Loppureflektio

Vettä ja maata teemainen maisemarakentamisen syventävä studio oli selkeä valinta tämän kevään 2022 kurssiksi monesta syystä. Vesi on maiseman kiinnostavimpia elementtejä sen monipuolisuuden ja yllätyksellisyyden takia. Veteen liitetään paljon erilaisia mielikuvia ja sitä käsitellään ja kohdellaan lukemattomilla eri tavoilla: ylistämällä ja laiminlyömällä. Vesi yhdistää ja erottaa meitä. Kurssin aikana käsitys vedestä ja siihen kytkeytyvästä maisemasuunnittelusta ja -rakentamisesta konkretisoitu. Tämän ohella kurssin suunnittelutehtävään ja sen laatimiseen liittyi paljon epävarmuutta, monia epäonnistumisia ja palkitsevia kokemuksia. Vesirakentaminen on eri alojen ammattilaisten yhteistyötä, ja kevään aikana muodostuikin lukuisia hyviä tilaisuuksia ja tilanteita kehittää omaa suullista viestintää ja vuorovaikutustaitoja.

Ensisijainen tavoitteeni tällä kurssilla oli syventyä vesirakentamiseen ja onnistua rajamaan ja muodostamaan tarkoituksenmukaisen suunnittelutehtävän. Näin kritiikin ja lähes joka viikkoisten ohjauskertojen jäljiltä voin hyvällä omatunnolla sanoa, että tavoite toteutui. Kurssin keskustelupalstalla Katja Nurmi kysyi oliko kukaan kiinnostunut Porin alueesta ja tulvasuojelusta. Ensisijainen agendani oli tehdä tämä suunnittelutehtävä yksin. Katjan esittämä aihe kuitenkin herätti mielenkiintoni ja päätin ilmoittaa, että olisin kiinnostunut tekemään Porin alueelle sijoittuvan suunnittelutehtävän parityönä. Alun laajan aineiston tutkimisen jälkeen suunnittelutehtävä etsi vielä suuntaansa ja erityisesti rajaustaansa. Aineiston kerääminen oli nopeaa, mutta mehevän tiedon löytäminen ja kytkeminen suunnittelutarpeeseen tiettyyn kohteeseen asetti haasteita. Näin jälki käteen ajateltuna sen olisi voinut välttää omalla johdonmukaisemmalla järjestelmällisyydellä ja kenties luovemmalla tehtävänasettelulla. Projektin eteenpäin viemiseksi pyysimme ohjauksessa neuvoa, jossa meitä kehotettiin olemaan Porin kaupunkiin yhteydessä.

Porin kaupungin kanssa käyty keskustelu osoittautui hyödylliseksi suunnittelutehtävän rajauksen ja sisällön kannalta. Aluerajaus tarkentui saman tien Kuukkarin kaupunginosan Kuoppapuistoon, joka tulvasuojelun sijaan asettui hulevesien hallinnan tehtäväkenttään. Jos jotain voisi tehdä toisin, olisin pitänyt Porin kaupungin viranomaiset mukana keskustelussa vielä ainakin konseptiin saakka, jotta suunnittelutehtävän pohjalle olisi muodostunut nykyistä syvempi ymmärrys alueen luonteesta, tarpeista ja mahdollisuuksista.

Suunnittelutehtävän kulun ja oppimisen kannalta ohjaukset, konseptikritiikki ja tentti olivat ratkaisevassa asemassa. Ohjauksissa käyty keskustelu antoi suuntaa ja auttoi ymmärtämään vaikeita asioita, kuten kourujärjestelmän suunnittelemista ja pinnantasausta. Hulevesien määrän laskeminen ja siihen sopivan mitoituksen hahmottaminen oli itselleni tämän kurssin tai suunnittelutehtävän ehdottomasti vaikein asia. Hulevesiopas toimi vankkana tiedon lähteenä ja suunnannäyttäjänä mutta oli välillä hyvin vaikeasti sisäistettävissä. Laskukaavojen toimitusten osalta jäi ehkä ohjauksien jälkeen epäselväksi, miten niitä työelämässä tehdään ja kenen suunnittelijan tehtäväkenttään ne kuuluvat. Tässä vaiheessa olisi ollut viisasta katsoa työsuunnitelmaa ja muokata aikataulua sen mukaan, ettei laskujen kanssa painiminen olisi vienyt niin paljon aikaa itse suunnittelusta ja piirustusten laatimisesta.

Kaiken kaikkiaan tuntui, että Kuoppapuiston yksityiskohtainen suunnittelu johti monesti päätelmään, jossa lopullinen, tarkempi suunnittelu jäi jatkosuunnittelun piiriin. Kurssi olikin oppimiskokemuksena siinä mielessä erittäin antoisa, että se auttoi hahmottamaan maisema-arkkitehdin asemaa osana muita ulkotilojen suunnittelijoiden palettia ja ymmärtämään, minkälainen suunnittelu kuulu maisema-arkkitehdin vastuualueelle. Mitä jatkosuunnitteluun ja kurssin esittämän tarkkuustason piirustuksiin tulee tuntuu, että monilla muillakin ryhmillä oli vaikeuksia keretä tai tunnistaa minkälaisia piirustuksia eri suunnitteluratkaisujen pohjalta olisi ollut hyvä esittää. Studio oli kokonaisuutena hyvin paljon itseohjautumisen varassa, mikä selkeästi vaikutti monien kurssikavereiden työntekoon ja lopputulokseen: pienetkin suunnittelutehtävät olivat loppujen lopuksi niin monimutkaisia, että joku näkökulma jäin aina huomioimatta, kuten talvikäyttö, materiaalien paksuudet tai maaperän kantokyky. Kuoppapuistosta nostaisin ehkä suurimmaksi puuteksi kritiikissä esitetyn kysymyksen veden pysymisestä suhteellisen puhtaana ja sen toteutuksesta pumppujärjestemällä. Erittäin tärkeä huomio, joka olisi pitänyt ottaa osaksi suunnitelmaa ja sen piirustuksia. Oregonin Portlandista nostetun esimerkin hyödyntäminen Kuoppapuiston veden puhtaanapitosuunnitelmassa olisi varmasti vahvistanut koko puiston uskottavuutta viher- ja virkistyspalveluiden tuottajana.

Tämä kevät oli eri suunnittelutehtävien kannalta erityisen mielenkiintoinen itselleni. Tällä kurssilla tehtiin maisemarakentamisen teknisiä suunnitelmia ja töissä tein maiseman suojeluun ja hoitoon tähtävää strategista aluekehtiyskuvaa. Tarkkuustasoltaan kaksi hyvin erilaista suunnitteluprojektia. Kevään aikana kuitenkin pohdin, että tarkkuudeltaan kummankin ääripään suunnitelmien on hyvä kestää aikaa ja ratkaisuiden tulee olla kauaskantoisia. Omalta osaltani koen, että minulla on hyvät valmiudet laatia pienen mittakaavan teknisiä suunnitelmia, sillä osaan hyödyntää ja tarkastella krittisesti erilaisia RT- tai Infraryl ohjeita. Kuitenkin tärkeimpänä ominaisuutena haastavien suunnitelmien piirustusten laatimisen osalta pidän kykyä käydä keskustelua eri alojen erikoisosaajien kanssa. Tulee olla kykyä kuunnella, ottaa vastaan ja joustaa mutta toisaalta olla myös johdonmukainen ja määrätietoinen. Näitä taitoja ja niiden yhteensovittamista toivon oppivani syksyn aikana Sydneyn teknillisessä yliopistossa. Tästä on hyvä jatkaa.