n e w s

(July 2018)

Participation in the Research Pavilion #3 in Sala del Camino Venice in 2019:

AIRA Artistic Intelligence Research Alternator,

a proposal by artist-researchers Harri Laakso, Maiju Loukola, Susanna Helke, Liisa lkonen and Marko Karo, has been selected as one of the seven “research cells” to participate in the third edition of Research Pavilion, organised by the University of the Arts Helsinki in collaboration with University of Gothenburg (SWE), Aalto ARTS (FI), University of Applied Arts (AUSTRIA) and Hongik University (South Korea). The five artist-researchers represent Aalto ARTS’ three departments: Film & Scenography (Helke, Loukola, Ikonen) and the Dept. of Art and Dept. of Media (Laakso and Karo).

Artistic Intelligence Research Alternator AIRA investigates a new fictiveness modulating our social facticity ever more tangibly when thematised through processes that produce new narratives, images and constellations. Sites of inquiry are staged as temporal meeting places and events where parallel realities are negotiated in terms of a “caring building” (inviteur: Liisa Ikonen), hysterical documentary and documentary fantasies (inviteur: Susanna Helke), polychronic perspectives regarding cultures of violence (inviteur: Marko Karo), adaptations inspired by Daphne du Maurier’s novella and Nicolas Roeg’s film Don’t Look Now (inviteur: Harri Laakso), and series of daily “truth exercises” in form of spatial interventions provoked by Sebastian Brandt’s The Ship of Fools (1876) and Peter Sloterdijk’s Spheres trilogy III: Foams (inviteur: Maiju Loukola). These processes are open for collaboration between fellow artist-researchers and invited guests. They are launched by the inviteurs and are open for ongoing alternation while resting in their processual form in the pavilion. The open form of AIRA is part of the group’s shared interest in exploring the means of documentation, argumentation, evidence and after-thought in artistic research.”

^ ^ ^ ^ ^


FLOATING PERIPHERIES – mediating the sense of place

research project opening seminar Nov. 7 at 10–17 at MAGITO Studios in Suvilahti

(Address: Kaasutehtaankatu 1, 00540 Helsinki)


“Floating Peripheries – mediating the sense of place” is a four-year Academy of Finland funded research consortium of Aalto University, School of Arts, Design and Architecture, Departments of Film Television and Scenography and Art (Vicca) + University of Lapland, Faculty of Art and Design.


We warmly invite you to join for presentations of our research topics and to visit a collective artwork specifically composed for this occasion.



Liisa Ikonen (PI), Elina Lifländer and Maiju Loukola from Aalto University School of Arts, Design and Architecture, Department of Film, tv and Scenography)

Harri Laakso and Pia Euro from Aalto University School of Arts, Design and Architecture, Art Department/ViCCA

Mari Mäkiranta (sub project PI), Eija Timonen and Jonna Tolonen from University of Lapland, Faculty of Art and Design)


For more information about the project: https://www.facebook.com/peripherix/


The opening event is organised in cooperation with ELO Research.


Coffee and after-seminar drinks served.

Lunch recommendation at Lämpö restaurant next door.



13 June 2017

Academy of Finland funds our four-year artistic research consortium FLOATING PERIPHERIES – Mediating the Sense of Place, from 1 September 2017 to 31 August 2021


The consortium parties are Aalto ARTS (Department of Film, Tv and Scenography and Department of Art/ViCCA), and as a subproject, University of Lapland (ULAP) Faculty of Arts. The Aalto ARTS artist-researchers are professor Liisa Ikonen (PI), postdoctoral researchers Maiju Loukola and Elina Lifländer (ELO), professor Harri Laakso and lecturer Pia Euro (Art Department/ViCCA). The University of Lapland researchers are senior lecturer Mari Mäkiranta, professor Eija Timonen and postodctoral researcher Jonna Tolonen (ULAP Faculty of Arts).






// FLOATING PERIPHERIES – Mediating the Sense of Place consortium is an artistic research project that aims at enlarging the understanding of ‘peripheries’ into areas that are difficult to verbalize. Peripheries are conventionally conceived as marginal geographical locations, whereas this project grasps peripheries as an ambiguous and multifaceted phenomenon – as a conceptual domain, aesthetically and spatially experienced sensory spheres, states of mind shaped by complex associations and mental images, and activities enabled by digitalization. We aim at producing new strategies for unraveling the spatial and conceptual hierarchies and biased assumptions of what and where the ‘periphery’ is in relation to the ‘center’. We ask: How do we define our relation to ‘peripherality’?


We live in an age where peripheral cultural phenomena tend to be overwhelmed by centralized systems and mediated global assumptions. Our living environment is a space of political, economical and legal exercise of centralized governing and control. It is strictly operated according to what, where and when is legitimate and to whom, and it is to a great extent guided through the organization of space. In relation to a wider societal context, we ask: Who and what gets to be objectified as ‘peripheral’ within the social and spatial hierarchies of the society? What are the rights of those who represent the fringes of normativity? Various ‘marginal’ and even ‘extreme’ phenomena have become pressing subjects of debate in the political and social discourse as well as in everyday human interaction. Our premise is that peripheral phenomena have occupied a significant amount of public space today on multiple levels, and hence the need for a multidisciplinary analysis is critical. //

Academy of Finland










The Expanded Scenography research group is part of Venice Biennal 2017 Research pavilion #2 Discursive program. WE ARE ORGANISING AN EXHIBITION & ARTISTIC RESEARCH EVENT AS A COLLABORATION OF TWO PROJECTS IN 17.–28. AUGUST 2017.






NIGHT PIECES: 3 x SPATIAL ACCESS TO ‘THE VENICE’ consists of spatial interventions, their documentations and an installation by 3 artist-researchers from the EXPANDED SCENOGRAPHY RESEARCH GROUP: Liisa Ikonen, Elina Lifländer and Maiju Loukola.

NIGHT PIECES explores “accessibility” into ‘the psyche of Venice’ via spatial citation, rhythm and double-exposure.


17.-28.8.2017 Out 2

Out 2 is a collective film installation and related explorative events, inspired by Jacques Rivette’s enigmatic 13-hour film Out 1: Noli Me Tangere (1971). Out 2 investigates “accessibility” to contemporaneity via historical moments. It intertwines documentary and fabricated fragments, also produced in the event, into a sculptural moving image composition.


Participants in Out 2: Harri Laakso and Maiju Loukola (artist-researchers responsible for the project), Laura Jarvey, Riikka Theresa Innanen, Outi Yli-Viikari, Saara Tamminen, Jernej Cucek Gerbec, Matti Tanskanen, Niko Nurmi, Ragnar Águstsson, Joel Autio, Eero Tiainen, Valeria Nekhaeva, Niko Skorpio, Ali Mehta, Aneta Atsova, Katja Lautamatti, Henna Herranen, Katri Miettinen, Tatiana Melnikova, Jakub Bobrowski, Ilona Lehtonen, Victor Pereira Pardinho, Jelena Rosic, Adriana Delgado (MA and DA students from ViCCA MA programme in Visual Culture and contemporary art, ELO Dept. of Film, tv and Scenography & Medialab at Aalto ARTS Helsinki)




NP-kollaasi 02-2  NIGHT PIECES // Photo: Elina Lifländer 2016

The Research Pavilion 2017 The Utopia of Access is initiated by the University of the Arts Helsinki. The Pavilion is realized together with the Norwegian Artistic Research Programme and the Swedish Art Universities’ collaboration Konstex in co-operation with the Academy of Fine Arts Vienna and Zurich University of the Arts.  #researchpavilion

More information on the Research pavilion here:


 ^ ^ ^ ^ ^


Elina Lifländer tarkastelee skenografista työskentelyä rytmisestä näkökulmasta, esityksen tilan ja ihmisten välisinä suhteina ja kommunikaatioina.

18.11.2016 / 13:00 – 15:00 Sampo-sali, Hämeentie 135 C, 00560 Helsinki

TaM Elina Lifländer esittää tarkastettavaksi väitöskirjansa Rytminen tilallisuus laajennetun skenografian ilmaisukeinona perjantaina 18. marraskuuta 2016. Vastaväittäjänä toimii professori Liina Unt, Estonian Academy of Arts. Kustoksena on professori Susanna Helke, Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos. Keskustelu käydään suomeksi.



Esityksen ja kuvataiteen välimaasto. Kyseessä on paikaton paikka, jonne tämä tutkimus ja siihen sisältyvät kolme taiteellista teosta sijoittuvat. Tutkimuksessa tarkastellaan skenografista työskentelyä rytmisestä näkökulmasta, esityksen tilan ja ihmisten välisinä suhteina ja kommunikaatioina. Tämä tarkoittaa skenografin osalta välittömään ympäristöönsä ja sen moninaisiin rytmeihin reagoivaa impulsiivista taiteellista toimintaa. Tutkimukseen sisältyvät kolme taiteellista osiota kehittävät uudenlaisia esityksen valmistamiseen sovellettavia tilallisia ja vuorovaikutteisia työvälineitä, jotka toimivat vaihtoehtona pääosin rakenteelliseen ja visuaaliseen suunnitteluun keskittyvälle lavastajan työlle. Tutkimuksessa painottuvat immersiiviset, maailmaansa upottavat ”löydetyt tilat” sekä taiteellisten työryhmien kollektiivinen yhdessä kehitteleminen, kuten erilaiset liikkeelliset, rytmiset ja keholliset osallistumisen ja kommunikaation tavat.

Tutkimus vastaa draaman jälkeisen, katsojaa osallistavan ja prossessuaalisen työskentelykulttuurin kehitykseen, joka on ollut esillä 2000-luvun taitteesta alkaen etenkin nykytanssin, esitystaiteen ja installaatiotaiteen alueilla. Työnkuvien laajentuminen tapahtuu yhdessä tämän kehityksen kanssa, jolloin skenografi voi keskittyä työskentelemään myös näkymättömien, aineettomien ja tapahtumallisten asioiden kanssa.

Eri lähteistä, kuten filosofi Henri Lefebvren (2004/1992) sekä kulttuurimaantieteilijöiden (Soja 1996, Edensor 2010, Wunderlich 2008) ajatuksista koottu rytmianalyyttinen lähestymistapa asettuu tässä tutkimuksessa vuoropuheluun kokemuksellisen ja kehollisen tiedon kanssa ja paljastaa, että esimerkiksi kaupunkitilojen tunnelmaa ja kokonaisuutta ihmisineen havainnoidaan pääasiassa tila-rytmisesti.  Tutkimus myös osoittaa siihen sisältyvien taiteellisten osioiden analyysin avulla, kuinka skenografin työalueeseen voi esityksen suhteen kuulua myös kokonaisuuden rytmityksen, ihmisten välisten kohtaamisten ja niiden muodostamien sosiaalisten ja mentaalisten tilojen suunnittelua. Tämä prosessi kehittää työnkuvaa kohti itsenäistä tilataiteilijaa, jolloin skenografi luo lähtökohtaisesti yksin tai työryhmän kanssa koko esitystä tai teosta, eikä vain osaa siitä. Tutkimusprosessin aikana muotoutunut uudenlainen skenografinen menetelmä, rytminen tilallisuus, koostuu visuaalisista, liikkeellisistä, vuorovaikutteisista, äänellisistä, luonnollisista ja mielensisäisistä rytmeistä. Kokonaisuudessaan se lähestyy eräänlaista rytmin vaistoa; spontaania reagoimista ja intuitiivista rytmistä ymmärrystä elävien olentojen ja ympäristöjen kohtaamisessa. Tutkimus ehdottaa, että ottamalla rytmisen tilallisuuden tietoiseksi työskentelyn strategiaksi skenografi voi luoda tiloja ja tilanteita, jotka pystyvät vastaamaan prosessissa elävien, vuorovaikutteisten ja eri tavoilla tilalähtöisten nykyesitysten tarpeisiin.