Syvällä kosteikossa
Kosteikko määritellään lyhyesti alueeksi, joka sijoittuu kovanmaan ja avoveden välille. Oma ensimmäinen kosketukseni kosteikkoon tapahtui 23.1.2022 perehdyttyäni maatalouden vesiensuojelukosteikot, VESIKOT -projektin loppuraporttiin. Raportin pääteemana oli käsitellä eri vedenlaadullisin testituloksin kosteikkojen mitoitusta, jotta maanviljelystä syntyvää kuormitusta vesistöille saataisiin vähennettyä. Teksti oli alustettu perusteellisesti, ongelmakohdat oli tunnistettu ja ratkaisut oli selkeästi listattu raportin loppuun. Mieleenpainuvin luku, joka raportista jäi käteen oli, 2%: kosteikon suojelulliset tavoitteet täyttyvät, kun se on pinta-alaltaan vähintään 2% valuma-alueesta. Tätä tietoa tulen varmasti hyödyntämään jatkossa. En välttämättä tämän studion harjoitustyössä, mutta muissa suunnittelutehtävissä. Raportin kohdalta kysymykseksi kuitenkin mieleen jäi, miten hyvin tekninen lähestymistapa kosteikkosuunnittelussa voidaan yhteensovittaa maisema-arkkitehtonisen näkökulman kanssa?
Kosteikon suunnittelun laajempi ymmärtäminen osana vesirakentamisen tehtäväkenttää hahmottui minulle viimeistään, kun rupesimme ryhmämme kanssa tiivistämään “maatalouden virtavesien laadullinen hallinta”- esitetystä. Omassa raportissani käsiteltyjen mitoitusstandardien mukaan sekoittui kosketus kosteikkojen muodonannollisista ja sommitelmallisista piirteistä. Erityisesti “kohdentamalla suurin hyöty maatalouden ympäristönsuojeluun : TEHO Plus -hankkeen (2011-2014) loppuraportti” herätti mielenkiintoni kosteikkojen suunnittelua kohtaan havainnollisten pohjakuvien ja leikkausten ansiosta. Muiden raporttien pohjalta jäi pohdituttamaan se, kuinka paljon veden laadullisessa parantamisessa on otettava huomioon maisema eri tekijöiden kokonaisuutena ja mitä oikeastaan vesirakentamisen maisema-arkkitehtuuri tarkoittaa? Eri maastonmuotoilun, maateriaalivalinnoin, ja kasvillisuuden sommittelun keinoin luodaan ensisijaisesti tarkoituksenmukaisia prosesseja luonnon ehostamisen näkökulmasta ja samalla, parahaassa tapauksessa kohennetaan alueen virkistysarvoja ja vaalitaan maiseman jatkuvuutta vesirakentamisen kontekstissa.
Kaiken kaikkiaan raporttien tiivistämisen ja esittelyn jälkeen minulle todellakin selvisi, että vesi on maisemassa verkosto ja sen pistemäinen muokkaaminen vaikuttaa aina laajempaan alueeseen lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Vesistöjen laadullinen parantaminen etenkin maaseudulla vaatii pitkäjänteistä työtä ja lukuisten eri näkökulmien yhtälöryhmien ratkaisua.
Responses