Turun tuomiokirkon holvien yllä on viime päivinä käynyt kovempi kuhina kuin vuosikymmeniin. Vuoden 2025 alusta on alkanut syksyn 2024 aikana valmisteluvaiheessa ollut tutkimushanke Uponnut katedraali. Turun tuomiokirkon keskiaikainen arkkitehtuuri, rakennushistoria ja taideteokset uusien tutkimusmenetelmien ristiinvalotuksessa. Hankkeen rahoittaa Suomen akatemia ja se kestää vuoteen 2028. Hankkeessa työskentelevät seitsemän tutkijaa etsivät vastauksia Turun tuomiokirkon historiaa koskeviin kysymyksiin, jotka ovat askarruttaneet tiedeyhteisöä ja sitä laajempaakin joukkoa jopa vuosisatojen ajan. Hankkeen tavoitteista voit lukea esim. täältä.
Tässä blogissa seurataan Uponnut katedraali -hankkeen vaiheita lähietäisyydeltä ja kerrotaan tutkimuksen arjesta tekstein ja kuvin, vuorotellen eri tutkijoiden työn näkökulmasta. Blogi ilmestyy 1–2 kertaa kuukaudessa. Blogin aloittaa allekirjoittanut, hankkeen vetäjä, jonka intohimoinen kiinnostus Turun tuomiokirkon keskiaikaisiin rakennusvaiheisiin heräsi jo yläasteen aikaisen kipuilun ja yksinäisyyden syövereissä.
Turun tuomiokirkko tammikuussa 2025. Kuva: Ilari Aalto.
Hankejohtajana on aiheellista aloittaa tämä blogi kertomalla, miten haastavaa ja kilpailtua on rahoituksen saaminen tutkimushankkeille. Jotta on päästy siihen tilanteeseen, että nyt tammikuussa 2025 tuomiokirkon ullakoilla ja tornissa kiipeilee ja havainnoi joukko tutkijoita, on täytynyt ottaa aktiivisia askeleita jo vuosia aiemmin.
Suomen akatemia rahoittaa noin 15% anotuista akatemiahankkeista, ja usein ensimmäisellä kierroksella ei tärppää. Tämäkin hakemus kävi arvioinnissa pariin kertaan. Hakemuksen valmistelu alkoi keväällä 2022, ja ensimmäisellä, syyskuussa 2022 päättyneellä ja keväällä 2023 ratkenneella kierroksella hanke jäi rannalle. Uudella kierroksella, alkuvuodesta 2024, tuli positiivinen yllätys, kun hakemus rahoitettiin arviointipaneelin parhaana.
En täysin itse uskonut, että yksittäistä Suomessa sijaitsevaa rakennusta koskevalla tutkimuksella voisi välttämättä saada positiivista rahoituspäätöstä, sillä arviointipaneelit koostuvat muualla maailmassa toimivista tutkijoista. Uudet metodologiset avaukset ja poikkitieteellisyys kuitenkin vakuuttivat arvioijat hankkeen yksittäistä rakennusta paljon laajemmasta merkityksestä tälle tutkimusalalle.
Konepellin alla siis tapahtuu aika paljon jo ennen, kuin ensimmäinenkään tutkimushanke ikinä käynnistyy. Itse työlään hakemuksen lisäksi on oltava vuosien mittaan karttunutta lukeneisuutta, tietoa ja hiljaista tietoa sekä ennen kaikkea asiansa osaavat tutkijat ja uskottava ryhmä toteuttamaan ehdotettu tutkimushanke.
Tuomiokirkon torniin ja ullakolle johtaa keskiajalla rakennettuja kierreportaita. Kuva: Sofia Paasikivi.
Kun taustalla on tämä työ, sitä palkitsevammalta tuntuu nousta ahtaita keskiaikaisia kierreportaita kantamusten kanssa pimeälle vintille, jossa on yhtä kylmä kuin ulkona ja taustameluna arkisen Turun liikenteen vaimea häly. Ihanaa ja tärkeää on, että koko tutkimusryhmä on innoissaan. Mitään tutkimusta ei synny väkipakolla: on oltava tiedonjanoa ja intohimoa aiheeseen. Sitä ruokkii myös ajatus siitä, että meillä on oikeasti mahdollisuus ratkaista Turun tuomiokirkon keskiaikaiseen historiaan liittyviä kysymyksiä, jotka on ensi kerran esitetty 1700-luvulla ja joista on ahkerammin kiistelty vajaa vuosisata.
Kirkon vanhaa pohjoista ulkoseinää ja oikealla kuusikulmaisen porrastornin yläosa. Nämä alkuaan kirkon julkisivussa olleet rakennusosat jäivät 1400-luvulla laajennusvaiheiden taakse. Kuva: Panu Savolainen
Nyt käynnissä olevaan aloitusvaiheeseen liittyy tausta-aineistojen keräämistä, vanhemman ja aiemman tutkimuksen lukemista sekä kirkon dokumentoinnin suunnittelua. Monet kirkon kiintoisimmista osista ovat piilossa katseilta kirkon ullakoilla. Ne ovat kirkon vanhoja ulkoseiniä ja rakenteita, jotka ovat peittyneet laajennusten alle jo 1400-luvulla. Kirkossa on satoja suurempia ja pienempiä eri-ikäisiä rakennusvaiheita ja siihen on käytetty vuosisatojen saatossa toista miljoonaa tiiltä. Koko tämä maailma on kuin monimutkainen kolmiulotteinen palapeli. Tällä hetkellä ullakolle luodaan kiintopisteitä, joihin pohjautuen tämä geometria saadaan lähiaikoina talteen ja analysoitavaksi kolmiulotteisella kuvantamisella.
Katon alla näkyvää entistä tornin ulkoseinää, joka on ollut laajennusosan vesikaton alla jo pitkälti yli 500 vuotta. Kuva: Sofia Paasikivi.
Hanke on kansallisella tasolla merkityksellinen, koska se tuottaa uutta tietoa yhdestä Suomen tärkeimmistä, ellei tärkeimmästä rakennuksesta. Jotta tällaisiin tuloksiin päästään, tehdään kuitenkin niitä Suomeen liittymättömiä asioita, jotka ovat suurimpana syynä siihen hanke on rahaa saanut. Kehitämme hyvin monimutkaisen rakennuskokonaisuuden ja sen esineiden historian selvittämistä yhdistelemällä erilaisia kirjallisia lähteitä ja luonnontieteellisiä menetelmiä ja vertaamme kirkkoa muualle Itämeren piiriin. Esimerkiksi Tallinnasta säilyneet yksityiskohtaiset rakennustilikirjat tarjoavat erinomaisen ja aiemmin käyttämättömän mahdollisuuden ymmärtää samanaikaisen, ja siten myös Turun tuomiokirkon rakennustyömaan toimintaa.
Hankkeen keskiössä ovat rakennuksen ohella sen veistokset, jotka avaavat näkymiä Turun tuomiokirkon myöhäiskeskiaikaiseen sisustukseen. Tutkimuksen kohteena on erityisesti suurikokoinen puinen Kristuksen ruumis -veistos noin vuodelta 1500, joka sykähdyttää yksityiskohdillaan. Vuoden 2026 aikana hankkeessa tutkitaan myös tuomiokirkon lattianalaista maailmaa ja vuosisatoja siellä olleita hauta-arkkuja, jotka ovat ullakoilla olevan maailman tapaan tuomiokirkon yleisöltä piilossa olevaa kulttuuriperintöä.
Hankkeen tutkijat esittäytyvät tässä blogissa alkuvuoden 2025 aikana. Myös hankkeen arvoituksellista, Claude Debussyn preludiin viittaavaa nimeä ’Uponnut katedraali’, tullaan avaamaan tässä blogissa kevään kuluessa hankkeen vetäjän pianoesitys sisältyen.
Kirjoittaja on Uponnut katedraali -hankkeen vetäjä ja arkkitehtuurin historian professori (tenure track) Aalto-yliopistossa