Miten rajat vaihtuvat toisiinsa? Millainen suhde alueella, suunnitelmalla, materiaaleilla, yksityiskohdilla on toisiensa kanssa? Mikä tavoite suunnitelmalla on? Kaipaako alue itse suunnitelmaa? Onko alueella oma paikan henki, identiteettinsä, johon suunnitelma peilaa? Vai luoko itse suunnitelma alueelle omaa identiteettiä? Aloitetaanko tyhjästä vai muokataanko olemassa olevaa?

Suunnittelu sisältää monia kysymyksiä ja sitä kokee, että ne vaan lisääntyvät mitä pidemmälle suunnittelussa edetään. Löytyykö niihin koskaan vastauksia, kuka tietää. Monet kysymykset kertovat kuitenkin perusteellisesta ajatustyöstä ja niitä syntyykin suunnitellessa ja mahdollisesti jopa unissakin. Tämän studiokurssin aloitus on ollut hankalaa. Itselläni suunnittelun aloitus on ollut hankalaa osassa muitakin kursseja, mutta erityisen hankalaa tästä aloituksesta tekee paikan valinnan vaikeus. Suunnittelijana haluaisi valita paikan, joka tarvitsee kehittelyä kaikista eniten. Ongelmaksi syntyy, että eri alueet tarvitsevat kehittelyä eri osa-alueissa. Tämän kurssin puitteissa se tulisi olla jotenkin sidoksissa puuhun. Ajatustyö lähti mikrometsistä, joita on suunniteltu ja rakennettu japanilaisen kasvitieteilijä ja kasviekologian asiantuntijan Akira Miyawakin työtapaa hyödyntäen.

Suunnittelu alkoi Töölönlahden puiston pohjoiskärjestä, mikä pian hidastui ympäröivien vaikutusvaltaisten rakennusten vahvoihin identiteetteihin ja mikrometsän hankalasta asettumisesta osaksi puistoa. Etsimme mahdollisiksi suunnittelualueiksi vahvoja urbaaneja kohteita, joissa luonnon monimuotoisuus on todella heikkoa ja urbaanin mikrometsän olemassaolo olisi yllätyksellistä ja tarvittavaa. Alueen valitsemista auttamaan päädyimme tulostamaan neljä aluetta, Jätkäsaaresta, Kalasatamasta, Kampista ja Rautatientorilta. Lähdimme katsomaan alueita kohde kohtaisesti ja skissailemaan ideoita karttojen päälle. Tämän työskentelyn jälkeen huomasimme, että Kampintori alueena tarjoaa mielenkiintoisen alustan lähteä työstämään suunnitelmaamme ja avoimena, päällystettynä aukiona tämänhetkistä funktiota ja vahvaa identiteettiä osana kaupunkirakennetta torilla ei ole. Voi olla, että tarkempi alueen tarkastelu paljastaa torista yllättäviäkin puolia, mutta sen saamme nähdä vasta myöhemmin.

Kampin torin keskiössä sijaitsee taiteilijan Ernst Billgrenin taideteos nimeltään Kohtauspaikat. Taiteilijan oma kuvailema teksti taideteoksen luonteesta ja sen merkityksestä herätti monia erilaisia ideoita Kampin torin suunnitteluun liittyen.

Ernst Billgren itse kuvailee Kohtauspaikat-teostaan näin:

”Suurten vuoristojen maissa on olemassa traditio rakentaa maastoon sopivin etäisyyksin pieniä taloja joissa väsyneet kulkijat voivat hakeutua hetkeksi turvaan ja lepoon. Kampintori on kuin laakso suurikokoisessa kaupunkimaisemassa ja Kohtauspaikkojen avulla kulkija voi orientoitua inhimillisessä mittakaavassa. Vuoristotuvat ovat kulttuurin lähetystöjä luonnossa ja Kohtauspaikat olkoon siten luonnon lähetystö Helsingin kaupungissa.”

Tästä kuvailusta inspiroituneena aloitimme alueen suunnittelun skissailemalla erilaisia ideoita, joita tarkastelimme myöhemmin. Paikan valinnan ja tarkemman tarkastelun jälkeen, suunnittelusta on tullut paikan identiteetin luomisen sijaan sen esille tuominen. Kuin tekisimme jo olemassa olevan näkyväksi muillekin alueen kävijöille. Tästä ajatuksesta on hyvä jatkaa eteenpäin innolla odottaen mitä seuraavaksi edestämme löydämme.