Oppimistavoitteet
Kurssin alussa esittelimme, että kurssilla etsitään vastauksia siihen, minkälaista puun maisema-arkkitehtuuri voisi parhaimmillaan olla 2020-luvulla. Mihin suuntaan puunkäyttö on menossa ja mikä sen suuntaa määrittelee? Mitä merkitsee ottaa puu suunnittelun keskiöön, sen lähtökohdaksi? Jo kurssin alussa oli paljon pohdintaa elävän ja niin sanotusti kuolleen puun vuorovaikutuksesta. Kirjoitinkin ensimmäiseen postaukseeni ajatuksiani sanoin: ”Onko mahdollista ja millä keinoin voisi toteuttaa kokonaisuuden, jossa yhdistyisi elävän puun ja puusta tehdyn maisema-arkkitehtonisen rakennelman täydet potentiaalit? Onko mahdollista nämä kaksi asiaa yhdistämällä luoda kokonaisuus, joka on luonnon monimuotoisuuden, maisema- tai kaupunkikuvan ja toiminnallisuuden kannalta optimaalisin?”
Harjoitustyön aikana tutustuimme tarkemmin varsinaisen elävän kasvillisuuden suunnitteluun mikrometsien muodossa. Pääsimme suunnittelussa hyvin syvälle ja saimmekin toteutettu loppuraporttiimme taimiluettelon sekä erilaisia istutuskaavioita. Harjoitustyössämme tärkeäksi elementiksi nousivat myös koko alueen kattavat puutolpat, joiden tarkoituksena oli stabiloida mikrometsien ensimmäisien vuosien nopeaa muutosta. Opimme paljon erilaisista rakenteista, maan kerroksista sekä puun pintakäsittelystä harjoitustyön aikana ja saimmekin näihin paljon arvokasta tietoa ohjauksien yhteydessä. Toisaalta olimme parin kanssa ainoat joiden harjoitustyöhön kuuluivat myös elävien puiden suunnittelu, johon ohjaus jäi hieman pintapuoleiseksi. Kuitenkin tämä pakotti ottamaan itse selvää mikrometsien suunnittelun perusteista ja sen kautta oppikin aiheesta enemmän. Saimme harjoitustyömme esittelyn yhteydessä arvokasta palautetta liittyen kasvillisuuden suunnitteluun ja siihen mitä mikrometsät tarvitsevat menestyäkseen. Olisi ollut antoisaa, jos joku tarkemmin kasvillisuudesta tietävä olisi ollut vierailevana ohjaajana kurssin yhteydessä, jotta harjoitustyötä olisi voinut syventää ja tarkentaa vielä paremmin mikrometsien kasvualustojen osalta.
On ollut avartavaa tarkastella nyt kurssin loppupuolella kurssin alun ajatuksia ja nähdä kuinka olemme löytäneet hyviäkin vastauksia ja ratkaisuja alussa esittelemiimme kysymyksiin. Mikrometsät ovat Suomessa hyvin uusi käsite, eikä niistä löydy kovinkaan helposti pitkän aikavälin tarkasteluja. Voi olla, että tulevaisuudessa ne olisivat tärkeä osa tiiviitä kaupunkirakenteita, joissa mikrometsät parantaisivat luonnon monimuotoisuutta ja toisivat palan luonnollista metsää osaksi kaupunkilaisten arkea. Yksi tärkeimmistä lähteistämme harjoitustyön yhteydessä oli vuonna 2016 istutetusta alankomaalaisesta mikrometsästä tehty tutkimus, jossa mikrometsän kehitystä tarkasteltiin yhden vuoden ajan. Oli avartaa pyrkiä löytämään vastauksia siihen miten mikrometsä mahdollisesti kehittyisi vuosien aikana ja miltä se näyttäisi 50 vuoden ikäisenä. Muodostuuko kokonaisuudesta luonnonmetsä ja näkyykö siinä luonnollinen sukkessio vai onko totuus jotain aivan muuta? Olisi kiinnostavaa syventyä aiheeseen tarkemminkin vielä tulevaisuudessa ja voi ollakin, että avarran vielä omaa käsitystäni mikrometsistä itsenäisesti omalla ajallani.
Työohjelman seuraaminen
Kevään aikana pystyin ansiokkaasti seuraamaan tekemäämme työohjelmaa ja olenkin seurannut ajankäyttöäni omassa kevääseen kohdistuvassa opintokalenterissa, excelissä. Tietokoneella ja skissipaperin äärellä vietetty aika keväällä oli noin 275 tuntia, johon päälle tulee vielä noin 50 tuntia ohjattu opetusta, joka sisältää luennot, tentin, tuntitehtävät, seminaarit & workshopit sekä harjoitustyön ohjaukset. Harjoitustyömme oli mielessäni viikoittain, kun kävelin luonnossa, metsissä, havainnoin ympäristöäni ja inspiroiduin näkemästäni. Näihin käyttämäni tunnit ei näy merkittyinä opintokalenterissani. Lopullinen kurssisuoritukseni koostui noin 340 tunnista eli vähän päälle 12 opintopisteestä. Harjoitustyön viimeistelyssä tietoisesti pysyin työohjelmamme aikataulussa, enkä lähtenyt paisuttamaan harjoitustyötämme suuremmaksi.
Opponointi ja esitetyt kysymykset
Opponoinnin yhteydessä, kysyin muilta kurssilaisilta kolme kysymystä, jotka olivat seuraavat: Mikä oli mielenkiintoisin havainto harjoitustyöprosessin yhteydessä? Mitä tekisi toisin suunnittelussa, jos voisi? Mikä oli suunnittelussa helpoin ja mikä vaikein hetki? Ajattelin kysymyksiä ja niiden vastauksia myös omalla kohdallani.
Mielenkiintoisin löytö
Harjoitustyöprosessin aikana mielenkiintoisin löytö oli Alankomaalaiset IVN-nettisivut, joissa oli perusteellisesti ja tarkasti esitettynä alankomaalaisia mikrometsiä. Oli kiinnostavaa nähdä kuinka yksi valtio on päättänyt ottaa mikrometsät omakseen ja lähteneet suunnittelemaan niitä osaksi kaupunkirakennetta. Voi olla, että tulevaisuudessa matkustan Alankomaihin ja vierailisin näillä mikrometsä-istutuksilla näkemässä niiden kasvun ja muutoksen vuosikymmenien aikana ja kokemassa niiden luoman tilan.
Vaikein ja helpoin hetki
Kurssin aikana vaikein hetki oli suunnittelun aloittaminen ja suunnittelualueen valinta. Teimme perusteellisen ja pitkän prosessin paikan valinnan yhteydessä, mikä lopulta tuotti tulosta ja valitsimme harjoitustyöllemme oikean paikan, Kampintorin. Tämä paikanvalinnan vaikeus mahdollisti sen, että löysimme parini kanssa tavan, joka nopeuttaa paikan valintaa tulevaisuudessa. On tehokasta ottaa mahdollisesti paikkavaihtoehdot esille paperille ja lähteä suunnittelemaan jokaista paikkaa erikseen ja katsoa, mikä alue herättää eniten ajatuksia. Toisaalta valmistuneena maisema-arkkitehtinä ei työssä voi itsenäisesti valita paikkaa, vaan se tulee asiakkaalta suoraan. Tämä nopea suunnittelun aloittaminen kuitenkin voi helpottaa myös suunnittelualueen sisäistä paikoitusta.
Harjoitustyön aikana helpoin hetki oli raportin aineistojen viimeistely. Parin kanssa työskentely mahdollisti tehokkaan ajatusprosessin ja suunnitelman etenemisen. Jaoimme viikoittain tasapuolisesti materiaalit, jotka työstimme seuraavaa ohjauskertaa varten. Emme jääneet suunnittelussamme jumiin missään vaiheessa, koska pääsimme tehokkaasti luomaan luonnosmaisia aineistoja ja keskustelamaan yhdessä suunnitelman suunnasta viikoittain niiden avulla. Vaikka teimmekin parini kanssa itsenäisesti materiaaleja eteenpäin aikoina, jolloin emme olleet yhdessä suunnittelemassa koululla, pyrimme silti pitämään toisemme ajantasalle harjoitustyömme etenemisestä. Keskustelimme viikoittain drive kansiossamme suunnittelun suunnista ja tekemistämme aineistoista, hyödyntäen tekstien värejä. Otin käyttööni liilan värin ja Jenni kirjoitti omia ajatuksiaan esiin lohenpunaisella värillä. Lopulta alla olevan kuvan kaltaista keskustelua tallentui driven tiedostoomme 13 sivun verran. Sen avulla olemme päässeet palaamaan myös suunnittelumme alkuaikoihin ja vertaamaan suunnitelmaamme siellä esiin tulleisiin havaintoihin ja kehittämään suunnitelmaamme eteenpäin tämän kevään aikana. Jenni esitteleekin oman bloginsa viimeisessä kirjoituksessa hyvin parityöskentelystämme ja yhteisestä drive-kansiostamme, joka lopulta paisui 10 erilliseen kansioon, joista jokainen sisälsi erilaista tietoa suunnitteluprosessistamme ja löytämistämme aineistoista.
Kuten Lottakin mainitsi bloginsa Loppukritiikki-tekstissä, yksilötöiden ja paritöiden vertailu on hieman hankalaa, sillä kahden ihmisen työpanos ei rajoitu lopulta vain matemaattisesti mitattaviin työtunteihin ja esitettyihin aineistoihin. Parityöskentelyn avulla pääsi jakamaan ajatuksia vapaasti ja pääsemään suunnittelussa suoraviivaisesti eteenpäin. Ongelmatilanteissa pääsimme myös purkamaan turhautumistamme toisillemme ja pääsemään näin irti negatiivisista tunteista, jotka muuten mahdollisesti näkyisivät valmiissa suunnitelmassa hiomattomina kohtina.
Mitä tekisi suunnittelussa toisin, jos voisi
Loppukritiikissä Elina ja Pihla sekä Lotta vastasivat tähän kysymykseen hyvin. Toiset esittivät, että olisi kannattanut miettiä paikan valintaa vielä tarkemmin, kun taas toinen pohti oman ajankäytön tarkemman suunnittelun ja aikataulussa pysymisen haasteita. Itsekin halusin pohtia tätä kysymystä tarkemmin oman työprosessini yhteydessä. Valehtelematta, en löytänyt tähän kysymykseen kunnollista vastausta ollenkaan. Pystyn suunnittelijana seisomaan oman työni takana, enkä tekisi kevään aikana mitään toisin. Työprosessimme oli hyvin aikataulutettu ja pysyimme työohjelmamme mukana, minkä vuoksi valmis suunnitelmamme oli yhtenäinen ja meidän näköisemme kokonaisuus. Suunnittelun yhteydessä tuli kuitenkin vastaan tilanteita, joissa jouduimme tekemään kompromisseja ja joiden yli pääsemiseen meni jonkin verran aikaa. Kuitenkin näiden haasteiden kautta oppi suunnittelusta ja itsestään suunnittelijana enemmän, minkä vuoksi ne ovat arvokkaita hetkiä, joita ei kannata välttää.
Tulin vielä kuitenkin pohtineeksi omaa työtäni ja siihen pitämääni läheisyyttä ja etäisyyttä, sekä asiaa mitä tekisin toisin, jos voisin. Sini esitti oman bloginsa kirjoituksessa ”15.5.23”, hyvin oman suunnittelun tauottamisen tärkeyttä sanoin: ”Tällä viikolla jälleen huomasi, kuinka tärkeää olisi ehtiä pitää pieni tauko ennen kurssin lopullista viimeistelyä ja palautusta. Pieni etäisyys toisi materiaaliin uutta perspektiiviä ja intoa viimeisiin viilauksiin.” En tullut tätä ajatelleeksi ja nyt tarkemmin pohdittuani, tämä olisi ollut mahdollisesti se, mitä olisin tehnyt omassa suunnittelussani toisin. Esimerkiksi viikon kestävä tauko omasta suunnitelmasta olisi avartanut varmasti katsettani työn viimeistelyn aikana, minkä avulla loppuraportti ja sen sisältämä aineisto olisi varmasti hioutunut vielä paremmaksi kokonaisuudeksi. Ehkä tämä etäisyyden otto olisi tuonut myös tekemiini näkymäkuviin enemmän taiteellista tunnelmaa, jonka Jenni oli ansiokkaasti saanut aikaan yleissuunnitelmassamme.
Loppukritiikki ja muiden töistä oppiminen
Muiden kurssilaisten töiden tekoa on päässyt seuraamaan usein aina maanantaisin ohjauksien yhteydessä ja lounaan jälkeen, kun ollaan porukalla palanneet takaisin kurssin tiloihin työstämään suunnitelmiamme eteenpäin ja jakamaan ajatuksiamme. Loppukritiikin yhteydessä oppi kuitenkin vielä paljon lisää hyvien loppuraporttien ja suunnitelmien kautta. Esimerkiksi Elina ja Pihla olivat esittäneet selkeästi oman suunnitelman työprosessia myös loppuraportissa erilaisten skissien muodossa. Lotan loppuraportin taitto oli lukijaystävällinen ja keveä ohjaten sitä lukevan suunnittelun lähtökohdista varsinaiseen suunnitelmaan selkeästi ja suoraviivaisesti. Meetun loppuraportin ja varsinaisen suunnitelman graafinen ilme oli yhtenäinen ja sopi päiväkodin pihasuunnitelman teemaan loistavasti. Meetun työstä pystyi oppimaan sen, että samaa aineistoa voi käyttää uudestaan kierrättämällä loppuraportissa erilaisien tarkennoksien muodossa, minkä avulla lukijakin pysyy selkeämmin mukana mistä osasta varsinaista suunnitelmaa tarkennetaan milläkin sivulla. Loppuraporteissa tärkeää on kommunikointi ja suunnitelman selkeä esittäminen lukijalle, jotta asian sisäistäminen olisi vaivatonta, milloin varsinaisesta suunnitelmastakin jäisi parempi maku suuhun. Tämä tarkoittaa myös sitä, että raportin sivut kannattaa pitää keveinä taitollisesti eikä antaa liikaa tietoa kerralla, jotta lukijalle ei tule ähkyä.
Tämä maisemarakentamisen studio oli ensimmäinen varsinainen pienemmän mittakaavan suunnittelustudio, jonka olen käynyt. Kurssin alussa 12 opintopistettä kuulosti suurelta työmäärältä, mutta työnteon yhteydessä oli vapauttavaa, kun sai perehtyä tiettyyn aiheeseen niin syvällisesti. Saimme tehtyä myös tarkempi teknisiä suunnitelmia, harjoitustyömme erilaisia elementeistä, mikä opetti myös paljon. RT-kortisto, InfraRYL ja Viherrakentajan käsikirja tulivat kurssin puitteissa tutummiksi. Niistä kuitenkin oppi myös sen, että kaikkia vaihtoehtoja kannattaa tarkastella kriittisesti ja tilannekohtaisesti, jotta löytää omaan suunnitelmaan oikean teknisen ratkaisun. On muistettava myös tulevaisuudessa poikkitieteellisyys ja avoimuus erilaisten kysymysten ja ongelmatilanteiden syntyessä. Apua ja muiden ajatuksia kannattaa kysellä muilta kollegoilta, eikä jäädä ongelmakohtiin yksin jumiin. Usein muiden objektiivinen ajattelu vierasta suunnitelmaa kohtaan voi herättää itsessäkin uusia ajatuksia ja parempia ratkaisuja.
Kurssin aikana pääsi haastamaan itseään, kun suunnittelun keskiössä oli puu. Aikaisemmilla kursseilla puu ei ole ollut suunnittelun keskiössä, sen lähtökohtana, minkä vuoksi sen kanssa suunnittelu on ollut hyvin pinnallista. Kurssin aikana oppi paljon uutta ja harjoitustyössämme näkyy, kuinka olemme onnistuneet suunnittelemaan kokonaisuuden, joka huomioi sekä elävän puun että kuolleen puun. Olen ainakin omalta osaltani kurssin laajuuden puitteissa onnistunut saavuttamaan kurssin alussa asettamamme osaamistavoitteet. Puun kanssa suunnittelu tuli tutummaksi ja uskon, että tulevaisuudessakin puu, materiaalina sekä elävä yksilönä, on osa suunnitelmiani.
Palaute
Kurssi oli kokonaisuudessaan hyvin mieleinen ja loppukritiikistäkin jäi päällimmäiseksi tunteeksi onnistumisen tunne. Olisin kuitenkin kaivannut kurssille muitakin luentopäiviä kuin vain kurssin alussa olevat intensiiviset luentopäivät. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla myös tarkemmin puu-materiaalin kanssa suunnittelusta, kun intensiivipäivien aiheet pyörivät suurilta osin elävän puun kanssa työskentelystä. Muutamia tarkempia puu-materiaali luentoja olisi voinut sijoittaa esimerkiksi Välikritiikki 2:sen jälkeen, kun kurssilaisilla on mielessä jo konseptin tasolla oman harjoitustyön suunta. Olisin kaivannut myös tenteistä hieman kirjallista palautetta. Tentti itsessään jäi irralliseksi kokonaisuudeksi, johon ei enää harjoitustyön yhteydessä palattu.
Loppukritiikin jälkeen pohdimme myös muiden kurssilaisten kanssa, että olisi ollut hieno päättää kevään studiokurssi keväiseen vierailuun esimerkiksi Fiskariin ja nähdä miten alueen tunnelma muuttuu puiden habitus-muutoksien myötä. Tai sitten budjettiystävällisemmin studio-kurssin olisi voinut päättää yhteisesti aurinkoisen sään nauttimisesta kera jäätelöiden. Itselleni kevään Maisemarakentamisen studio oli antoisa ja pidän saamani opit mielessäni tulevaisuuden suunnitelmiani varten.
Kiitos ohjaajille kiinnostavista keskusteluista ja ajatuksien vaihdoista ohjauksien ja kritiikkien yhteydessä! Hyvää kesää!