Aqua marina – oppimispäiväkirja

Kysymysten vyyhti

(Tämä postaus viikon myöhemmin) Tämän ja viime viikon aikana on herännyt monia tarkentavia kysymyksiä suunnitelma työhön liittyen. Suurena kysymyksenä suunnitelmaan liittyen on, että kuinka rakentaa puisto laivan sisälle? Entä kuinka laivan sisälle voisi päästä vettä ja vesikasvillisuutta, ja mitä vesi tuo mukanaan? Tulee myös miettiä mahdollisia kuivia tasanteita kulkemiselle ja olemiselle, jotka voisivat myös olla jonkinlaisia käytöstä poistuneita kehikoita. Tällä viikolla työnohjauksessa kysymyksinäni oli, että minkälaista maaperää voisi ajatella tuotavan laivan pohjalle, ja kuinka laivan sisälle pääsisi vettä; aallokoiden mukana, sadevetenä tms? Ohjauksen aikana heräsi paljon uusia tarkasteltavia lisäkysymyksiä, jotka auttavat työn tarkentumisessa ja konkretisoitumisessa, sekä eteenpäin viemisessä. Tiedon etsintää aiheista vielä riittää! Koitan kuitenkin pyrkiä jäsentämään, että mitä tietoa on todella tarpeen etsiä, jottei aihe lähde haarautumaan joka suuntaan. Päivän tärkeä huomio oli, että veden pääsyssä laivan sisään se ei saisi kuljettaa laivassa olevaa maaperää takaisin veteen, jottei se aiheuta eroosiota ja näin veden pilaantumista. Eli kuinka laivassa olevan maaperän eroosion voisi estää? Estääkseen tämän voisi ajatella puiston jaksotusta laivan sisälle rakentuvan puiston erilaisiin osiin, jotka voivat olla myös osin mantereella ja osin vedessä.

Maa-ainekseen liittyen nousi myös huomio siitä, että suunnitelmaan valittu kasvillisuus antaa suuntaa sille, minkälaista maa-ainesta oikeastaan tarvitaan. Tähän liittyen voisin myös mahdollisesti pohtia puistossa luonnollisia öljynpuhdistus menetelmiä, joka voisi olla kiinnostavaa ja kokeilevaa. Tällöin laivapuiston sisälle voisi ajatella todella tuotavan öljypäästöjä, jotka eivät ole liian mittavia ja tällöin tapa itse puhdistavaa maaperän mikrobistoa ja kasvillisuutta, vaan mahdollistaisi sen hiljattaisen puhdistumisen ja sen seuraamisen. Toisaalta voisi myös ajatella hypoteettisesti käytettävissä olevan laivan/tankkerin/proomun sisällä olevassa polttoainesäiliössä yhä öjyä, jonka luukku on kenties auennut ja sitä putsataan. Tällöin suunnitelma voisi näyttää konkreettisesti öljyjen mikrobiologista hajoamista bioremediaation eli biopuhdistuksen avulla, jolloin erilaiset organismit kuten bakteerit, sienet ja kasvit (fytoremediaatio) puhdistavat maaperässä olevaa öljyä. Maaperä alue voisi olla esimerkiksi vain ohut kaistale suunnitelmassa, jopa korkeammalla lasiseinämän takana, jolloin siinä tapahtuvia prosesseja pääsee seuraamaan. Kasviseiniä onkin jo, entä maan mikrobiseiniä tms putkia? Puolestaan vedessä olevaa öljyä voi puhdistaa kelluvien kasvien ja niiden juuriston avulla fytoremediaation keinoin. Aihe on vielä uutta ja kysymyksenä on että kuinka, joten tulevalla viikolla on tarkoitus perehtyä näihin lisää. Kysymyksenä myös on, että miten öljyn puhdistusta voisi tehdä ilman, että se turmelisi ympäristöä entiestään, vai olisiko kyseessä ennemmin koepuisto? Vaihtoehtona mietin myös suunnitelman sijoittuvan johonkin öljy tapaturmaan tapahtuneeseen lokaatioon, mutta näihin kohteisiin on usein melko haasteellista päästä, jos ajatellaan puistosuunnitelmaa joka on ihmisille avoin paikka viettää aikaa.

Pohdittavana on myös suunnitelman kasvillisuus. Tällä hetkellä kiinnostavat niin vedenalaiset levät, jotka voisivat peittää laivan pohjalla olevia kiviä, sekä erilaiset vesikasvit, kuin myös kelluva vesikasvillisuus. Mietittävänä on, että jos merivesi ei pääse kulkeutumaan kaikkiin puiston alueisiin, niin kuinka vesikasvilisuus saa vettä, vai riittääkö tässä tapauksessa sadevesi? Jos vesi seisoo kohdissa, joissa puistossa on maaperää, vaihtuuko se koskaan ja kuinka se pystyy puhdistamaan öljyä, ja minne se lopulta päätyy? Kiehtovaa voisi olla myös hylyn ympärillä kelluvat kasvialueet, jotka viestisivät öljypuomituksesta, ja estäisi näin öljyn ja lian leviämisen.

Kaikesta tästä kysymysten vyyhdistä tuntuu siltä, että suunnitelmasta on tulossa hyvin monikerroksinen: historiallinen kerros, mahdollinen ympäristöä ‘’hoitava’’’ kerros, kantaa ottava kerros + paikan itsensä ominaispiirteet. Kiinnostavaa olisi, että nämä kerrokset lipuvat yhteen toistensa kanssa, jossa vesi on yhteen sitova tekijä.

Tärkeää on ollut myös ymmärtää myös öljyn ominaisuudet vedessä, jota käsittelen työssäni. Tarkoituksena ei ole tarkentua sen tarkemmin erilaisiin useisiin öljylaatuihin, vaan tarkastelen öljystä puhuttaessa laivojen polttoaineena ja lastina olevaa öljyä, joka on maaöljyä, raakaöljyä eli fossiilista polttoainetta. Öljy on siitä kiinnostava aine, että se on syntynyt niin pitkän ajan saatossa esihistoriallisista kasveista ja meren eliöistä, jotka ovat hautautuneet sedimentin alle. Kuumuus ja paine on muuttanut jäännökset nestemäisiksi ja kaasumaisiksi hiilivety seokseksi ja öljy on kasautunut huokoisiin kiviin ja onkaloihin, joista sitä harmillisesti yhä pumpataan.

Merellä kuljetetaan runsaasti raakaöljyä, joka on ominaisuuksiltaan raskaan polttoöljyn kaltaista. Öljy on vettä kevyempää, veteen liukenematonta ja huoneenlämmössä nestemäistä ainetta, joka kelluu veden pinnalla olevana lauttana, ja nousee meren pohjalla tapahtuneissa vuodoissa hiljalleen pinnalle. Mikäli kalvo on hyvin ohut, sen väri on hopeinen, harmaa tai sateenkaaren kirjava. Paksuimmissa kalvoissa on tummempi, jopa täysin musta väri. Tuulen ja virtojen kuljettamana öljyä voi kerääntyä rantojen tuntumaan ja lahtien pohjukoihin jopa usean senttimetrin paksuinen kerros, jolloin paksun öljykerroksen pinta on pikimusta. Värin lisäksi öljyn voi tunnistaa myös siitä, että meren pin­nalle joutuessaan se vähentää aaltojen muodostumista ja vaimentaa niiden etenemistä, kuin muovimainen kelmu. Raakaöljy ja raskas polttoöljy saattavat olla kiinteässä olomuodossa kylmissä olosuhteissa. Useimmat öljylaadut leviävät vedessä jo muutamassa tunnissa laajaksi, millimetrin murto osien paksuiseksi kalvoksi. Veteen jouduttuaan öljy alkaa säistyä, jolloin sen olo­muoto muuttuu. Säistymisellä tarkoitetaan haihtumista, se­koittumista, pisaroitumista, hajoamista ja uppoamista. Veteen päässeistä kevyistä öljylaaduista voi haihtua jopa 75 % muutaman ensimmäisen vuorokauden aikana. Haihtumisen myötä öljyistä häviävät ensimmäisinä kaikkein kevyimmät yhdisteet, jotka ovat öljyn myrkyllisimpiä ja paloherkimpiä aineosia. Säistynyt, raskas öljy on mustaa, tervamaista, sitkeää ja tahraavaa ainesta. Tämä lähes kiinteä, jopa asfalttimainen aines saattaa ajautua rantaan isona lauttana tai yksittäisinä kokkareina. Tervamaiset pallot ovat läpimital­taan muutaman senttimetrin kokoisia, ja kokkareet selvästi isompia. Säistynyt, raskas öljy on suunnilleen veden painois­ta, mutta jäljelle jäävät raskaimmat ja sitkeimmät yhdisteet muodostuvat kiin­teäksi ja painavaksi massaksi, jotka voivat muuttua vettä painavammaksi ja vajota pinnan alle. Öljy voi painua pohjaan tai kulkeutua merivirtojen mukana, huuhtoutuen rantaan vasta kuukausien tai vuosien kulut­tua. Meren tuuli ja virtaukset sekä rannan muodot rikkovat jatkuvasti öljylau­tan muotoa, jonka vaikutuksesta öljy pyrkii kulkeutumaan pitkinä ja kapeina vanoina. Öljy voi kulkeutua myös veteen sekoittuneena emulsiona.

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Biopuhdistus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maa%C3%B6ljy

https://wwf.fi/app/uploads/l/f/e/x2kkgjzdixdrlq3hkkskaqe/oljyntorjuntaopas_suomi_2painos.pdf