Tällä viikolla meillä oli tentti. Olipas virkistävää kokeilla pitkästä aikaa tentin tekemistä, vaikkei voi kyllä kehuskella sen sujuneen erityisen hyvin. Aika loppui hieman kesken ja kotona oli erilaisia häiriötekijöitä tentin aikana. Yllättävän työläiksi osoittautuivat asiakirjaluettelon ja rakennustapaselostuksen sisällysluettelon tekeminen ja ne haukkasivat leijonan osan ajasta.

Tentin jälkeen olen koittanut löytää referenssikohteita teknisemmistä/suljetuista kosteikoista ja ylipäätään vielä lisää tietoa erilaisista puhdistusmenetelmistä, jota voisimme soveltaa näiden visioimiemme suljettujen kosteikkojen tekemisessä.

Löysin yhden suomalaisen hankkeen nimeltä iFormine (2018), jonka tavoitteena oli kehittää uusia ratkaisuja kaivosvesien hallintaan ja ekotehokkuuden lisäämiseen. (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/152747/URNISBN9789523440982.pdf?sequence=1&isAllowed=y ) Hanketta on ollut toteuttamassa mm. eri korkeakouluja ja GTK, Kaakkois-Suomen ammarrikorkeakoulun hallinnoidessa koko hanketta. No, olen vasta lukemassa raporttia läpi, mutta mielenkiintoisen oloisia uusia metodeita sekä kaivosvesien puhdistamiseen että niiden kierrättämiseen ja hyödyntämiseen uudelleen kaivosalueella.

Saimme työmme omasta mielestä suhteelliseen selkeään konseptivaiheeseen. Asioita on paljon vielä selvittämättä ja päättämättä, mutta työmme perus idea on suhteellisen kirkas omissa mielissämme. Suurimmat avoimet kysymykset ovat kosteikkojemme sijainti ja teknisten puhdistuskosteikkojen yksityiskohdat mm. niiden puhdistukseen hyödyntämät prosessit.

Saimme kritiikissä kiitosta työmme selkeästä aiheen rajauksesta ja taustatietojen keräämisestä. Näitä pohdiskellen ja pureskellen olemmekin viettäneet paljon aikaa.

Kehityskommentteja tuli seuraavista asioista: huoltotoimenpiteiden vastuutahon miettiminen, teknisten puhdistusaltaiden sijainti, mitä haitta-aineita altaissa käsitellään sekä referenssejä vastaavista kohteista kaivattiin. Nämä ovatkin meillä tiedossa olevia ongelmia tai avoimia kysymyksiä. Kosteikkojen sijainti vaikuttanee vastuutahon määräytymiseen. Täydellisessä maailmassa huoltotoimenpiteistä huolehtiminen kuuluisi mielestäni automaattisesti kaivosyhtiölle, arvata saattaa miten oikeassa. Kaivosvesien haitta-aineista meillä on nyt jonkinlainen käsitys ja seuraavaksi meidän tulisikin selvittää, mitä niistä olisi tärkein puhdistaa näissä suljetuissa kosteikoissa. Verrokkikohteiden löytäminen on ollut haastavaa ja se on edelleen työn alla.

Opiskelijoiden kehityskommenteista useat liittyivät esityksen graafisiin seikkoihin (mm. karttojen mittakaavojen vaihtelu, tekstiä kuviin, joidenkin värien liian vaaleat sävyt). Mielellämme korjaamme tällaiset esitystekniset ongelmat, jotta kuvia olisi mahdollisimman helppo ymmärtää ja esityksen seuraaminen onnistuisi vaivatta. Kysymyksiä oli herättänyt myös tekniset suljetutu kosteikot – dialla ollut maininta ”graafisia: kalkkikiveä ja hiiltä…”. Tällä viitattiin lähinnä mahdollisuuteen tutkia myös kosteikkojen arkkitehtonisia vaihtoehtoja.

Kiitos hyvistä ja yksityiskohtaisistakin kehitysehdotuksista!

10. viikon muistelmia:

Suunnitelmat muuttuvat ja projekti elää. Yksi ryhmän jäsenistämme päätti lopettaa ja olemme tämän viikon tehneet Sonjan kanssa kahdestaan tätä studiotyötä. Niinpä olemme koittaneet näin aluksi rajata sitä uudelleen. Pohdiskelimme kalaportaiden rajaamista työn ulkopuolelle ainakin näin alustavasti ja katsomme jos aikamme ja mielenkiintomme riittää niihin vielä myöhemmässä vaiheessa, jolloin otamme ne mukaan suunnitelmaan.

Valitettavasti emme saaneet maanantaina ohjausta, joten olemme koittaneet edistää työtä varovasti ja vain varman tuntuisin siirroin.

Tällä hetkellä keräämme siis karttamateriaalia tarkastelualueeltamme. Kartoitamme mm. erilaisia arvokkaita luonnon- ja kulttuurikohteita, suojelualueita, geologiaa ja topografiaa, valuma-alueita jne. Niiden avulla pyrimme muodostamaan käsityksen sopivasta paikasta kaivosvesiä puhdistavalle kosteikolle. Niin ettei olemassa olevia luonto tms arvoja tuhoutuisi vaan päinvastoin rakennettu kosteikko toisi monenlaista lisäarvoa alueelle. (luonto, virkistys, maisema,)

Luin juuri Delia Owensin kirjan Suon villi laulu ja sen tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen hyljeksityille soisille maille, ”marskimaille” Pohjois-Carolinassa. Kirjassa kuvailtiin kauniisti luonnon toimintaa suolla ja sen ominaisuuksia elämän synnyttäjänä: 

”Suovesi on tyyntä ja tummaa, se on hotkaissut valon mutaiseen nieluunsa. Jopa yöeläjät liikkuvat sen siimeksessä päiväsaikaan. Ääniäkin siellä kuuluu, mutta marskimaahan verrattuna suo on hiljainen, sillä hajoaminen tapahtuu solutasolla. Elämä mätänee ja löyhkää ja palaa lahonneeksi turpeeksi; suon katkerassa liejussa kuolema synnyttää elämää. ”

Juuri tällä solutasolla meidänkin työmme merkittävin prosessi tapahtuisi. Kaivosvesissä virtaava kuolema saisi muuttua elämäksi, puhtaaksi vedeksi, joka mahdollistaa taas uuden elämän synnyn. 

Viime viikko meni kaivosvesiä, suokosteikkoja, soiden käyttämistä kaivosvesien puhdistamiseen ja erilaisten arktisten vesien puhdistusjärjestelmien tutkimiseen. Aiheesta löytyy melko hyvin tietoa ja ilahduttavasti myös suomen kielellä.

Luonnontilaisten soiden käyttäminen kaivosvesien puhdistamisessa näyttää olevan yleisesti käytetty ratkaisu Suomessa. Vielä vuonna 2013 suomessa ei ollut yhtään rakennettua kosteikkoa kaivosvesien puhdistamiseen. (Turvekosteikot kaivosvesien puhdistajina, Taina Pönkä, 2013) Suon erilaisia ominaisuuksia kaivosvesien puhdistamisessa esimerkiksi kaltevuutta ja turvepaksuutta on tutkittu mm. Kittilän Suurkuusikon kultakaivoksen kaivosvesien puhdistamisessa ja niistä saa ohjeellisia arvoja käytettäväksi muissakin suopuhdistamoissa.

Soiden ennallistaminen vaikuttaisi olevan myös järkevää samassa syssyssä, sillä kaivosvesien puhdistamisprosessin toimimiseksi vesi ei saa virrata kosteikossa liian nopeasti ja suossa olevat ojat olisikin hyvä esimerkiksi padota.

Vielä selvittämättömäksi meillä jäi alueellamme sijaitsevan Suhangon kaivoksen purkuputkeen johdettavan jo puhdistetun veden haitta-aineet ja niiden pitoisuudet, mutta nyt löysin 2000-luvun alussa annetun ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksen, josta ne toivottavasti löytyvät.

Tämän viikon suunnitelma on skissailla, luonnostella villejä luovia ideoita toimenpiteistä ja visioista alueelle. Pyrimme hetkeksi irrottautumaan teknisistä ja käytännön rajoitteista ja saada siten työmme uuteen lentoon. Olo on nimittäin hieman sekava kaiken sen tiedon jälkeen, mitä viime aikoina olemme käyneet läpi. Tuntuikin, että olimme vain suuremman lukumäärän kysymyksiä edessä päinvastoin että olisimme löytäneet tiedosta etsimiämme vastauksia. Saimme myös ohjauksesta kannustusta luonnostelun suuntaan, joten näin aiomme edetä.