Suunnitelman teema on muuttunut suuntaan ja toiseen viimeisen muutaman päivän aikana, kun työohjelman palautus on koittanut ja työvaiheeseen 2 siirtyminen on alkanut. Koen, että olen ollut suunnan löytämisen kanssa vaikeuksissa eikä mikään ajatus tai idea ole tuntunut sopivalta (vaikka tämä on toki ihan luonnollinen osa oppimista ja suunnitteluprosessia). Tässä blogitekstissä ajattelin käydä läpi suunnitelman teeman kehittymistä, ajatuksia ja kompastuskiviä, jotka ovat saaneet minut miettimään koko teemaa uudelleen ja palaamaan kiertoteiden kautta takaisin lähtöruutuun.

Työohjelman ensimmäinen versio

Jalopuita ja väliaikaisuutta

Työsuunnitelman ensimmäisessä versiossa ajatuksenani oli luoda Ossinlammelle Otaniemen arboretumin osa, joka keskittyisi yksittäisiin jalopuihin. Lisäksi pohdin ottaisinko tarkastelun alle jalopuiden lisäksi hulevesiproblematiikan vai väliaikaisuuden. Pohjustaakseni hieman näitä kahta vaihtoehtoa; Ossinlammen itäsivulle tulee rakentumaan yhteensä neljä uutta asuinrakennusta ja alue on tällä hetkellä metsää. Puhuimme lähtötietoja käsittelevän intensiivipäivän aikana väliaikaisuudesta, siitä miten rakennuksia ei kannata odottaa. Tämä oli mielestäni kiinnostava lähtökohta, jonka vuoksi se pääsi yhdeksi vaihtoehdoksi lähestyä kurssin suunnittelutehtävää. Hulevesiproblematiikka on sen sijaan nykypäivän ja tulevaisuuden keskeinen osa-alue maisema-arkkitehtuurissa. Nykytilassaan Otaniemen hulevedet valuvat suodattamattomina Ossinlammen kautta Laajalahteen. Ajattelin, että tässä olisi myös oiva mahdollisuus keksiä hulevesiratkaisu alueelle. Punnitsin näitä kahta vaihtoehtoa ja sainkin ohjausta ennen työvaiheen palautusta, jossa kehotettiin minua valitsemaan jompi kumpi aiheista. Päädyin miettimään väliaikaisuutta (huonohko päätös näin jälkeen päin).

Kompastuskiveksi muodostui se, että uudet rakennukset tulevat nousemaan alueelle todella pian, sillä ensimmäinen (eteläisin rakennus) on jo melkein valmis. Aikaa väliaikaisratkaisulle ei siis realistisesti ajateltuna ole ainakaan valitulla suunnittelualueella. Lisäksi Ossinlammen savinen maaperä ja alueen tiukka rajautuminen rakennuksilla loivat vaikeat ja epäedulliset lähtökohdat ajatukselle.

Työohjelman toinen versio

Paniikkinappula

Saimme työohjelmaa koskien kirjallisen palautteen maanantaina ja työsuunnitelma tuli esitellä tiistaina kanssaopiskelijoille. Palautteen ja pohdinnan perusteella päätin vaihtaa suunnitelman suunnan, vaikkakin roikuin tässä kohtaa kynsin ja hampain kiinni valitussa suunnittelualueessa. Koin savimaan tässä kohtaa isoimpana ”ongelmana” sillä olin ihastunut ajatukseen hienoista jalopuuyksilöistä. Hylkäsin jalopuut ja käänsin ajatuksen ympäri. Mietin miten savisen maaperän voisi kääntää haasteesta ja rajoitteesta mahdollisuudeksi. Työohjelman toisessa versiossa lähestyin tehtävää kasvualustalaboratorio-ajatuksen kautta, jonka kantava teema on nimenomaisesti savimaa. Sain ajatuksen kolmesta koealueesta, joissa havainnoitaisiin kasvualustan vaikutusta kasvin/puulajin fyysiseen olomuotoon. Koealueilla voitaisiin tarkastella samaa puulajia, eri kasvualustalla.

Koealue A: Savinen ja muokkaamaton maaperä, vähäinen hoito (lammen lähiympäristö)

Koealue B: Paranneltu kasvualusta, säännöllinen hoito (”vaihettumisvyöhyke”)

Koealue C: Rakennettu kasvualusta, tehostettu hoito (rakennettu reunavyöhyke, puiston ja
rakennusten rajapinta)

Esittelin ajatuksen ja sain opettajilta paljon hyviä huomioita koskien idean haasteita.

Kompastuskiviksi muodostui puiden juurten ulottuminen kasvualustan ohi (kasvualusta 60 cm, puun juuret 3m), jolloin tavoiteltu ajatus siitä, miten kasvualustan vaikutukset voi tehdä maanpäällisesti näkyväksi on haastava etenkin, kun Ossinlammen maaperä on lähestulkoon kauttaaltaan savea eikä alueella esiinny luonnollisesti yllämainittujen koealueiden kaltaisia kasvualustoja. Tulevat uudisrakennukset muuttavat alueen valo- ja vesiolosuhteita. Miten rakennusten varjot vaikuttavat alueen kasvuolosuhteisiin? Miten topografian muutokset vaikuttavat alueen hulevesien kulkemiseen? Lisäksi alueen muuttuminen rakennusten myötä asukaspuistoksi ei välttämättä toimi yhteen intensiivisen kasvualustalaboratorion kanssa, kun puiston pinta-ala on muutenkin pieni.

Toisen työohjelman palautteen ja oman pohdinnan seurauksena otin muutaman askeleen taakse päin, mutta en palannut enää lähtöruutuun.

Työohjelman kolmas versio

Nykyhetki, mitä seuraavaksi?

Työohjelmien esitysten jälkeen, meille esiteltiin vielä kootusti Otaniemen haasteita ja mahdollisuuksia. Alvarinaukiota suunnittelualueena ehdotettiin minulle jo aikaisemmissa ohjauksissa ja saamassani suullisessa ja kirjallisessa palautteessa. En tiedä miksi, mutta olen jollakin tavalla pelännyt siihen tarttumista, sillä se on niin näkyvä ja keskeinen osa kampusaluetta. Lisäksi ajattelin melko kapeakatseisesti pelkkää avointa nurmea ja unohdin huomioida aukiota reunustavan metsäalueen merkityksellisyyden tai nurmialueella vallitsevat ongelmalliset pintavedet, vaikka olen itsekin opiskelujeni aikana laittanut ne merkille.

Ossinlammen ympäristön tiukka rajautuvuus ja pieni tila eivät mahdollista kolmen koealueen sijoittumista alueelle. Näin ollen sain ajatuksen suunnittelualueen laajentamisesta, sillä miksi koealueiden tulisi sijoittua toistensa välittömään läheisyyteen. Haluan pitää mahdollisuuden auki vielä kasvualustakoealueisiin, mutta sen lisäksi haluan antaa mahdollisuuden myös hulevesiproblematiikan ja maastonmuotoilun käsittelylle. Ojan palauttaminen aukiolle, aukion maastonmuotoilu ja metsänreunan tutkiminen on mielenkiintoinen lähestymistapa.

Näin ollen olen päättänyt näin alkuun lähestyä tehtävää laajentamalla suunnittelualuetta Alvarinaukiolle. Ossinlampi pysyy suunnitelman mukana toistaiseksi, sillä ajattelen, että se toimisi hyvänä yksittäisenä koealueena, jossa savinen maaperä olisi edelleen keskiössä. Alvarinaukiota reunustava vanha metsäalue voisi mielestäni olla toinen mahdollinen koealue. Näin ollen koealueiden kokonaisuus saisi uuden aspektin, jossa voitaisiin havainnoida myös lajien välisen kilpailun vaikutusta lajin fyysiseen olomuotoon. Kolmas koealue on vielä epävarma, mutta jos työhön sellainen tulisi se sijoittuisi Alvarinaukion avoimelle alueelle, jossa tarkastelun kohteena olisvat yksittäiset puut.

Työvaiheen 2 aikana lähden työstämään sekä hulevesiajatusta ja koealueita. Koen molemmat ajatukset mielenkiintoisiksi ja mielekkäiksi, joten aion luonnosten edetessä päättää kumpaan osa-alueeseen tulen keskittymään enemmän vai muodostuuko ajatuksista kenties sopiva kokonaisuus, jolloin voisin keskittyä molempiin.

Suunnittelun lähtökohdat ja haasteet – 27.01.2026

Lähtötietoja

Toinen intensiivipäivämme alkoi viikkotehtävän läpikäynnillä, jossa olimme ryhmissä koonneet lähtötietoaineistoa Otaniemestä. Esityksissä käsiteltiin alueen historiaa, luontotekijöitä, maanomistusta ja käyttäjäryhmiä, visioita ja kaavoitusta sekä laadittuja suunnitelmia ja rakennusinventointeja.

Kerätyt lähtötiedot muodostivat tiiviin ja informatiivisen paketin Otaniemestä ja suunnittelun lähtökohdista. Erityisesti mieleeni painui keskustelu siitä, että rakennuksia ei kannata odottaa. Tarkoittaen sitä, että vaikka kaavoitetulle alueelle ollaan suunnittelemassa rakentamista, rakentamisen aloitukseen voi mennä vuosia aikaa. Tässä tilanteessa tulisi siis miettiä, miten kyseistä aluetta voisi hyödyntää ennen rakentamisen aloittamista. Toisena asiana mieleeni jäi luontotekijät-esityksessä esiin tuodut tasaiset maastonkohdat, jotka keräävät luonnollisesti vesiä (Ossinlampi, Urheilukenttä ja sitä reunustava ranta-alue sekä Maarintien eteläpuoli). Esille nousi myös se, että Otaniemen hulevedet ohjataan puhdistamattomina Ossinlammen kautta Laajalahteen. Tämä herätti kiinnostukseni, jonkinlaisen hulevesiratkaisun suunnitteluun.

Keskusteluissa nousi esille yliopistokaupunginosan merkitys asukkaiden vaihtuvuudessa. Koska Otaniemi on lähtökohtaisesti aktiivisten opiskelijoiden asuinpaikka, niin sanottua pysyvää väestöä on hyvin vähän. Lisäksi esiin nousi näkökulma kansainvälisistä opiskelijoista, joille yllättävä ja ”villi” luonto ei olekaan niin miellyttävä, vaan enemmänkin ahdistava ja sekava kokonaisuus, vaikka se suomalaisille opiskelijoille saattaa näyttäytyäkin luonnonläheisenä ja seesteisenä ympäristönä.

Lisäksi keskusteluissa nousi esiin fakta, jota en ole aikaisemmin osannut suoraan sanottuna ajatella; maiseman ristiriidat sijoittuvat usein kiinteistöjen rajoille, jolloin äkillinen muutos maisemassa ja kasvillisuudessa on todennäköinen. Liito-orava tai muut eliölajit eivät kuitenkaan tunne kiinteistöjen rajoja, jonka vuoksi etenkin raja-alueiden kasvillisuuden yhtenäisyys (ekologiset käytävät) on tärkeää. Usein siis maisemat, joissa on ristiriitoja ja jotakin ”korjattavaa” osuvat rajapinnoille.

Lähtötietojen historia-esityksessä oli erityisen kiva lisä, jossa oli kerätty kokoon vanhoja lehtiartikkeleita. Lehtiartikkeleiden otsikoista käy ilmi, että menneisyydessä on pohdittu paljon samankaltaisia asioita kuin nykypäivänäkin. Erityisen huolissaan on oltu siitä, miten Aaltojen kulttuuriperintö tulee säilymään, kun rakentaminen alueella lisääntyy.

Vierailevat tähdet – alustuksia

Toinen puolikas kurssin intensiivipäivästä vietettiin kuunnellen erilaisia asiantuntija alustuksia. Erityisesti mieleeni jäi Jonna Kankaanpään diplomityö ja suunnitelmassa hyödynnetyt sisäpihat. Koen, että sisäpihoja tulisi hyödyntää/kehittää yliopistollamme, sillä ne on sijaintinsa vuoksi erittäin saavutettavia. Jonnan diplomityön lisäksi mieleen painui Tom Simonsin suunnitelma koskien Otaniemen kappelia. Suunnitelma viehätti tarinallisuudellaan.

• Miten saada maisemalle taiteellinen arvo?
• Miten saada maisema puhuttelemaan?
• Miten saada ajatuksia heräämään?
• Miten voidaan elävöittää aisteja taiteen avulla?

”SUUNNITELMA TARVITSEE TARINAN”

Jäin pohtimaan tarinallisuutta. Tomin esitys kappelimetsästä oli inspiroiva. Tällä hetkellä mielessä kuitenkin jyllää ajatusten sekasotku ja tuntuu, että informaatiota ja huomioitavia asioita tulvii ovista ja ikkunoista. Luontevan ja johdonmukaisen tarinan kehittäminen suunnitelmalle tuntuu olevan vain lisäpala tähän monimutkaiseen palapeliin, mutta uskon (ja toivon), että konseptin kirkastuessa tarina asettuu paikoilleen sen mukana.

20.01.2026

Ensimmäinen intensiivipäivä alkoi Inspiraatioluennolla, johon oli upotettu mukaan opiskelijoiden tekemiä viikkotehtäviä, jossa oli tarkoituksena tutustua kansainvälisiin kanssa yliopistoihin ja tutustua siihen, millainen maisema-arkkitehtuurin opintorakenne kyseisessä yliopistossa on.

Luennon aikana esiteltiin hienoja kampusalueita. Havaitsin, että kampusalueiden luonne oli vahvasti paikkasidonnainen. Tarkoitan tällä paikallisen maiseman luonteen lisäksi myös maantieteellistä sijaintia, joka luonnollisesti vaikuttaa esimerkiksi kasvillisuuden käyttöön (ilmasto-olosuhteet). Monilla kampusalueilla oli panostettu maisemaan enemmän verrattaen Otaniemen maisemakokonaisuuteen, joka nojaa vahvasti Alvar Aallon arkkitehtuuriin. En väitä, etteikö Otaniemessä olisi hienoja ja mietittyjä kokonaisuuksia, mutta myönnettäköön, että näyttävät rakennukset yhdistettynä huolellisesti hoidettuun maisemaan ovat vaikuttavia. Yliopiston varallisuus ja sille annetut lahjoitukset usein määrittelevät maisemaa; lahjoituksilla kustannetaan kampusympäristön hoitoa ja ylläpitoa. Kampusten esittelyn aikana konkretisoitui se, minkä tiedekunnan alle koulutus sijoittuu. Jos maisema-arkkitehtuuria opetettiin maataloustieteellisessä, oli todennäköisempää, että kampuksen ulkotilasta löytyy erilaisia mahdollisuuksia oppimiselle (maisema laboratoriot, viljelyspalstat tms.) Mahdollisuudet yhdessä yhteistyössä muiden tieteenalojen kanssa siis korostui. Tämä herättää ajatuksia siitä, onko Otaniemessä mitään keinoa luoda esimerkiksi opetuslaboratoriota, joka palvelisi maisema-arkkitehtuurin opiskelijoiden lisäksi jotakin toista tieteenalaa, kuten maanmittareita. Toistaiseksi koen, että en omaa tarvittavia tietoja, jotta tällaista ajatusta voisi realistisesti lähteä edes luonnostelemaan.

Poimin luennolta muutaman pienehkön hyödyllisen suunnitelmaidean. Nämä eivät välttämättä päädy osaksi suunnitelmaani, mutta koen, että niistä voi olla hyötyä jossakin muussa kontekstissa.

Olemme usein puhuneet aikaisempien kurssien puitteissa hulevesistä. Pariisin yliopistossa (Universite Paris Diterot) on suunniteltu mielenkiintoinen hulevesialtaiden sarja. Luennolla kävi kuitenkin ilmi yksi suurehko ongelma koskien ilmeeltään näyttäviä hulevesialtaita; hulevesien seisominen altaassa aiheuttaa merkittävää hajuhaittaa, joka vaikuttaa luonnollisesti ulkotilan kokemiseen negatiivisesti. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että maisemaa koetaan kaikin aistein ja välillä visuaalisesti miellyttävä maisema voi todellisuudessa olla jotakin aivan päinvastaista (pahat hajut, kova melu). Eli jatkossa muistan siis suunnitella hulevesi altaat niin, että vesi ei missään nimessä jää niihin seisomaan pidemmäksi aikaa.

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta, Ranskan Versailesissa sijaitseva puutarhan kävelyreitti ja sitä reunustava kasvillisuus. Tietä oli rajaamassa molemmin puolin ensin matala, muotoon leikattu pensasaita, jonka toiselle puolelle oli sijoiteltu puulajeista koostuvaa kasvillisuutta. Luennolla Jyrki luonnehti pensasaidan takana olevaa kasvillisuutta luonnon tapetiksi, jonka värit, lehdet ja habitus muodostavat. Ajattelen, että tämä on yksi suora esimerkki, mitä Suomessa voitaisiin hyödyntää, sillä etenkin syksyn ruska-aikana tällainen ”maisematapetti” voisi erottua edukseen.

Lisäksi seuraavat luennon esimerkki kohteet jäivät eläväisesti mieleeni:

Arnoldin Arboretum, jossa väljästi istutetut puut olivat päässeet rauhassa kasvamaan isoiksi ja näin ollen puuston latvukset ovat yleisesti ottaen valtavia ja näyttäviä. Ajattelen, että tällaista mallia voisi soveltaa pienimuotoisesti esimerkiksi Ossin lammella.

Aarhusin yliopisto, jossa näkymä- ja kulkulinjat olivat hienoja. Kulkulinjat oli sovitettu taidokkaasti maastonmuotoihin ja toivon, että osaisin joskus itsekin suunnitella tämän tyylisiä tielinjauksia. Lisäksi ”vanhoja” asioita oli käsitelty modernistisesti (aurinkokello, amfiteatteri jne.) Täällä olisi mukava päästä vierailemaan kurssin opintomatkan aikana, mutta luulen, että se on sijaintinsa puolesta haastava toteuttaa.

Viimeisenä mieleen jäi Helseskoven Octavia (Kööpenhamina). ”Arboret hørsholm” ei jäänyt mieleen samalla tavalla, kuin muut luettelemani kohteet, mutta antoi selityksen sille, miksi jotkin arboretumit saattavat vaikuttaa visuaaliselta ilmeeltään hyvin sekavilta. Tämän arboretumin pääasiallinen tarkoitus on tutkia ympäristöterveyttä. Lisäksi tutkimusta tehdään mm. siitä, miten metsäinen ympäristö vaikuttaa mielenterveyspotilaiden terveydentilaan. Arboretum on esteettisesti sekava, sillä tieteellinen tutkimus on etusijalla.

Tämän inspiraatioluennon jälkeen ajatukset pyörivät mahdollisen Otaniemen arboretum- sarjan ympärillä, jossa Otaniemen eri osiin luotaisiin eri tyylisiä ”arboretumhuoneita”, jotka voisivat lisäksi yhdistyä tulevaisuuden asuinkeskittymien viheralueisiin ja näin ollen luoda laajan viherverkoston tiiviin kaupunkirakenteen lomaan.

ARBORETUM UNIVERSITATIS AALTOENSIS

Kevään 2026 ”Maiseman suunnittelu ja rakentaminen” studiokurssi keskittyy tarkastelemaan erityyppisiä tutkimus- ja opetuspuistoja, jotka tukevat maisema-arkkitehtuurin opintoja suunnittelun, rakentamisen ja hoidon koealueiden kautta. Studion harjoitustyössä on tarkoituksena luoda ideatasoinen kehitysvisio ja rakennustekninen tutkielma Otaniemen viheralueille, joka tukee maisema-arkkitehtuurin opetusta ja tutkimusta kampusympäristössä. Lisäksi tarkoituksena on perehtyä maisema-arkkitehtuurin pedagogiikkaan ja muihin kansainvälisiin yliopistoympäristöihin ja opetuspuistoihin.

Kurssin aihe ja harjoitustyö tuntuu mielekkäältä, mielenkiintoiselta, mutta osittain hyvinkin haastavalta. Kurssin harjoitustyö ja Otaniemen kampusalue suunnittelukohteena antaa runsaasti vaihtoehtoja erilaisille lähestymistavoille. Lisäksi oman suunnittelukohteen vapaa valinta alueelta antaa motivaatiota suunnittelutehtävää kohtaan, mikä saattaa myös osaltaan aiheuttaa ”valinnan vaikeuksia”. Uskon, että lähtötietojen, inspiroivien näkökulmien sekä ohjauksen ja sinnikkään ideoinnin kautta kurssin harjoitustyön tarkka aihe ja suunnittelualue selkeytyvät ja lopputuloksena on opettavainen ja palkitseva kevät.

Haluan tällä kurssilla laajentaa ajatusten juoksua ja näkökulmia suunnittelijana. Tavoitteenani on luoda suhteellisen realistinen suunnitelma, joka mahdollistaa monikäyttöisyyden ja voisi toimia miellyttävänä ympäristönä myös ulkopuolisille henkilöille (ei opiskelijat tai henkilökunta). Lisäksi tavoitteenani on ottaa huomioon mahdollisuuksien mukaan myös muut Aallon opiskelijat, voisiko opetustila olla jotakin, joka yhdistää ja hyödyttää myös muiden tieteenalojen opiskelijoita? Vaikka pyrinkin realistiseen suunnitelmaan haluan, että työhön sisältyy myös ”rohkeampi” taiteellinen näkökulma. Suunnittelutehtävän aihealue on tietenkin uusi ja konkreettinen tapa, jolla tavoitteet voi saavuttaa on vielä epäselvä. Uskon, että ohjaus on kurssilla avainasemassa. Kurssin aikana tavoitteenani on perehtyä kirjallisuuteen ja sen antamiin näkökulmiin ja oppeihin.

Aloitusluento 13.1. – Ennakkotehtäviä ja johdantoa aihealueeseen

Kurssin ennakkotehtävässä perehdyimme omaan kokemukseemme Otaniemen kampusalueesta. Kurssilaisten ennakkotehtävien sisältö oli osaltaan vaihtelevaa, sillä lähestymistapoja oli yhtä monta kuin kurssilaistakin. Tartuin kurssin ennakkotehtävässä ajatukseen ”Mitä olen oppinut kampusalueesta?”. Mieleen nousi lähtökohtaisesti pieniä yksityiskohtia, joihin viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana olen ohi kulkiessani kiinnittänyt huomiota, riippuen sen hetkisistä kursseista ja niiden aihealueista. Sanottakoot jo tässä vaiheessa, että Otaniemen kampusalue on itselleni melko vieras ja liikkuminen sijoittuu hyvin pienelle ja rajatulle alueelle. Tämänkin puolesta koen, että kurssin teema antaa minulle uuden näkökulman kampusalueesta ja luo kampusympäristölle uuden arvon ajatusmaailmassani. Ennakkotehtävissä tartuttiin vaihtelevasti mm. kampusalueen potentiaaliin, kehityskohteisiin, omiin kokemuksiin oppimisympäristönä sekä yleisesti maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelman opetuksen sisältöön.

Johdatus kurssin aihealueeseen oli mielenkiintoinen ja inspiroiva. Jyrki Sinkkilän tapa luennoida pitää tiukasti otteessaan. Lisäksi historia on ollut mielestäni aina kiinnostavaa, joten kampusalueiden muovautuminen menneisyydestä nykypäivään oli mielekästä kuultavaa. Erityisesti mieleeni painui kolmen elementin yhdistelmä, joka näkyy kampusalueiden suunnittelussa läpi aikakausien; pylväskäytävä, tyhjä tila ja taivas. Lisäksi johdantoluennolla käsiteltiin tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet kampusalueiden sijoittumiseen kaupunkirakenteessa sekä ajatuksia Otaniemen kampusalueen takana. Käytyämme läpi Alvar Aallon inspiraation kohteita (Amerikkalaiset yliopistot, avoimet tilat, pitkät näkymät), aloin näkemään näitä elementtejä kampusalueellamme.

Ote muistiinpanoista – Pylväskäytävä, tyhjä tila ja taivas

Kurssin teeman esittelyn ja aloitusluennon pohjalta alkoi massiivinen ajatusten sekamelska. Ajatuksia heräsi siitä, miten historiallinen kerrostuma tulee näkymään Otaniemen kampuksen tulevaisuudessa samalla, kun se kehittyy teknologiakampuksena. Miten Suomen ilmasto mahdollistaa kasvillisuuden käytön vaikuttavasti vuodenaikojen vaihtuessa ja kuinka laajasti Otaniemen kampusaluetta tulisi tehtävän osalta tarkastella. Ensimmäisiä ajatuksia heräsi siitä, miten kampusrakennusten sisäpihoja voisi hyödyntää tai miten mahdollinen arboretum muodostuisi alueelle, jonne sijoittuu tulevaisuudessa valtava määrä uutta rakentamista.

Welcome to Aalto. This is your first post. Edit or delete it, then start blogging!