20.01.2026

Ensimmäinen intensiivipäivä alkoi Inspiraatioluennolla, johon oli upotettu mukaan opiskelijoiden tekemiä viikkotehtäviä, jossa oli tarkoituksena tutustua kansainvälisiin kanssa yliopistoihin ja tutustua siihen, millainen maisema-arkkitehtuurin opintorakenne kyseisessä yliopistossa on.

Luennon aikana esiteltiin hienoja kampusalueita. Havaitsin, että kampusalueiden luonne oli vahvasti paikkasidonnainen. Tarkoitan tällä paikallisen maiseman luonteen lisäksi myös maantieteellistä sijaintia, joka luonnollisesti vaikuttaa esimerkiksi kasvillisuuden käyttöön (ilmasto-olosuhteet). Monilla kampusalueilla oli panostettu maisemaan enemmän verrattaen Otaniemen maisemakokonaisuuteen, joka nojaa vahvasti Alvar Aallon arkkitehtuuriin. En väitä, etteikö Otaniemessä olisi hienoja ja mietittyjä kokonaisuuksia, mutta myönnettäköön, että näyttävät rakennukset yhdistettynä huolellisesti hoidettuun maisemaan ovat vaikuttavia. Yliopiston varallisuus ja sille annetut lahjoitukset usein määrittelevät maisemaa; lahjoituksilla kustannetaan kampusympäristön hoitoa ja ylläpitoa. Kampusten esittelyn aikana konkretisoitui se, minkä tiedekunnan alle koulutus sijoittuu. Jos maisema-arkkitehtuuria opetettiin maataloustieteellisessä, oli todennäköisempää, että kampuksen ulkotilasta löytyy erilaisia mahdollisuuksia oppimiselle (maisema laboratoriot, viljelyspalstat tms.) Mahdollisuudet yhdessä yhteistyössä muiden tieteenalojen kanssa siis korostui. Tämä herättää ajatuksia siitä, onko Otaniemessä mitään keinoa luoda esimerkiksi opetuslaboratoriota, joka palvelisi maisema-arkkitehtuurin opiskelijoiden lisäksi jotakin toista tieteenalaa, kuten maanmittareita. Toistaiseksi koen, että en omaa tarvittavia tietoja, jotta tällaista ajatusta voisi realistisesti lähteä edes luonnostelemaan.

Poimin luennolta muutaman pienehkön hyödyllisen suunnitelmaidean. Nämä eivät välttämättä päädy osaksi suunnitelmaani, mutta koen, että niistä voi olla hyötyä jossakin muussa kontekstissa.

Olemme usein puhuneet aikaisempien kurssien puitteissa hulevesistä. Pariisin yliopistossa (Universite Paris Diterot) on suunniteltu mielenkiintoinen hulevesialtaiden sarja. Luennolla kävi kuitenkin ilmi yksi suurehko ongelma koskien ilmeeltään näyttäviä hulevesialtaita; hulevesien seisominen altaassa aiheuttaa merkittävää hajuhaittaa, joka vaikuttaa luonnollisesti ulkotilan kokemiseen negatiivisesti. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että maisemaa koetaan kaikin aistein ja välillä visuaalisesti miellyttävä maisema voi todellisuudessa olla jotakin aivan päinvastaista (pahat hajut, kova melu). Eli jatkossa muistan siis suunnitella hulevesi altaat niin, että vesi ei missään nimessä jää niihin seisomaan pidemmäksi aikaa.

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta, Ranskan Versailesissa sijaitseva puutarhan kävelyreitti ja sitä reunustava kasvillisuus. Tietä oli rajaamassa molemmin puolin ensin matala, muotoon leikattu pensasaita, jonka toiselle puolelle oli sijoiteltu puulajeista koostuvaa kasvillisuutta. Luennolla Jyrki luonnehti pensasaidan takana olevaa kasvillisuutta luonnon tapetiksi, jonka värit, lehdet ja habitus muodostavat. Ajattelen, että tämä on yksi suora esimerkki, mitä Suomessa voitaisiin hyödyntää, sillä etenkin syksyn ruska-aikana tällainen ”maisematapetti” voisi erottua edukseen.

Lisäksi seuraavat luennon esimerkki kohteet jäivät eläväisesti mieleeni:

Arnoldin Arboretum, jossa väljästi istutetut puut olivat päässeet rauhassa kasvamaan isoiksi ja näin ollen puuston latvukset ovat yleisesti ottaen valtavia ja näyttäviä. Ajattelen, että tällaista mallia voisi soveltaa pienimuotoisesti esimerkiksi Ossin lammella.

Aarhusin yliopisto, jossa näkymä- ja kulkulinjat olivat hienoja. Kulkulinjat oli sovitettu taidokkaasti maastonmuotoihin ja toivon, että osaisin joskus itsekin suunnitella tämän tyylisiä tielinjauksia. Lisäksi ”vanhoja” asioita oli käsitelty modernistisesti (aurinkokello, amfiteatteri jne.) Täällä olisi mukava päästä vierailemaan kurssin opintomatkan aikana, mutta luulen, että se on sijaintinsa puolesta haastava toteuttaa.

Viimeisenä mieleen jäi Helseskoven Octavia (Kööpenhamina). ”Arboret hørsholm” ei jäänyt mieleen samalla tavalla, kuin muut luettelemani kohteet, mutta antoi selityksen sille, miksi jotkin arboretumit saattavat vaikuttaa visuaaliselta ilmeeltään hyvin sekavilta. Tämän arboretumin pääasiallinen tarkoitus on tutkia ympäristöterveyttä. Lisäksi tutkimusta tehdään mm. siitä, miten metsäinen ympäristö vaikuttaa mielenterveyspotilaiden terveydentilaan. Arboretum on esteettisesti sekava, sillä tieteellinen tutkimus on etusijalla.

Tämän inspiraatioluennon jälkeen ajatukset pyörivät mahdollisen Otaniemen arboretum- sarjan ympärillä, jossa Otaniemen eri osiin luotaisiin eri tyylisiä ”arboretumhuoneita”, jotka voisivat lisäksi yhdistyä tulevaisuuden asuinkeskittymien viheralueisiin ja näin ollen luoda laajan viherverkoston tiiviin kaupunkirakenteen lomaan.