p u b l i c a t i o n s

2018

Maiju Loukola // “A Little Distance, Please – On The Relationship Between Mediality and Touch” in Mika Elo and Miika Luoto (eds.) Figures of Touch. Sense, Technics, Body. Art theoretical writings from the Academy of Fine Arts (12).
Editors: Mika Elo & Miika Luoto. 2018. ISBN 978-952-7131-45-9. CONTRIBUTORS: MIKA ELO, LAURA GRÖNDAHL, HARRI LAAKSO, MAIJU LOUKOLA, MIIKA LUOTO, JEAN-LUC NANCY, DAVID PARISI, SAMI SANTANEN, pp. 121–152. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/236632

 

Maiju Loukola // Lupa kuvitella ja muita kohtauksia kaupunkitilan avaamiseksi.

Tutkijaliiton blogi 20.3.2018: https://tutkijaliitto.wordpress.com/2018/03/20/lupa-kuvitella-ja-muita-kohtauksia-kaupunkitilan-avaamiseksi/

 

 

2017

Maiju Loukola // “Eripuran tiloissa.” Teoksessa Jacques Rancière ja erimielisyyden näyttämöt. Toim. ja esipuhe Anna Tuomikoski. Helsinki: Tutkijaliitto, 183–198. https://tutkijaliitto.fi/kirjat/jacques-ranciere-ja-erimielisyyden-nayttamot/

 

Maiju Loukola // “Flying backwards into the future.” In Futures of Artistic Research. At the Intersection of Utopia, Academia and Power. Eds. Jan Kaila, Anita Seppä and Henk Slager. Helsinki: Academy of Fine Arts, 83–93. https://www.uniarts.fi/en/newsroom/new-book-futures-artistic-research-raises-challenging-questions

 

Maiju Loukola // “Out 2 – kokeellinen liikkuvan kuvan kollektiiviteos nykyisen ja menneen ajan leikkauspisteitä jäljittämässä.” Collective article by Harri Laakso, Maiju Loukola, Henna Herranen, Matti Tanskanen ja Saara Kanerva Tamminen. In Lähikuva journal theme issue “Expression, aesthetics and style”, Vol. 1:2017, 76–87. https://journal.fi/lahikuva/article/view/63323

 

2016

 

ELINA LIFLÄNDER // RYTMINEN TILALLISUUS LAAJENNETUN SKENOGRAFIAN ILMAISUKEINONA ON SKENOGRAFIAN ALAN TAITEELLINEN VÄITÖSTUTKIMUS, JOKA ASETTUU ESITTÄVÄN TAITEEN JA KUVATAITEEN VÄLIMAASTOON.

Tutkimuksessa tarkastellaan skenografista työskentelyä rytmisestä näkökulmasta, esityksen tilan ja ihmisten välisinä suhteina ja kommunikaatioina. Tämä tarkoittaa skenografin osalta välittömään ympäristöönsä ja sen moninaisiin rytmeihin reagoivaa impulsiivista taiteellista toimintaa. Tutkimukseen sisältyvät kolme taiteellista osiota kehittävät uudenlaisia esityksen valmistamiseen sovellettavia tilallisia ja vuorovaikutteisia työvälineitä, jotka toimivat vaihtoehtona pääosin rakenteelliseen ja visuaaliseen suunnitteluun keskittyvälle lavastajan työlle. Tutkimuksessa painottuvat immersiiviset, maailmaansa upottavat ”löydetyt tilat” sekä taiteellisten työryhmien kollektiivinen yhdessä kehitteleminen, kuten erilaiset liikkeelliset, rytmiset ja keholliset osallistumisen ja kommunikaation tavat. Tutkimus ehdottaa, että ottamalla rytmisen tilallisuuden tietoiseksi työskentelyn strategiaksi skenografi voi luoda tiloja ja tilanteita, jotka pystyvät vastaamaan prosessissa elävien, vuorovaikutteisten ja eri tavoilla tilalähtöisten nykyesitysten tarpeisiin.

ABSTRACT: Middle ground between performance and installation art. It is a placeless place, where this scenography doctoral thesis and the three included pieces of art fall in to. This thesis has developed new kinds of working methods to be applied to the preparation of a performance, to counterbalance the stage designer’s work that has mainly focused on material and visual design.

The extension of scenography takes place together with the engaging and process-like development in the field of contemporary performing arts, and can no longer be limited merely to the visual and material aspects of the performance space; instead scenography can also focus on working with the invisible, intangible and eventful matters. The new kind of scenographic method that has formed during the study process: rhythmic spatiality consists of visual, motional, interactive, aural, natural and inner-mind rhythms. Overall, it approaches a kind of sense of rhythm; spontaneous reaction and intuitive rhythmic understanding, in encountering living beings and environments. I suggest that by taking rhythmic spatiality as a conscious working tool, a scenographer can create spaces and situations, which may correspond to the needs of ever-expanding scenography in contemporary performances’ and other fields with living, interactive and different spatial starting point.

https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/23394

 

Maiju Loukola with six artists involved in the Finnish PQ15 exhibition: Heidi Soidinsalo; Antti Mäkelä; Elina Lifländer, Nanni Vapaavuori and Kristian Ekholm; Antti Nykyri // “Weather Station: expedition in search on the climatological and performative potential of sound and sound art in the expanded field of scenography.” In Theatre and Performance Design journal, Vol 2, Iss. 1-2, 2016, pp. 103–126. http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/23322551.2016.1180214

 

2015

Maiju Loukola // “Vähän väliä: näyttämö, mediaalisuus ja kosketus.” Teoksessa Kosketuksen figuureja (Figures of touch), toim. Mika Elo. Helsinki: Tutkijaliitto, 44–71. http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=172&option=com_virtuemart&Itemid=26

 

Elina Lifländer //”Ghosts of the relevancy.” In Artistic Research for the Advanced – Ten proposals, ed. by Tero Nauha and TahTO Doctoral Programme in Artistic Research. Helsinki: Fine Art Academy. http://www.artisticresearch.fi/tahto/news/booklet-artistic-research-advanced-ten-proposals/

 

2014

Maiju Loukola // “Screening media scenographies.” Teoksessa Näyttämö ja tutkimus 5: Teatteri ja mediat (Stage and research 5: Theatre and media). Edited by Hanna Järvinen, Riku Roihankorpi, Riina Maukola, Jukka Kortti and Marjatta Häti-Korkeila. Helsinki: Teatterintutkimuksen seura, 72–86. http://teats.fi/teatteri-ja-mediat/

 

Maiju Loukola  // n väliä – Näyttämön mediaalisuus ja kosketuksen arkkitehtuuri on sekä teoreettinen tutkimus että kolmen esityksen ja kolmen esityksellisen installaation dokumentaatio. Maiju Loukolan tutkimus käsittelee mediaalista näyttämöä aistimuksellisena ja tapahtumallisena skenografin näkökulmasta. Näyttämön, mediaalisuuden ja kosketuksen kytkökset ovat yhtäältä mediateknologioiden ja esityskäytäntöjen kysymyksiä. Loukolalle ne “välitteisyydessään” ovat vielä keskeisemmin yhteyden, kontaktin ja rajan käynnin kysymyksiä. Millaista kokemuksellisuutta mediatilan ja fyysisen tilan kohtaamisessa muodostuu? Miten tämä vaikuttaa katsoja-kokijaan? Näihin kysymyksiin vastatakseen Loukola hakeutuu fenomenologisiin ja mediafilosofisiin keskusteluihin. Skenografia on Maiju Loukolalle ensisijaisesti tilan ymmärtämistä suhteiden ja dynamiikan lähtökohdista, jolloin tila jäsentyy kokemuksellisena ja aistinvaraisena – elettynä tilana ja tilanteena. Maiju Loukola purkaa käsityksiä mediateatterin skenografioista näkökeskeisinä kuvaesityksinä, jossa muut aistit kuten kosketus, kuulo, maku- tai hajuaistimukset sivuutetaan katseelle alisteisina. (Aalto ARTS väitöstutkimus)

Abstract: The artistic doctoral dissertation Anywhere near. Media scenographies and the architecture of touch focuses on mediality of the performance space, the theatricality of media, and the experientiality of projected image installations. Loukola poses three key questions: how do mediated practices of contemporary scenography affect our lived, aesthetic experience, and how do they structure our bodily perception in a performative spatio-temporal event? She contemplates the mediality of theatrical space/place as a media scenographic situation with reference to media theoretical contact points connected to conseptualisations of aesthetic experience, sensable perception and embodied visibility. With reference to her own involvement as a practicing scenic artist Loukola considers the experientiality of theatrical media installations through analysing the relationship between mediality and touch. Loukola’s research consists of a written thesis and six artistic projects – three intermedial performances and three installations. (Dissertations, Aalto ARTS)

https://shop.aalto.fi/p/293-vahan-valia/

 

 

Maiju Loukola with Elina Lifländer and Kaisa Salmi // “Expanded Scenography – a conversation on the changing field of contemporary performance design.” Article based on discussion on the expanded field of scenographic practices between 3 artistic researchers; Elina Lifländer, Kaisa Salmi, Maiju Loukola. Interview & article by Loukola. In TINFO NEWS: Performance Design. Helsinki: TINFO Theatre Info Finland, 7–13. http://www.tinfo.fi/e-julkaisut/tinfo_news_performance_design/

 

Maiju Loukola // “Weather Station – sounding sound.” In Blue Pages. London: The Society of British Theatre Designers, 22–24. Article on WEATHER STATION, exhibition project exploring the performative potential of sound and sound art in contemporary Finnish performing arts. Written from the curatorial perspective, and introducing the projects presenting in Sääasema exhibition in Helsinki (Oct 2014) and Prague Quadrennial of Performance Design and Space 2015 (June 2015). http://www.theatredesign.org.uk/publications/blue-pages/

 

2013

Elina Lifländer // “Tilakokemuksia esitysinstallaatiossa.” In RUUKKU Studies in Artistic Research.

Abstract: In this writing, I open up the process of a previous site-specific live installation which I was involved in: Between two skies (2012). This piece is the first part of my doctoral thesis in artistic research, dealing with the spatial experience and the transformation of the scenographer’s working methods. The concept of the event was mainly formed collectively by the discussions and experiments of the working group. In this text, I observe the spatial experience from three points of view: via my own experience, from the perception of the visitors and connecting it to a wider perspective, namely reflecting the nature of the live installation to the art critic Claire Bishop’s thoughts and examples in the book Installation Art, A Critical History (2005) and Anna Moszynska’s book Sculpture Now (2013). In the end, I am summing up the kind of impact this process and these three different views have had on my research and how the thoughts and questions have evolved during the preparations. https://www.researchcatalogue.net/profile/show-exposition?exposition=31930

 

2012

Liisa Ikonen and Elina Lifländer // “Soveltavaa skenografiaa – Dialoginen tutkimus tarinalähtöisestä työskentelystä julkisen tilan suunnitteluprosessissa.” In Näyttämö ja tutkimus 4: Näyttämöltä tutkimukseksi. Helsinki: Teatterintutkimuksen seura, –54. http://teats.fi/nayttamolta-tutkimukseksi/

2006

Liisa Ikonen // Dialogista skenografiaa. Vaihtoehtoisen työprosessin fenomenologista tulkintaa (Dialogic Scenography – Phenomenological Interpretation of an Alternative Work Process). Dissertation. Helsinki: Aalto University.

Tiivistelmä: Tutkimus kysyy, miten tekijän omaan maailmasuhteeseen ja näyttämöteosta valmistavan ryhmän tasa-arvoiseen yhdessä työskentelyyn perustuva sekä välilliset päämäärät ohittava vapaa skenografinen työprosessi on mahdollinen.

Tutkimuksen taiteellinen osa muodostuu työskentelystä visuaalista ja verbaalista ilmaisua yhdistävällä vaihtoehtoisella skenografisella menetelmällä, kuvan ja sanan dialogilla. Hypnos-ryhmä tuotti vuosien 1997−2000 aikana kaksi vahvasti tilasidonnaista esitystä: BLICK − VÄLÄHDYS (1998) Hangon entisen merikylpylän ravintolaksi rakennetulle Kasinolle ja GLÖD −HEHKU (2000) tyhjillään oleviin kaupungin vuokra-asuntoihin kolmessa espoolaisessa lähiössä. Tutkimuksen teoreettinen osa muodostuu uuden menetelmän muuttamien työprosessien fenomenologisesta tulkinnasta.

Abstract: Is a free scenographic work process that is based on the creators own relationship with the world, on the democratic co-operation of the group making the performance, and that bypasses indirect goals, possible?
The artistic section of this research consists of working with a new, alternative scenographic method dialogue of image and word that combines visual and verbal expression. The work took place between the years 1997–2000 in Hypnos-group. The group was founded for this research, and it created two productions bound firmly to location: BLICK − VÄLÄHDYS [Glimpse] (1998) at Kasino, which was built as a restaurant for the former sea spa of Hanko, and GLÖD − HEHKU [Glow] (2000) at vacant council houses in three Espoo suburbs. The theory section consists of phenomenological interpretation of the work processes that were changed by the new method.

https://shop.aalto.fi/p/54-dialogista-skenografiaa/

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *