Ajatuksia välikritiikistä
Tällä viikolla oli kiehtovaa ja opettavaista päästä seuraamaan tarkemmin, että minkälaisia töitä ja millä tavalla muut kurssilaiset ovat lähteneet lähtötietoja ja konsepteja tutkimaan. Päivän aikana korostui hyödyllisyys ja inspiraatio toisten töiden näkemisessä, josta sai myös paljon irti omaan työhön. Etenkin päivän ja tämän viikon aikana on tuntunut, että on alkanut konkreettisemmin hahmottumaan, mitä omassa työssä tulisi painottaa enemmän, jotta se veisi kurssin teknisten ratkaisujen ääreen. Samankaltaisena kohteena koin esimerkiksi Helsingin merenrannalle Hanasaaren teollisuusympäristön työryhmän monikerroksisen esityksen näkemisen avuliaana, joka muistutti siitä, että voisin ottaa tarkemmin suunnittelun ohella selvää kohteeni meriveden muistakin ominaisuuksista kuin vedenlaadusta öljypitoisuuksien suhteen, kuten meriveden noususta/laskusta sekä vesivirtojen suunnista. Toisena työnä nyt tähän mainita (vaikkakin monista töistä sai paljon ajatuksia irti!) oli Vöyrin vedet ja siinä suunnitellun hulevesipuiston vaihettuminen mereen, jossa jokaisella altaalla on oma tärkeä osansa huleveden pidätyksessä ja veden laadun parantamisessa. Työssä oltiin lähdetty jo todella tekniselle tasolle, jossa on huomioitu monipuolisesti sadeveden kulku. Omassa työssä veden kulkuun tulee vielä pureutua, ja tästä sainkin palautetta, että miten vettä ohjataan hylkypuiston puhdistaviin rakenteisiin.
Koin toimivana sen, että annoimme ja saimme palautetta sekä oppilailta että opettajilta. Palaute jota sain oli hyvin monipuolisia ja erilaisia molemmilta, ja etenkin niissä annetut kysymykset olivat tärkeitä, kuten: Mitä tekniset ratkaisut konkreettisesti ovat jatkossa? Näitä en ollut kerinnyt konseptivaiheeseen sen tarkemmin vielä miettimään, mutta tentti aineiston etsinnän ohella koin monen itselleni ilmassa leijailevan kysymyksen täsmentyvän. Ajatuksenani on ollut, että suunnitelmassa hyödynnettävä öljytankkeri kelluisi ja sen sisälle pääsisi vettä, mutta tämä on aika ristiriidassa sen puoleen, että tarkoituksena ei ole aluksen uppoaminen. Kelailin myös aiempia ideoitani joita tämän kevään aikana on tullut, ja tällä hetkellä koen parempana vaihtoehtona, että tankkeri olisi todella ajautunut ‘’kareille’’, ollen puoliksi maalla, jolloin se olisi tukevasti paikallaan. Näin sen päätyyn voisi avata aukon/aukkoja, josta merivesi pääsee kulkemaan vapaasti sen sisälle ja se voisi toimia samalla aallonmurtajana, korostaen rantaveden ominaisuuksia. Tällöin se loisi myös suojaisamman vesikeitaan omaisen tilan sisälleen, jossa öljytankkerin tyhjennettyjen säiliöiden seiniä voisi avata pitkittäissuunnassa erilaisiksi puistojen tilasarjoiksi, jotka vaihettuvat maalta rantaveteen. Näin sen sisälle voisi tuoda myös niitä satama alueen öljypitoisia maaplänttejä puhdistumaan, joissa on jäljellä öljyjäämiä. Samalla merenalaiset sedimentit ja merivesi, jonka ekologinen tila on välttävä, voisi puhdistua puistossa ja luoda suojaisia merenalaisia tiloja leville ja mereneläville. Seuraavaksi tuleekin miettiä kuinka tankkeri sijoittuisi entisen sataman maahan, ja varmaan otollinen paikka olisi sellaisen ‘’autio’’alueen kylkeen, jonne ollaan vasta aloittamassa uutta rakentamista.
Mittakaavan realistisuudesta tuli myös välikritiikistä kysymys, ja tätä myös olen miettinyt kurssin alussa laivan/aluksen valinnassa. Tietoa keräillessä löysin, että öljytankkereita on aika eri kokoisia, vaikkakaan ne ei mitään pieniä aluksia ole. Olen löytänyt esimerkki mitoiksi tankkerin, jonka pituus olisi 140 m ja leveys 22 m, joka voisi olla hyvä mittakaava puiston koolle. Tarkoituksena olisi käyttää suunnitelmassa hyväski valmiita öljytankkereista olevia piiroksia ja mittoja vähän samaan tapaan kuin käyttäisin vanhaa valmiiksi olemassa olevaa tankkeria. Jos koko tuntuu liian isolta detalji suunnitteluun, ajatuksenani on poimia suunnitelmasta zoomatummat detaljitarkastelut. Kiinnostava oli myös ehdotus kaukomaisematarkastelusta, koska iso hylky varmasti näkyisi laajalti eri paikkoihin Helsingissä, riippuen sen tarkemmasta sijainnista. Tarkemmin onkin mietittävä laivan sijoittuminen kohteeseen, sillä alueen rantaviivassa on suuria korkeusvaihteluita sekä avoimia että suojaisia poukamia, joissa myös meren tuulisuus ja aallokkojen koot vaihtelevat. Muita kysymysmuodossa olevia kommentteja jotka helpottaa suunnitelman tarkennusta oli, että mikä on kasvillisuuden ja maamikrobiston yhteyden merkitys ja hyödyntäminen, kuinka vesi liikkuu kasvualustoissa ja minkälainen kasvualusta niihin tarvitaan, sekä mahdolliset suodatussysteemit, ja näitä lähden seuraavaksi pohtimaan.
Responses