Kurssityö oli todellakin vaativa, ja paljon aikaa on kulunut taustatietojen ja selvitysten etsimiseen. Itse henkilökohtaisesti koen, että haastava ja vaativa suunnittelutyö on innostava, jos tuntuu että ohjauksista on hyötyä ja ohjausten ilmapiiri on kannustava. Mielekkyys lähtee rappeutumaan ainakin omalla kohdalla todella voimakkaasti, jos tuntuu siltä että ei ole saanut apua niinkin peruslaatuisen asian kanssa, kuin aihe.
Olin todellakin kurssin ensimmäisessä ohjauksessani saanut aivan päinvastaisen kuvan aiheeni soveltuvuudesta ja tärkeydestä, kuin mitä välikritiikissä ja viimeisenä loppukritiikissä ilmeni. Tuntuu, että on ollut todella paljon epäjohdonmukaisuutta ja ilmeisesti myös erimielisyyksiä ohjaajien välillä siitä, mikä on soveltuva aihe ja mikä ei ja sen lisäksi ei itse tunnu siltä, että erityisesti mielipiteet aiheeni soveltumattomuudesta olisi välittynyt minulle sillä mitalla, että olisin missään nimessä katsonut aiheelliseksi tehdä täyskäännöstä työn kanssa.
En muista esimerkiksi kuulleeni kurssin aikana ennen loppukritiikkiä, että aiheeni olisi mitenkään enrityisen vaikea. En myöskään ole missään vaiheessa ymmärtänyt, että aiheeni olisi mitenkään epäsoveltuva, joten loppukritiikin kommentit tulivat todella shokkina ja tuntuu hieman harhaanjohdetulta ensimmäisen ohjauksen todellakin kannustavien kommenttien jälkeen. En myöskään itse ymmärrä sitä, miten nimenomaan pitkän aikajakson kuluminen ei sovellu pitkäaikaiseen tarkasteluun. Jos olin todella ymmärtänyt niin väärin kurssilla haluttavan työn, niin se ei vieläkään ole avautunut minulle että mitä tässä nyt oikein haluttiin.
Työohjelma on muovautunut aiheeni poukkoillessa ympäriinsä mutta jo alussa määrittelemäni loppuraportin rakenne on pysynyt suunnittelemani kaltaisena ja tuotin lopputaittoon ne materiaalit, jotka olin suunnitellut jo alussa tuottavani. Siinä mielessä rakenne on pysynyt samana ja olen pitäytynyt tutussa työmallissa. Se tuntui itselleni luontevalta työskentelytavalta, mutta oli hieno seurata muiden opiskelijoiden hyvinkin erilaisia esitystekniikoita, joista erityisesti jäi mieleen Ineksen luoma nettisivusto. Mielestäni on hienoa, että opiskelijoilla on uskallusta ja erityisesti aikaa ja energiaa lähteä kokeilemaan erilaisia tapoja esittää ideoitaan.
Kaikki esitystavat eivät tuo edukseen kaikkia töitä, minkä takia kokeileva ote on mielestäni arvostettava ja onnistuessaan se voi olla todella ansiokasta ja oivaltavaa. Aikataulutuksen kannalta tämä voi kuitenkin olla haastavaa, erityisesti näin laajojen ja työläiden kurssien kanssa. Oma työpanokseni on pysynyt kutakuinkin suunnitelluissa tuntimäärissä erinäisistä henkilökohtaisista elämän haasteista ja käänteistä huolimatta.
Muiden opiskelijoiden töistä oli myös kiinnostava huomata lukuisia erilaisia lähestymistapoja kurssiteemaan. Huomasin paljon ideoita, havaintoja ja oivalluksia joita en itse olisi ikinä keksinyt. Muiden opiskelijoiden töitä seuratessa avautui todella paljon ideoita joita voi hyödyntää tulevaisuudessa.
Tavoitteiden luominen ei palautteen perusteella ollut onnistunutta, mutta mielestäni olen onnistunut suunnittelemaan kuormitusta ja kulutusta ohjaavaa maisemaa kuten olin tavoitteisiini kirjannut. Toimivien ratkaisujen tunnistaminen ja hyödyntäminen oli asia, jonka luulin ohjausten perusteella olevan hallinnassa, mutta saamani palautteen perusteella ilmeisesti ei. Vieläkin on erittäin hämmentynyt olo, että missä on mennyt niin suuresti vikaan että minulle ei ole välittynyt mitenkään merkittävästi perustavanlaatuiset puutteet, joita työssäni on. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat menneet aivan uusiksi, sillä tutkielmani päätyi käsittelemään toivepolkuja.
Mielestäni reittien suunnittelu on tärkeä aihe, mikä voisi olla merkittävämmin näkyvillä opetuksessa. Oikopolkujen muodostuminen erilaisissa kaupunki- ja luonnonympäristöissä on usein läsnä ja erityisesti kaupungeissa istutusalueilla oikopolkuja muodostuu herkästi käyttäjien muokatessa maastoa liikkumiskäytöksellään.
Kehittämistä jatkoa varten on ilmeisesti paljon, tai ainakin pitää olla itse rohkeampi siinä että kysyn ja varmistan enemmän että mitä nyt oikeasti haetaan. Tämä voisi tarkoittaa tehtävää lähestyttäessä vaatimuksien ja toivomuksien tarkempaa tutkimista ja kartoittamista. Oletan kuitenkin, että jos suunnitteilla on jotain tiettyä niin pyydetyt tavoitteet ovat selkeämpiä ja vapauksia on tietyllä tavalla vähemmän, mikä estää tällaisen näin suuren väärinkäsityksen syntymistä.
Itselle uusia asioita lähestyttäessä tämä tarkoittaa myös laajempaa perehtymistä referenssikohteisiin, mikä on myös yksi osa-alue, joka jäi lopputaitossani huomiotta. Olin esimerkiksi tutkielmassani kirjannut Ohiossa sijaitsevasta alueesta, jossa nimenomaan toivepolkujen perusteella luotiin uusia virallisia polkuja. Tämä olisi pitäny tuoda esiin myös lopputaitossa referenssinä ja muita vastaavia kohteita olisi ollut hyvä löytää enemmän. Tähän kuitenkin olisi uponnut vielä enemmän aikaa, mikä olisi hankaloittanut aikataulutusta. Myös aikataulutuksessa ja prioritisoinnissa olisi ilmeisesti parannettavaa.
Kokonaisuutena työn johtaminen oli hallittua, mutta aiheen soveltuvuus ja siihen liittyvät haasteet tulevat tielle. Muutoin arvioisin, että työprosessi kokonaisuudessaan oli erittäin opettavainen ja erityisesti oivallukset siitä, että mitä aineistoja tuotetaan ja mistä syystä auttoivat itsenäiseen työskentelyyn ja harjoittivat tämänkaltaisen ja laajuisen projektin hallintataitoja.