Lähtötietojen etsintää
Nyt tulee vähän pidempää tekstiä viime viikon ja tämän viikon pohdinnoista. Viime maanantaina intensiivisessä työpaja päivässä tuli kahmaistua kokonaiskuva erilaisista veteen liittyvistä luonnonalueista, niiden kunnostuksista sekä tehdyistä maisemasuunnitelmista. Asiaa tuli kerralla paljon, mutta onneksi jaettu materiaali antoi alun sille, että näihin aiheisiin voi syventyä pitkin kurssia enemmän. Vesien kunnostuksiin liittyen tuli huomattua kohteiden yksilöllisyyden merkitys, vaikkakin erilaisista tehdyistä ratkaisuista voi olla apua soveltaa jossain toisessakin kohteessa. Esimerkiksi ruoppauksen nähdään olevan vesiympäristölle haitaksi, kun puolestaan toisaalla se voi avata umpeen kasvaneesta alueesta uuden elinympäristön. Päivän aikana esitellyistä raporteista kävi ilmi, kuinka tärkeä maiseman kunnostuksen ja suunnittelun yhtymäkohta on, kuinka tärkeää on kohdealueen tunteminen ja esikartoitus, mutta myös projektin toteuduttua jälkiseuranta sen luomista vaikutuksista alueelle. Huomattavaa oli, kuinka paljon maatalous (myös metsätalous!) vaikuttaa vesien kuntoon. 90% Suomen peltoalan viljelyksen vaikutuksista ulottuu vesistöihin saakka, mikä on hurja määrä. Tietenkin olisi parasta, jos ravinnehuuhtoutumia saataisiin puhdistettua jo heti peltojen lähettyvillä, ennen kuin vesi kerkeäisi kulkeutua pitkiä matkoja. Tämä tekee vedestä erityisen haastavan aiheen, sillä siihen kohdistuvat haitalliset vaikutukset harvoin seisovat paikallaan.
Veden puhdistukseen liittyen tulikin erilaisia esimerkkejä, johon voisi vaikuttaa kosteikoilla ja niiden kasvillisuudella, jotka puhdistavat ravinteita ja valumavesien mukana kulkeutuvaa eroosioainesta. Tämän tyyppiset ympäristöt luovat myös monimuotoisia alueita erilaisille lajistolle, erityisesti linnuille. Kiinnostavana koin raportin ‘’käytännön kosteikkosuunnittelu’’ sen havainnollisten kuvien vuoksi, joista pääsi helpommin käsiksi, kuinka tämänkaltaisia ympäristöjä voisi suunnitella. Kiinnostavaa oli myös ottaa huomioon, että kasvillisuutta ei tarvitse välttämättä suuresti suunnitella, sillä tämmöisillä kosteikkoalueilla se alkaa kehkeytyä ajan saatossa itsestään. Suunnittelun puoleen tärkeää on tällöin tietää, minne kasvillisuus luonnostaan ensin leviää; kuten niemekkeille, saariin ja vedenalaisille harjanteille, sekä ottaa huomioon, kuinka eri syvyydet vaikuttavat esimerkiksi veden virtaukseen. Tämä on mielestäni suunnittelussa tärkeää pohdintaa, ja nostaa kysymyksiä siitä, kuinka pitkälle on tarpeen tehdä tarkkaa suunnittelua, ja missä suhteessa antaa luonnon vapaasti kasvaa osaksi suunnitelmaa; missämäärin sen kasvu on ohjattua ja missämäärin vapaamuotoista. Kosteikoista kiinnostuin myös kelluvista kosteikoista, joita ei vielä suomessa olla paljoa tehty, mutta maailmalla kyllä. Kelluva kosteikko yhdistäisi ajatusta merenpinnan päällisestä ja pinnan alaisesta maisemasta.
Tänä maanantaina oli mielekästä päästä seuraamaan, minkälaisia prosesseja jokainen kurssilainen on tämän kevään aikana lähdössä käsittelemään. Reflektoin viimeviikon blogikirjoitukseni ajatuksia tarkentamaani alustavaan konseptiin ‘’hylkypuistosta’’. Aiheeni on tarkentunut käsittelemään merionnettomuuksissa aiheutuneita öljyvuotoja Itämerellä, kuten uponneita hylkyjä sekä hyödyntämään käytöstä poistunutta laivaa osaksi suunnitelmaa. Oman kurssiaiheen utopistisiinkin ajatuksiin ehdotettiin teoreettista lähestymistapaa, joka voisi olla erilaisten kokeilevien hypoteettisien suunnitteluideoiden kannalta antoisaa. Aihettani tarkentaessa aloin hahmottelemaan kurssilla tehtävän raportin alustavaa sisältöä, joka helpottaa työsuunnitelman lisäksi hahmottamaan kevään aikana sitä, mihin suuntaan olen menossa, sillä tapanani on ottaa turhankin laajoja kokonaisuuksia käsittelyyn.
Alustava sisältö:
-Intro aiheeseen
-Itämeren merenkäynnin onnettomuuksissa aiheutuneet öljyongelmat
-Merenkäynnin onnettomuudet itämerellä, (kohdistetusti Helsingin alue?)
-Hylyt ja hylkyjen öljyvuodot
-Öljyn vaikutus itämeren luontoon
-Meren pohjan ekosysteemit, Meren pinnan ja rannikon ekosysteemit
-Suunnitelman sijainti
-Entinen öljysatama viestii öljyvahingoista > sijainnin valinta
-Paikan historia ja nykytilanne
-Paikan analyysi kohdistetusti suunnitelmaa varten
-Suunnitelman konsepti
-Merenalainen hylkyjen kulttuuriympäristö maisemasuunnittelun inspiraationa > pinnan alta pinnan päälle > kantaa öljyongelmiin
-Suunnitelman ratkaisut ja ehdotukset (hypoteettiset leikittelyt ja ympäristötaiteelliset ratkaisut kiinnostaisi tällä kurssilla!) > Hylätyt laivat / käytöstä poistuneet laivat osana suunnitelmaa ja veden pinnan päällinen ja pinnan alainen maisema-arkkitehtuuri
Alustavia ajatuksia suunnitelmaan liittyen on tullut mieleen kuluneen viikon aikana. Tällä hetkellä mietinnässä on etsiä suunnitelmaan hyödynnettävissä oleva sopiva ‘’runko’’ laiva, johon voisi sopia ennemmin käytöstä poistunut öljytankkeri tai proomu, kuin todellinen veden alta nostettu laivan hylky. Vaikka merenpohjan hylyn nostaminen kiinnostaa ajatuksena, voisi tämä olla käytännössä aikalainen haaste, jonka vuoksi tällä hetkellä näen sen ennemminkin suunnitelmaa inspiroivana ajatuksena, jonka kertoo tarinaa työn aiheesta. Kenties ei olisi tarpeen muuttaa merenalaista kulttuurimaisemaa, jolloin suunnitelmassa voitaisiin käyttää jotain viimeaikaisempaa hylkyä. Mielestäni olisi kiinnostavaa, että puistosta pääsisi näkemään ja seuraamaan ruostumis- ja lahoamisprosessia sekä vesikasvillisuuden kasvua osittain veden alla ja osittain veden päällä.
Kävin valitsemassani kohteessa Laajasalon entisellä öljysatamalla pienellä kenttäkäynnillä, jossa tuli todettua että paikka voi olla hyvinkin tuulinen myrskyisellä säällä! Viereistä Hylkysaarta ei päässyt myräkältä näkemään, mutta kaukaisesta valkeudesta pystyi aavistamaan, että kohteesta avautuu hienot merinäkymät. Koin kiehtovana yhdistelmänä paikalle jääneet öljysäiliöt, joita oli vielä suuren 468 säiliön lisäksi enemmänkin. Pienempien säiliöiden väliin on alkanut kasvaa uutta kasvillisuutta, joka loi romanttisenkin ja ideaalin kuvan luonnon palaamisesta jälkiteolliseen maisemaan. Myös lauttalaituri sekä pienet paikalle jätetyt metsikkösaarekkeiden niemet ja niiden väliin jäävä lahti tekivät kiinnostavan yhdistelmän entisen sataman rippeiden kanssa. Paikalla on tällä hetkellä vielä laaja rakennustyömaa sekä ilmeisesti tästä johtuvia suuria kiviröykkiöitä. Yllättävääkin oli nähdä, miten paljon alueen ympäristö on muuttunut uuden rakentamisen johdosta, jonka vuoksi olisi kiinnostavaa elävöittää alueen historiallisia piirteitä. Alueen uusille asukkaille kyseinen rantaviiva on ja tulee olemaan varmasti tärkeä virkistyskäytöllinen alue, vaikkakaan ulkona ei näyttänyt olevan säästä johtuen muita kuin koiranulkoiluttajia. Lumimyräkkä muistutti hyvin siitä, kuinka monenlaiset sääilmiöt suunnittelussa tulee ottaa huomioon etenkin, jos se sijoittuu merenrannikolle. Puiston laivamainen runko tai kehikko voisikin olla paikallaan, kuin kareille ajautunut, jolloin se korostaisi veden aaltojen rytmiä, sekä näyttäisi rantaveden nousun ja laskun. Vesi sekä kasvillisuus olisivat liikkuvia elementtejä, jotka pääsevät aallokon mukana kulkemaan paikalleen seisahtaneeseen laivaan. Tähän liittyen myöhemmin varmaan voisikin tarkemmin tarkastella, miten vesi voisi puistossa kulkea, ja kuinka sallia hyvin kontrolloimattoman meren ja merenrannan veden olemuksen ja korostaa sitä. Puistossa käytettävää laivan keula voisi toimia esimerkiksi jonkinlaisena aallonmurtajana, joka mahdollistaisi vedenalaisten ekosysteemien muodostumista. Näiden seuraavien viikkojen aikana tarkoitukseni on koota suunnittelua varten lähtöaineistoa alustavan sisällysluettelon pohjalta.
Responses