Viime viikko meni kaivosvesiä, suokosteikkoja, soiden käyttämistä kaivosvesien puhdistamiseen ja erilaisten arktisten vesien puhdistusjärjestelmien tutkimiseen. Aiheesta löytyy melko hyvin tietoa ja ilahduttavasti myös suomen kielellä.

Luonnontilaisten soiden käyttäminen kaivosvesien puhdistamisessa näyttää olevan yleisesti käytetty ratkaisu Suomessa. Vielä vuonna 2013 suomessa ei ollut yhtään rakennettua kosteikkoa kaivosvesien puhdistamiseen. (Turvekosteikot kaivosvesien puhdistajina, Taina Pönkä, 2013) Suon erilaisia ominaisuuksia kaivosvesien puhdistamisessa esimerkiksi kaltevuutta ja turvepaksuutta on tutkittu mm. Kittilän Suurkuusikon kultakaivoksen kaivosvesien puhdistamisessa ja niistä saa ohjeellisia arvoja käytettäväksi muissakin suopuhdistamoissa.

Soiden ennallistaminen vaikuttaisi olevan myös järkevää samassa syssyssä, sillä kaivosvesien puhdistamisprosessin toimimiseksi vesi ei saa virrata kosteikossa liian nopeasti ja suossa olevat ojat olisikin hyvä esimerkiksi padota.

Vielä selvittämättömäksi meillä jäi alueellamme sijaitsevan Suhangon kaivoksen purkuputkeen johdettavan jo puhdistetun veden haitta-aineet ja niiden pitoisuudet, mutta nyt löysin 2000-luvun alussa annetun ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksen, josta ne toivottavasti löytyvät.

Tämän viikon suunnitelma on skissailla, luonnostella villejä luovia ideoita toimenpiteistä ja visioista alueelle. Pyrimme hetkeksi irrottautumaan teknisistä ja käytännön rajoitteista ja saada siten työmme uuteen lentoon. Olo on nimittäin hieman sekava kaiken sen tiedon jälkeen, mitä viime aikoina olemme käyneet läpi. Tuntuikin, että olimme vain suuremman lukumäärän kysymyksiä edessä päinvastoin että olisimme löytäneet tiedosta etsimiämme vastauksia. Saimme myös ohjauksesta kannustusta luonnostelun suuntaan, joten näin aiomme edetä.