Aino Aalto Arboretum

Lopuksi

Olen juuri viimeistellyt muutaman viime viikkoina aloittamani ja eri pisteisiin saattamani artikkelin. Koitan vielä löytää sanottavaa kaiken jo sanomani lisäksi – jotain, mikä summaisi kurssin ja opitun. Loppukritiikistä kirjoitinkin jo tässä aiemmassa postauksessa, joten tässä tekstissä haluan keskittyä pohtimaan enemmänkin työn prosessia, työtapoja, oppimistani ja jatkoa. Kevät on ollut rankka, ja tuntuu että olen elänyt ja toiminut varastoenergialla, joka nyt alkaa sekin olla loppuun kulutettu. Jonkin on muututtava elämän järjestämisessä isommin, jotta pystyn pysymään järjissäni ja terveenä opintojen loppuun asti (ja tietenkin niiden jälkeen, mutta valmistumisen jälkeen elämä tulee automaattisesti kevenemään, kun yksi suuri palanen jää arjesta pois). Huomaan myös kaipaavani taiteen tekemistä, mikä on ollut suuri osa elämääni lähes kahden vuosikymmenen ajan. Opintojen aikanakin olen järjestänyt useita näyttelyitä ja työskennellyt erilaisten taideprojektien parissa, mutta se on kärsinyt valtavasti. Unelmaelämässäni olisi enemmän tilaa luovuudelle myös vailla paineita lopputuloksesta. Tällä hetkellä kaikki luovuuteni on tuottavaa, joko opinnoissa tai töissä, ja kuten pohdin kirjoituksessani Ajelulla kaupungin laitamilla, todellinen luovuus vaatii ympärilleen tilaa hengittää. Tätä lähden seuraavaksi raivaamaan elämääni. Kuten Kamilla kauniisti kirjoittaa viimeisessä blogipostauksessaan, materiaali- ja inspiraatiopankkiaan voi kasvattaa ”myös orgaanisemmin olemalla vain tekemisissä ja vuorovaikutuksessa tämän maailman kanssa, käymällä museoissa tai elokuvissa, keskustellen erilaisista aiheista ihmisten kanssa” – ehkä syksyllä kokeilemme tätä.

James Wines & SITE-toimisto yhteistyössä BEST Products Company:n kanssa (1972-). Kuvat tästä (hyvästä!) artikkelista:
McGraw, P. (2020). Must What Went Up, Come Down? An Interview with SITE’s JAMES WINES. 032c Magazine.

Palautan mieleeni kurssin osaamistavoitteet ja lähden pohtimaan niiden toteutumista: ”Kurssin suoritettuaan opiskelija on perehtynyt maiseman suunnittelun ja rakentamisen asiantuntemusta vaativaan suunnittelutehtävään. Opiskelija osaa hankkia aihepiiriin liittyvää taustatietoa sekä osaa laatia yleis- ja osasuunnitelmia ja selvityksiä. Opiskelija kokee vaativan suunnittelutehtävän positiivisena haasteena, joka vaatii henkilökohtaista paneutumista.” Mitä tulee omaan kurssisuoritukseeni – aloitetaan siitä, että tein parhaani ja sen mihin kykenin. Se ei tällä kertaa riittänyt sellaiseen lopputulokseen tai suoritukseen, johon olisin itse tyytyväinen, tai josta suunnittelemani idea olisi välittynyt katsojalle kirkkaasti ja ymmärrettävästi. Positiivista on se, että osaamistavoitteet tuntuvat täysin realistisilta ja saavutettavilta, ja näen että jos voimani ja aikani olisivat riittäneet, olisin saanut aikaiseksi niihin vastaavan kurssityön. Osaisin ja osaan tehdä kaikkea tuota, joten harmittaa etten siihen tällä kertaa omien tietojeni ja taitojeni mukaisesti kyennyt.

Jos näen niin selvästi miten olisin voinut saavuttaa tavoitteet, sekä omani että kurssille asetetut, onko jotain mitä olisin voinut tehdä toisin? Olisin voinut suorittaa kurssin myöhemmin, mutta silloin maisteriopintoni venyisivät neljään vuoteen. Haastavan elämäntilanteen pitkittäminen ei tunnu hyvältä idealta, eikä opintoaikaakaan ole tarpeeksi jäljellä. Olisinko voinut irtisanoutua töistä? Toki, mutta olisiko mitään typerämpää kuin jättää vakituinen työpaikka alalla, jota opiskelee pystyäkseen suoriutumaan alan opinnoista paremmin. Olisinko voinut aikatauluttaa paremmin? Yritin tehdä sen kurssin alussa, mutta näin jälkikäteen arvioisin, että aikataulutus perustui epärealistiseen kuvaan omasta jaksamisesta. Tämän takia työohjelmani myös eli aika paljon. Jotta olisin pysynyt asettamissani vaatimuksissa, olisi minun pitänyt työskennellä joka viikko ainakin yksi kokonainen viikonlopun päivä ja pari iltaa täyden työviikon päälle. Ja täyteen työviikkoon kuului kohdallani toimistotyön ja opiskelupäivien lisäksi myös ilta-pari viikossa töitä Aallon Printlabissa (tämän työn jätinkin nyt, toivoen yksinkertaisempaa syksyä, mutta keväällä se ei olisi ollut taloudellisesti mahdollista). Sanoisin että aikataulutuskaan ei siis olisi auttanut. Olemme pattitilanteessa! Jos kenelläkään on vinkkejä töiden, opintojen, taiteen ja elämän yhteensovittamisessa, otan ilolla vastaan.

Kaikesta tästä huolimatta on kuitenkin paljon myös sellaista, mihin olen tyytyväinen kurssissa ja jopa omassa suorituksessani. Koin kurssin idean innostavaksi ja kampukset mielenkiintoisiksi ympäristöiksi maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta. Myös omaan ideaani olen tyytyväinen – mielestäni se on innostava ja monipuolinen, ja vastaa hyvin kurssin tehtävään ”ideoida ja suunnitella maisema-arkkitehtuurin opetus- ja tutkimuskäyttöön soveltuva ympäristö Otaniemen yliopistokampukselle”. Tavoitteena oli suunnitella maisema-arkkitehtuuriltaan korkealuokkainen viheralue, joka soveltuu myös muun yliopisto- ja tutkimushenkilöstön sekä alueen asukkaiden käyttöön, ja tämän pyrin toteuttamaan niin pitkälti kuin se omilla voimilla oli mahdollista. Suunnittelukohteesta sanottiin, että se voi olla ”yksittäinen viheralue (puisto, piha, metsikkö, tms.), ympäristörakenne tai sarja maisematiloja”. Tämäkin toteutui, ja päätin keskittyä tekemään yhden puiston syvemmin kuin sarjan maisematiloja pintapuolisemmin. Ymmärrän että muita kohteita jäätiin kaipaamaan, mutta mielestäni tuntui hieman kohtuuttomalta vaatimukselta, että minun olisi pitänyt pitäytyä välikritiikissä esittämässäni alustavassa ehdotuksessa, jossa en myöskään sanonut varmasti aikovani toteuttaa kaikki viisi kohdetta, vaan ne olivat vaihtoehtoja mitä pohdin. Jäin miettimään olisiko työn vastaanotto ollut kohdallani hieman parempi, jos olisin alusta asti sanonut tekeväni yhden puiston.

Olen tyytyväinen siihen, että tein PARKista 3D-mallin, jolla pystyin hyvin visualisoimaan suunnitelman luonnetta ja muotoa. Koen Rhinolla työskentelyn nykyään, kun siitä on tullut itselleni jouhevaa, toimivaksi ja hauskaksikin tavaksi luonnostella suunnitelmaa ja kokeilla erilaisia tapoja ratkaista muodonannollisia ja rakenteellisia asioita. Sen avulla hahmotan helpommin suunnitelmaa ja voin sukeltaa sen sisälle. En ole millään edistyneellä tasolla, mutta pystyn tekemään sen tasoisen mallin, että siitä on työskentelyssä ja suunnitelman visualisoinnissa hyötyä. Voi olla että käytin viimeisellä viikolla liikaa aikaa mallin viimeistelyyn kuviin ja liian vähän loppupalautuksen teksteihin. Tämän takana vaikuttivat kaksi asiaa: ensiksi se, että jo alkukurssista oli ilmaistu, että työhön toivotaan lähinnä kuvallista materiaalia pitkien tekstien sijaan, ja toiseksi se, että oma kykyni tuottaa hyvää tekstiä stressaantuneena on rajallinen. Paremmat tekstit olisivat kohentaneet loppupalautuksen ymmärrettävyyttä huomattavasti. Kuvien ja muiden materiaalien tuottaminen on kuitenkin hyvin tärkeässä osassa työssämme, ja laadukkaan materiaalin tuottaminen vie aikaa. Kuten Salla kirjoittaa viimeisessä blogipostauksessaan, loppumateriaalin työstäminen kurssin tuntien puitteissa pitäisi aloittaa kuukausi tai kolme viikkoa ennen kurssin loppua, jotta materiaalin saisi kasaan tarpeeksi laadukkaana. Puhuin kurssin viimeisen kuukauden aikana useiden opiskelijakollegoiden kanssa siitä, kuinka pidemmillä ja laajemmilla kursseilla pitäisi olla suunnitelman loppukritiikki ensin, esimerkiksi juuri kolme-neljä viikkoa ennen loppupalautusta, jolloin suunnitelma lyötäisiin lukkoon, ja loppuaika käytettäisiin sen havainnollistamiseen kuvin ja sanoin.

Kurssin tehtävänannossa sanotaan, että tavoitteena on ”ideoida ja hahmotella maisemasommitelma, jonka tehtävänä on konkreettisesti havainnollistaa maisema-arkkitehtuurin keskeisiä kysymyksiä, jotka erityisesti liittyvät kasvillisuuden käyttöön ja kehittymiseen”. Myös tätä pyrin PARKissa toteuttamaan. Minua aina kiehtoneet joutomaat ovat kuljettaneet minut sukkession, olevan maaperän ja suljetun kierron äärelle. Näitä mietin prosessin aikana paljonkin. Tutkimme samanlaisia aiheita myös työparini ja ystäväni Johanna Salmelan kanssa viime syksyn Maisemanhoidon studiokurssilla, jossa pohdimme Itäharjun teollisuusalueelle uutta elämää olevaan pohjautuen ja samantyyppisiä ”ympäristöradikaaleja keinoja” käyttäen kuin mitä tässä työssä hyödynsin. Seuraava askel kun voimani ovat palautuneet on kiinnostuksenkohteisiini entistä syvemmälle sukeltaminen. On mahdollista, että myös diplomityöni tulee liittymään tavalla tai toisella näihin teemoihin. Konkreettisesti seuraavaksi aion syventää näkemystäni ja osaamistani kesän ajan täyspäiväisesti toimistolla, kehittäen suunnittelijan ja viestijän taitojani. Onneksi minulla on myös vähän lomaa, ja toivon saavani levättyä kesällä niin, että syksyllä on vähän ilmavampaa.

Päätän tämän oppimispäiväkirjan näkymäkuvaan PARKista, ja päätän lähteä tähän kesään kuin luiskalla kätensä auki levittänyt henkilö – tukka takana, elämä edessä. Kiitos kurssista!