Tarinoita veden ääreltä- tutkimusmatka Viikkiin ja Vanhankaupunginlahdelle
Maastokäynti Viikkiin ja Vanhankaupunginlahdelle oli mielenkiintoinen päivä oppia ja ymmärtää veden roolia osana maisemaa. Päivän aikana muotoitui mieleenpainuvaa keskustelua, joka jälkeenpäin on resonoinut suunnttelutehtäväidoina ja arvokkaina pohdintoina maiseman jatkuvuuden ja muutoksen näkökulmista.
Ensimmäisenä nostona kysymys siitä, mitä neuvoja puroasiantuntija Anni Korhonen antaisi maisema-arkkitehdille, herätti laajasti ajatuksia. Hän esitti hyvin konkreettisen näkemyksen: puroille ja kapunkivesiympäristöille tulee varata tarpeeksi tilaa. Riittävällä tilavarauksella mahdollistetaan hyvin usein likaisten kaupunkivesien tehokas suodattaminen ennen laskeutumista laajempaan vesistöverkostoon, kuten ojiin, jokiin, järviin tai mereen. Millaisessa muodossa vesi laadullisesti prosessoituu osaksi laajempaa vesistöverkostoa onkin keskeinen osa maisema-arkkitehdin tehtäväkenttää. Minkälaisia yhteensovittamisenkeinoja tulee käyttää, kun maisemaa muokkaamalla halutaan parantaa ympäristön laatua. Maisema-arkkitehdin työkalupakki on laaja ja oikean ratkaisun löytäminen lähtee myös vesiympäristön kohdalla johdonmukaisesta maisemaselvityksestä ja arvottamisesta, maiseman sisäistämisestä. Tilavaraus on syytä tehdä jo asemakaavassa, ehkä jossain tapauksessa jopa yleiskaavassa ja vesiympäristöjen laadulliset kysymykset tulisikin asettaa yhä keskeisempään asemaan maankäyttö- ja rakennuslaissa.
Toinen mielenkiintoinen keskustelu käytiin kävelyreitin varrella vesiympäristöjen ja turvallisuuden välillä. Vedellä on merkittävä asema ympäristökasvatuksessa ja luontoyhteyden vahvistamisessa. Sen suunnittelua ja esille tuomista tuntuu kuitenkin jyrkästi rajaavan hukkumisen tai muun tapaturman uhka. Vesielementtien käyttäjäryhmät usein vaihteilevat lapsista iäkkäisiin mikä vaikeuttaa entisestään vesiympäristöjen suunnittelua: missä menee vaarallisuuden ja turvallisuuden raja? Jos hieman syvempiä vesielementtiä halutaan käyttää osana suunnittelua, tuleeko se aidata, vai voidaanko luottaa siihen, että hukkumisvaara ei synny? Täytyy arvioida ja muodostaa rationaalinen skenaario tapauskohtaisesti. Hukkumisriski kuuluu osaksi luontoa: meret, järvet ja joet ovat paikkoja, joissa ilmenee jatkuvasti hukkumistapauksia. Toisaalta, en ole varma miten minun suunnittelijana tulisi käsitellä tilanne, jossa joku olisi hukkunut suunnittelemaani vesiaiheeseen, kuten kanavaan puistossa? Ehkä tilanteen käsittely hahmottuu kurssin aikana.
Responses