkiä: tarvitseeko muotojen olla niin laajoja ja viedä niin paljon tilaa? Lisäksi keskustelussa oli, voisiko maastonmuodot sijaita enemmänkin puiston reunamilla kuin keskellä, jotta keskellä jäisi tilaa kokoontumiselle ja tapahtumille. Maataide ja maastonmuotoilu työn pääteemana nähtiin kuitenkin kiinnostavana.
Palaute, joka erityisesti jäi kiinnostamaan, on maaston kaltevuuksien, jyrkkyyksien ja mittasuhteiden tarkasteluun keskittyminen oppimistympäristössä (Jyrkin ehdotus): se, miltä tuntuu maaston tietynlainen kaltevuus esim. 1:3 tai 1:20, miltä se näyttää, millainen kokemus tästä syntyy. Miltä tuntuu 3 m korkea maastonmuoto? Jyrki toi esille myös erilaiset porrasaiheet, jotka voisivat sopia maastonmuotoiluun ja kaltevuusiin keskittyvään teemaan. Tätä asiaa olinkin jo aiemmin pohtinut ja pidän ajatuksesta. Jonna toi esille positiivisten ja negatiivisten maastonmuotojen hyödyntämisen suunnitelmassa. Tästä ajatuksesta itsekin pidän. Tämänhetkisessä suunnitelmassa yksi tällainen jo onkin hulevesiaiheen muodossa.
Keskustelua oli lisäksi hulevesiaiheesta ja sen tarpeellisuudesta. Meri toi esille, että nykyisen suunnitelman toteutuessa alue jouduttaisiin kuitenkin kuivaamaan ojittamalla, jolloin hulevesiaihe ei olisi välttämätön, eikä siihen siten tarvitsisi hirttäytyä. Sen sijaan Juhan mielestä hulevesiaiheen integroiminen osaksi suunnitelmaa on realistista.
Mitä siis seuraavaksi? Alan tutkimaan suunnitelmaa temaattisella painotuksella “maastonmuotojen kaltevuudet/jyrkkyydet & maastonmuotojen rakenteet (miten pysyvät kasassa)”. Rakenteilla tarkoitan maastonmuodoissa hyödynneittävien materiaalien ja niihin integroitavan kasvillisuuden tarkastelua. Alan pohtimaan, miten tällainen maastonmuotoilu voisi Alvar Aallon puistoon sijoittua, ja mikä on aukion kokonaisasetelma. Lisäksi pohdin puiston toimivuutta eri vuodenaikoina ja eri sääolosuhteissa. Maataiteen tulokulman pyrin niin ikään pitämään mukana, ainakin taustalla osana suunnitelmaa. Voisi olla hyödyllistä etsiä ja tutkia näihin teemoihin (kaltevuudet, rakenteet) liittyvää kirjallisuutta ja referenssimateriaalia, mikä hyödyttäisi suunnitelman laatimisessa joka tapauksessa (jos oppimisympäristön teemana on maastonmuotojen kaltevuudet ja rakenteet). Vaikka suunnitelma elää ja muuttuu, voin hyödyntää löytämääni materiaalia.