Moi! Viime viikkoina on tapahtunut paljon, ollut muutto, sukulaistapahtumia ja sen sellaista minkä ohessa on tullut tehtyä tietysti kurssityötäkin eteenpäin. Olen panostanut parin viime viikon ajan ympäristötaiteen tutkimiseen ja kirjallisuuslistan keräämiseen, aineiston lainailuun ja sen lukemiseen. Tämän lisäksi olen skissaillut mieleen tulleita ajatuksia. Voisin kirjoittaa hieman tarkemmin itse suunnitelman meneillään olevista vaiheista ja ajatuksista.
Olen pohtinut paljon kaupunkien paikkavalintoja ja tulin näinä päivinä päätelmään, että ’Metsien suurlähetystö’ teemassa voisi toimia paikkaa vaihtava, installaatiomainen suunnitelma. Ohjauksessa Ella heitti ilmoille kysymyksen, että onko suunnitelmani väliaikainen. Tästä heräsi myöhemmin ajatus, että suunnitelma voisi olla kokonaisvaltaisempi, jos se sijoittuisi useampaan kohtaan Pariisissa ja olisi näin niin sanotusti väliaikainen omassa kohdassaan. Olen kokenut ja huomannut tärkeimpien poliittisen päätöksenteon rakennusten edustojen ja lähiympäristöjen olevan sekä hyvin kerroksellista että usein suojattua. Tämä on luonut painetta mutta toisaalta toiminut innoittajana. Väliaikaista ja siirtyvää suunnitelmaa hyödyntämällä maisema-arkkitehtoniset elementit voisivat siirrettävyydessään sinänsä säästää itse alueen entisellään. Teema voisi toimia myös metsien suurlähetystön hyväksi siten, että väliaikainen tila toimii vain metsän edustajana, joka osallistuu laajalti päätöksentekoon eri rakennuksissa, eikä vain paikalleen sijoittuneena mikrometsänä.
Suurlähetystön tehtävänä olisi sekä ylläpitää diplomaattisia suhteita (kiinnittää päättäjien huomiota saadakseen päättäjiä puhumaan puolestaan). Metsät myös ikäänkuin sijoittuvat suurlähetystön kautta mahdollisimman lähelle neuvottelupöytiä. Suurlähetystö voisi ilmentää muotokieleltään oman maansa suojeltavien metsien olemusta mutta tulkinnanvaraisesti. Voisi myös miettiä, mitä annettavaa kummankin maan metsäpolitiikalla olisi toiselle maalle. Suunnitelmat voisivat siis kumpikin sisältää kummankin maan metsäelementtejä. Suurlähetystöt myös perinteisesti tasapainoilevat avoimuuden ja sulkeutuneisuuden välillä, mikä voi luoda kiinnostavuutta suunnitelman miettimiseen. Jonkinlaisena pienenä ajatuksena olisi myös tehdä sellolla metsien ääniä kuvaileva äänitallenne mutta saa nähdä tämän asian kanssa.
Pariisissa olen ottanut vaihtoehdoiksi Hôtel de Ville de Paris (Pariisin kaupungintalo) edustan, Place du Palais-Bourbonin kansallisaukion, Palais du Luxembourgin viereisen sisäpihan/aukion sekä Palais-Royalin kokonaisuuden, jossa muun muassa perustuslakineuvosto kokoontuu. Helsingissä vaihtoehtoina olisi kansalaistorin osio sisältäen suoran näkymän eduskuntatalolta. Toinen vaihtoehto on Helsingin kaupungintalon edessä sijaitseva Kauppatori. Kolmantena voisi olla Valtioneuvoston linnan sisäpiha. Voisin näistä valita näillä näkymin yhden kummastakin kaupungista, johon keskityn itse tarkemman suunnitelman merkeissä. Tilat sinänsä ovat tarpeeksi samantapaisia, pääosin suorakulmion mallisia, tasaisia alueita. Pariisin kaupungintalon edusta on jännä, sillä toiselle puolelle laajemmalle aukiolle on juuri tulossa kaupunkimetsä, jonka rakentaminen on jo alkanut. Suunnitelmat voisivat täydentää toisiaan, puolestapuhuen sekä kaupunkimetsien tarpeesta mutta myös olevien metsien pitkäjänteisestä suojelu- ja ennallistamistarpeesta.
Olen pohtinut työn rakennetta ja ajattelinkin, että keskityn tässä vaiheessa konseptin hiomiseen ja tutkimusmateriaalin kirjoittamiseen ja kuvittamiseen. Samalla koitan jäsennellä ajatuksiani niiden pohjalta. Koen vielä aikaa vieväksi kehitellä ajatuksia, miten suurlähetystö-aihetta voisi käsitellä metsien näkökulmasta osuvasti mutta kuvainnollisesti. Suurlähetystöt ovat kuitenkin ihmisten kehittämä aihe ja tarkoitus on vedota ihmisiin ja päättäjiin.
Olen lainannut muutaman ympäristötaiteen kirjan ja tehnyt kirjallisuuslistaa. Aion tutustua vielä filosofisiin teoksiin ja suunnitelmiin luontoon ja politiikkaan liittyen. Tällä hetkellä on luennassa Latourin Matkalla maahan – Politiikka ja uusi ilmastojärjestys. Teoksessa on mielenkiintoisia pohdintaa siitä, minkälaiset tekijät vaikuttavat nykypolitiikkaamme ja miten toisaalta on meneillään valtava ilmastonmuutoksen kieltämisen aalto, ” ”irti maasta”- puoleensavetäjä, globalisaation ja paikallisuuden vaikutukset sekä neljäs puoleensavetäjä, josta kirjassa käytetään termiä ”maasyntyisyys” (le terrestre). Silmät tulee avata, käyttää älyä ja totuutta eikä sulkea tosiasioita. Kirjassa esitetään raskaita aiheita siitä, kuinka tilaa ei lopulta riitä kaikille, minkä osa elitisteistä on jo tajunnut ja mitä he käyttävät röyhkeästi hyväkseen omissa agendoissaan. Ympäristötaiteesta olen lainannut ja lukenut Alan Sonfistin ja Gilles A. Tiberghienin hienoja kirjoja mutta olen kokenut myös hyödylliseksi selailla vaikka iltaisin ekologista taidetta ja installaatioita yhteiselosta. Näitä kyllä riittää! Voisin tutustua myös muun muassa ranskalaisen Philippe Descolan kirjaan luonnon ja kulttuurin suhteesta. Tutustumisen alla on myös toimistoja ja ryhmiä, jotka suunnittelevat maisema-arkkitehtonisia tiloja ja installaatioita samantyyppisellä aiheella, kuten Openfabric. Ella Prokkolan maisterityö ” Ekoventio – ekologinen interventio ympäristötaiteen ilmiönä on myös aiheeseen sattumoisin juuri sukeltava eli luentaan! Kuten myös Coccian Thinking trough plants. Tämä kokoaminen auttoi itseäni itseasiassa suuresti joten kiitos blogi!
Tällaisia mietteitä tällä erää. Kuvana inspiroiva Ti Gongin teos näyttelyssä ”Neighboring Myriad”, joka käsittelee luonnon ja ihmisen yhteiseloa.
