Loukkaanhuhta kertoi aluerakentamishankkeen lisäksi myös hyvin monipuolisesti urapolustaan ja eri tekijöistä, joita siihen on vaikuttanut. Tämä oli todella mielenkiintoista, sillä vaikka olin muutenkin odottanut kovasti juuri tätä luentoa – oli lisäksi mahtava kuulla hänen uraa koskevista valinnoistaan tässä vaiheessa opintoja, kun omat urasuunnitelmat pohdituttavat. Otin lisäksi hänen vinkkinsä vakavasti ja ilmoittauduin hänen suosituksestaan myös mentorointiohjelmaan.

Oli kiinnostavaa kuulla, miten kaupunginpuolella eri alueiden kehitys nähdään. Loukkaanhuhta kertoi, että Helsingin kaupunki alkaa 50 vuoden jälkeen kaavailemaan alueille uudistuksia paisti kantakaupungissa. Tämä tosin herätti itselläni ajatukset Meri-Rastilan kaavoittamisesta, jonka puitteissa 1990-luvulla rakennettua rakennuskantaa puretaan ja tilalle rakennetaan tiiviimpää (Bäckgren, 2021). Paikoin ei siis ilmeisesti 50 vuoden aikajänne päde, vaan joilla alueilla vauhti näyttää kiihtyneen jopa 30 vuoteen.

Helsingin seudulla rakentamiseen vaikuttaa kuulemma myös se, että monet ns.brownfield alueet alkavat olla jo rakennettuina kuten esimerkiksi Kruunuvuorenranta ja tulevaisuudessa myös Malmi. Sen sijaan kaupunkibulevardien rakentumisen nähtiin olevan enemmän vanhaan kytkeytyvää, jolloin toisin kuin esimerkiksi Kruunuvuorenrantaan, uutta identiteettiä ei synny.

Palaan pohtimaan Meri-Rastilan uudelleen rakentumista ja sen identiteettiä. Kuten Loukkaanhuhtakin sanoo, osa uudesta asuntorakentamisesta tehdään segregaation torjumiseksi – niin myös Meri-Rastilan uusia kerrostaloalueita perustellaan. Koen kuitenkin, että samalla pyyhkäistään alueen omaleimainen identiteetti pois. Meri-Rastila on kyseenalaisesta maineestaan huolimatta ollut väljästi ja matalasti rakennettua luonnonläheistä aluetta, jossa asukkaat ovat viihtyneet.

Loukkaanhuhta kuitenkin kertoo, että aluerakentamista ja täydennysrakentamista ohjaavat pitkälti erilaiset strategiat kuten MAL-sopimus ja maakuntakaava. Ymmärrän, että esimerkiksi Meri-Rastilan tapauksessa metronvarsi nähdään houkuttelevana rakennuskohteena. Hyvä ajatus oli siksi huomio vaikuttavuudesta. Esimerkiksi hulevedet tulisi ensin saada lakiin, jotta ne siirtyisivät viimein projekteihin.

Loukkaanhuhta kertoo myös miten Kruunuvuorenrannan suhteen on tehty paljon imago ja brändityötä, kuten esimerkiksi valotaiteeseen liittyviä installaatioita. Toivon, että jos Meri-Rastilan vanha identiteetti pyyhkäistään pois, saataisiin uuteen identiteettiin kuitenkin nivottua niitä Meri-Rastilan arvoja, joita sen tämän hetkiset asukkaat arvostavat.

Loukkaanhuhta kertoo, että hankkeiden koko on kasvanut merkittävästi. Hyötyjen pitää ylittää hankaluudet. Isojen allianssihankkeiden avulla ajetaan suuria kokonaisuuksia. Myös erilaiset hybridihankkeet ovat kuulemma yleistyneet, joista esimerkkeinä Tripla, Kruunuvuorensillat, Ratikkakortteli ja Jakomäen sydän. Hybridihankkeissa yhdistyy eri toimijoita, joista toisaalta saadaan synenergiaa, mutta toisaalta se on myös haastavaa esimerkiksi aikataulujen vuoksi.

Lisäksi myös esimerkiksi erilaiset poliittiset interventiot, somemyrskyt, disinformaatio ja osallistamisen polarisaatio ovat hänen mukaansa lisääntyneet. Nämä olivat myös mielenkiintoisia havaintoja, joita en ollut kaikkia itse tullut ajatelleeksi. Totta on, että sekä positiivinen, että negatiivinen tieto kulkevat nykyään nopeammin kuin ennen ja niihin reagointi voi leimata sekä henkilön, että hankkeen pitkäksi aikaa.

Mielenkiintoista oli myös kuulla hänen työpäiviensä sisällöstä ja miten eri projektit ja ns.vuosikellot rytmittävät työvuotta.

Lähteet:
Bäckgren N., 2021, Osa taloista ei ehdi edes 30 vuoden ikään, Helsingin Sanomat 19.1.2021, saatavilla:  https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007749057.html