Viime kirjoituskerrasta on vierähtänyt aikaa. Olemme käyttäneet edelliset viikot Sonjan kanssa perusteelliseen tiedonhankintaan lähinnä kaikenlaisesta kaivosvesien puhdistusmetodeihin liittyvästä. Tietoa löytyy aika ainakin pintapuolisesti runsaastikin, mutta sen sovellettavuus juuri meidän työhämme onkin hankalaa.

Erityisesti erilaisten puhdistusprosessien mitoitukseen on hyvin hankala löytää tarkkaa tietoa. Olemme tehneet laskelmia puhdistettavista vesimääristä ja niiden sisältämistä haitta-aineista. Olemme selvitelleet ja laskeskelleet sekä luonnollisten kosteikkojen että teknisempien puhdistusaltaiden puhdistusprosessien vaatimia pinta-aloja, kaltevuuksia, tilavuuksia, virtausnopeuksista ja tietysti soveltuvuutta poistamaan juuri näissä vesissä olevia haitta-aineita. 

Olemme löytäneet puhdistusplantaasillemme sopivan paikan kaivosalueen välittömästä läheisyydestä sen länsipuolelta. Siellä on tilaa sekä teknisille, että luonnollisemmille puhdistusmetodeille. Kosteikon sijoittaiminen kaivoksen läheisyyteen mahdollistaa vesien puhdistamisen mahdollisimman lähellä niiden saastuttajaa ja haitta-aineista aiheutuvat haitat jäävät paikallisemmiksi eivätkä leviä Kemijokea pitkin lopulta Itämereen asti. Vesien puhdistaminen kaivoksen lähellä poistaa myös massiivisen purkuputkilinjan rakentamisesta aiheutuvat haitat täysin. Kaivosyhtiöllä olisi myös mahdollisuus (tai velvollisuus) hyödyntää erilaisiin puhdistusrakenteisiin pidättyneitä haitta-aineita. Esimerkiksi polttamalla tai liuottamalla voitaisiin tietynlaisesta vesienpuhdistusjätteestä erottaa siihen pidättyneitä metallimalmeja.

Seuraavaksi siirrymme tarkemman toteutussuunnittelun pariin. Erilaisten metodien valitseminen ja sijoittaminen valitsemallemme maa-alalle sekä niiden maisema-arkkitehtonisten mahdollisuuksien pohtiminen tulee olemaan ensiviikkojen työsarkamme.