Nimesin ensimmäisessä työsuunnitelmassani Beatenbergin kappaleen ’The Prince of the Hanging Gardens’ harjoitustyön taustamusiikiksi. Kevään soundtrack huokui tietynlaista arkkaaisuutta, jonka ajattelin sopivan omaan harjoitustyöhöni latinalaisine nimineen ja suunnittelukohteen historiallisten viitteiden nojalla. Vaikka laulun sanoitukset laiskoista opiskelijoista parkettilattiaisissa kirjastoissa sointuu edelleen, huomaan erkaantuneeni muuten kappaleen yleistunnelmasta kohti jotain muuta.
Työstäessäni suunnitelmaa eteenpäin kuulokkeissani alkoi soimaan uudestaan ja uudestaan Bibion kappale ’Lovers’ Carvings’, tarkemmin vuoden 2019 sessiossa nauhoitettu versio. Kuuntelin kappaletta aluksi luonnollisesti vain musiikillisista syistä, mutta pohtiessani kappaleen rakennetta enemmän huomasin siinä olevan jotain yhtäläistä työstämäni suunnitelman kanssa kanssa.
Kappale rakentuu karkeasti kahdesta osasta. Ensimmäiset minuutit ovat hitaita ja folk-sävytteisiä, jonka jälkeen äänimaailma muuttuu rytmikkäämmäksi. Siirtymässä ei pyritä saumattomuuteen. Tästä huolimatta osat kuitenkin tukevat ja täydentävät toisiaan erityisellä tavalla. Näen, että jotain samanlaista tulisi tavoitella Otaniemen kampusalueen maisemassa.
Kampus huokuu historiaa ja arkkitehtonista kulttuuriperinnettä. Tämän kaltaisessa arvokkaassa kulttuuriympäristössä ei kuitenkaan aina ole asianmukaista valita perinteinen ratkaisu, joka ”sopii muuhun rakennuskantaan”. Pahimmillaan, ja valitettavan usein, tämä jopa laimentaa olemassa olevien kohteiden väkevyyttä. Uusi ja vanha voivat olla vierekkäin ja silti pelata yhteen.
Hahmotelmissani on ilmennyt myös muita temaattisia pareja, massoja, jotka asettuvat toisiaan vastakkain. Alvar Aallon suunnittelema rakennuskannasta välittyy välimeri ja sen kulttuurivaikutteet. Tätä kaikkea taas ympäröi ajatus suomalaisesta luonnosta ja metsästä. Niiden välille jää jotakin. Saumakohta?
Linkki Bibion kappaleeseen löytyy alta.