Ekskursion jälkeen jouduin palaamaan lähtökuoppiin suunnitelman maastonmuotoilun muotokielen ja idean osalta, ja siihen kului tovi. Ideointi on usein suunnittelutyön aikaa vaativin osa, oman kokemukseni perusteella. Tässä harjoitustyössä olen saanut sitä työstää moneen otteeseen ja ottamaan askelia taaksepäin. Mielessä oli jo pitkään ollut idean työstäminen pienoismallin avulla, ja nyt ryhdyin ideoimaan muovailuvahalla. Jälkiviisaana voi sanoa, että tämä olisi kannattanut tehdä jo ihan harjoitustyön alussa: tehdä työmalli, jonka päälle maastonmuotoilua on helppo luonnostella. Kolmiulotteinen idea hahmottuu paljon selkeämmin pienoismallissa kuin piirroksessa, ja ideointi on helpompaa. Tästä siis voi ottaa opikseen.
Muovailuvahan mukaan tulon jälkeen idea alkoi suhteellinen nopeasti hahmottua, toki jonkin aikaa muovailuvahaa tuli alustalla pyöriteltyä. Taustatyö oli tehty, erilaisia ideoita oli tullut pyöriteltyä, ajatus siitä minkä tyyppistä kokonaisuutta hain oli mielessä. Tästä aukiolla kumpuilevasta “selkärangasta” muodostui tietynlainen viiva, “piirto”, jonka koen sanana sopivan Aallon suunnittelemalle kampusalueelle, paremmin kuin “selkäranka”. Pidän kuitenkin selkärangan ajatuksesta ja siitä, miten sen orgaaninen muoto ohjailee maastonmuotojen nousemista ja laskeutumista maanpinnasta, konseptitasolla. Maastonmuotojen yhtymäkohdissa aukion reitit kohtaavat.
Palasin tietyllä tavalla ideoinnissa työn alkuvaiheeseen: tällöin ajatuksena oli aukion läpi kulkeva ramppimainen maataideteos; siis muoto, joka jakaa aukion kahteen tai useampaan osaan ja jonka harjalla kulkee reitti. Lopullisessa suunnitelmassa tällainen reitti kulkee maastomuotojen harjalla. Suunnitelmani on siis jonkinlainen aikaisempien ideoiden fuusio. Siinä on yksi, yhtenäinen muoto, “piirto” (pohjapiirros, ilmasta katsottuna), maastonmuotoilun luoma tilasarja, muodon harjalla kulkeva reitti sieltä avautuvine näköaloineen sekä maastonmuotoihin sisältyvät erilaiset kaltevuudet ja kuperat ja koverat muodot (pedagoginen sisältö).
Harjoitustyön pääpaino keikahti välikritiikin jälkeen ja koen saaneeni jokseenkin harhaanjohtavaa palautetta. Ymmärsin palautteen perusteella, että suunnitelmassa olisi hyvä taiteellisuuden sijaan keskittyä pedagogiseen sisältöön. Tämän vuoksi pidin taiteellisuutta hetken toissijaisena seikkana suunnitelmassa ja pyrin luomaan ennen kaikkea erilaisia kaltevuuksia havainnollistavan oppimisympäristön. Ohjauksessa kuitenkin selvisi, että idea-/ konseptitasolla olin mennyt aika lailla hakoteille. Ymmärrettävästi, onhan kyseessä Alvarinaukio/ Alvar Aallon puisto. Tämän jälkeen keikautin ajatuksia jälleen uuteen asentoon ja hain a. taiteellista ideaa maastonmuotoilulla, joka on luonteeltaan kokoava, orgaaninen, yhtenäinen ja b. ideaa jonka pedagogisena sisältönä on maastonmuotojen kaltevuudet ja se, mitä erilaiset kaltevuudet rakenteiden ja kasvillisuuden osalta tarkoittavat. Tavoitteena on muotokieleltään yhtenäinen, minimalistinen kokonaisuus.
Maastonmuotojen korkeuksia olen työstänyt sekä pienoismallin että leikkauksien avulla. Korkeudet olen suunnitellut niin, etteivät ne missään vaiheessa ole ympäristöään korkeampia ja niin, että keskeiset näkymät etenkin etelästä kohti Alvarinaukiota säilyvät (suunnittelemani maastonmuodot etelässä eivät ole korkeita). Kasvillisuuden osalta suunnitelma on vähäeleinen. Muotojen sisäreuna, kovera puoli on nurmea, josta muodostuu yhtenäinen, oleskelun mahdollistava alue. Muodon ulkokaarteiden (kupera puoli) kasvillisuus sen sijaan on kehitteillä. Pyrkimyksenä on löytää jyrkemmälle pinnalle sopivaa matalaa, syväjuurista kasvillisuutta, joka sitoo maata ja ehkäisee eroosiota. Ilmansuunnat kaarteissaa kuitenkin vaihtelevat varjoisasta paahteiseen, ja ajatuksena on etsiä kullekin ulkokaarteelle sopiva laji. Maaveistoksen muoto on tarkoitus pitää johtavana ominaisuutena, mutta kummuittain vaihteleva kasvillisuus toisi lisäsisältöä oppimisympäristöön.