Suunnittelutyömme alkoi erilaisista skissailuhetkistä, joissa yritimme löytää Kampintorille sopivaa kokonaisuutta. Saimme aikaan monia erilaisia vaihtoehtoja. Skissailun yhteydessä lähdimme tekemään tarkempaa analysointia paikasta ja sen ympäristöstä, jospa analysointi antaisi tarkempia rajaehtoja itse suunnitelmaan. Kävimme useaan otteeseen Kampintorilla seuraamassa torin ja sen ympäristön elämää ja mittailemassa erilaisia torin rakenteita. Tutkimme Kampintorin luonnetta sen keskellä seistessä, mutta tarkastelimme myös minkälaisesti tori avautuu, kun sitä lähestyy eri suunnista. Lähtötietojen hankinnan yhteydessä piti pitää mielessä, että paikan päällä saatu tieto alueen luonteesta ja sen käytöstä on yhtä arvokasta kuin internet-lähteistä löydetyt aineistot, kuten asemakaavat ja erilaiset aluetta kehittävät strategiat ja ohjelmat. Lopulta saimme koottua monia erilaisia lähtötietoja Kampintoriin liittyen, mikä varmasti edesauttaa itse suunnittelua jatkossa. Analysoinnin ja tarkastelun yhteydessä piti pitää mielessä, että teemme suunnitelman kannalta merkittävää työtä, vaikkakaan itse suunnitelman ei paperilla tänä aikana edistynytkään yhtään.
Lähtötietojen keruun jälkeen aloimme työstämään kurssin Viikkotehtävää 2. Tehtävänantona oli luoda arkkitektoni oman suunnittelutyön konseptista. Tutustuimme Arkkitektonista tehtyyn diplomityöhön. Johannes Kairan kirjoittama diplomityö arkkitektoni, avantgardesta oppimisen symboliksi (2026) esitti arkkitektonia leikkikenttänä tai rituaalina, jonka tarkoituksena on tuoda esiin oman suunnitelman konsepti. Arkkitektonimme materiaaliksi valikoitui sekä luonnosta löytämämme puumateriaali että kuivattu, valmis työstettäväksi puupajalta löytämämme puumateriaali. Arkkitektonin työstö lähti ajatusmaailmasta. Mitä haluamme arkkiteknonillamme osoittaa? Pohdimme mahdollisia vastakohtia, jotka kuvastavat Kampintoria ja suunnitelmaamme ja joita mahdollisesti haluamme työllämme esittää. Sileys ja rosoisuus. Kaupunki ja luonto. Vuoristo ja laakso. Työ eteni materiaalin hakuun ja päätimme, että annamme materiaalin osoittaa tarkemman arkkitektonin suunnan. Löysimme ulkoa katkenneita oksia ja päätimme antaa niille mahdollisuuden olla osa työtämme, luonnollisena materiaalina, josta on mahdollista nähdä ajan kulku. Niiden pariksi haimme puupajalta ylimääräisiä hukkapaloja.
Keräsimme monenlaisia erilaisia materiaaleja ja valitsimme niistä meitä eniten kutsuvat palat, joita lähdimme intuitiolla kiinnittämään. Työstön yhteydessä arkkitektonimme alkoi muodostua ja annoimme sille vapaasti tilaa muuntua työskentelyn aikana. Diplomityössä esiteltiin myös, että arkkitektoni mahdollistaa rentoutumisen. Oli vapauttavaa päästä työskentelemään puumateriaalilla useamman vuoden tauon jälkeen. Oli hienoa nähdä, kuinka puu muuntui arkkiteknonissamme erilaisiksi osiksi, jotka muodostivat kiinnostavan kokonaisuuden. Pajassa työskenteli muitakin samanaikaisesti, mikä muodosti antoisan ilmapiirin. Jokainen pajalla työskentelevä halusi työstää puuta parhaimman osaamisensa mukaan ja luoda jotain kaunista ja omaa.
Pajalla oli myös antoisaa työskennellä parin kanssa. Prosessin aikana jaoimme kaikenlaisia ideoitamme ja ajatuksiamme liittyen suunnittelutyöhömme ja arkkitektoniin. Arkkitektonin työstö auttoi myös oman suunnitelmamme ajattelua ja suunnittelua saman aikaisesti. Ajatustenjakaminen avasi uusia suuntia, joihin lähdimme arkkitektoniamme työstämään. Työskentelyn yhteydessä pohdimme useampaan otteeseen, onko työ jo valmis, mutta löysimme uusia puolia, joita halusimme vielä työssämme korostaa. Työstämisen yhteydessä pohdin, että arkkitektonia voi mahdollisesti työstää loputtomiin. Sille ei varmaankaan löydy oikeaa lopputulosta, joten on itse tehtävä päätös, että jätämme työn tähän pisteeseen. Katsoimme arkkitektoniamme monista eri suunnista ja eri etäisyyksiltä, työstäen sitä pala palalta eteenpäin. Lopulta tunsimme, että arkkitektonimme on välikritiikkiä varten valmis. Lopputuloksesta tuli suunnitelmamme ja konseptimme kiteymä. Se ei itsessään ilmennä suunnitelmamme muotokieltä, vaan konseptiamme, jossa luonto ja kaupunki on tasapainossa.
“Terveellinen luonto on perusta toimivalle kaupungille. Toisaalta kaupungin tulee antaa tilaa luonnolle kasvaa, jotta kokonaisuus on tasapainossa.”
Prosessi itsessään oli hyvin antoisa ja toivonkin, että jatkossa hyödyntäisin puupajaa enemmän eri kurssitöissäni, ainakin ajatteluprosessin työkaluna.
