Ensimmäinen luentojen täyteinen intensiivipäivä sisälsi monia mielenkiintoisia aiheita liittyen puihin. Kuvataitelija Sanni Seppo kertoi hyvin puun vahvasta symbolisesta ja henkisestä merkityksestä, mikä johtaa juurensa jo ennen kristinuskoa. Esimerkiksi vanhoissa myyteissä näkyy vahvasti puiden yhteys taivaan, niin sanotun ”henki” maailman ja maanpäällisen elämän välillä. Tämänkaltaiset vahvat henkiset merkitykset omaavat puut ovat usein vanhoja, ainakin eri valokuvien perusteella. Tätä pohdinkin hieman, että syntyykö tämänkaltaiset vahvasti symboliset ja henkisen merkityksen omaavat puut itsestään vai onko niitä mahdollista niin sanotusti suunnitella? Voidaanko niin sanotusti rakentaa tallainen vahvempi henkinen yhteys taivaan ja maanpäällisen elämän välille? Vanhoilla puilla kestää kasvaa pitkään, minkä vuoksi onko näiden puiden kohdalla oleellisinta vain turvata jo olemassa olevia puita?

Gretel Hemgård kertoi kattavasti omalla luennollaan puun ja puiden tilallisuudesta ja eri suunnittelutavoista, joiden avulla voidaan luoda tunnelmaltaan ja tarkoitukseltaan erilaisia kokonaisuuksia. Esittelyssä olivat yksittäispuut, kujannepuut ja ryhmäpuut. Jokaisessa suunnittelutavassa puulajin valinnalla on oleellinen merkitys. Pohdin kuitenkin, että onko yksittäisen puulajin merkitys suurempi kuin kujannepuiden tai puuryhmien? Mietin tätä edellä vastaan tulleen henkisen merkityksen kautta. Syntyykö ihmisellä syvempi henkinen yhteys yksittäisiin puihin, mutta ei välttämättä puukujiin tai -ryhmiin, minkä vuoksi onko yksittäispuun lajin valinnalla lopulta suurempi merkitys? Luennolla puhuttiin vaalimisesta, ylläpitämisestä ja ennallistamisesta. Onko lopulta mahdotonta esimerkiksi korvata tiettyä puuta, jos siihen on syntynyt vahvempi henkinen yhteys? Gretel Hemgård esitti luentonsa lopussa kuolleiden puiden estetiikkaan liittyviä pohdintoja ja totesikin, että puiden kuoleminen on osa tarinaa, eikä välttämättä kaikkia puita tarvitse yrittääkään korvata. Tästä henkisen puolen merkityksestä olisi mahdollisesti mielenkiintoista lukea lisää ja otinkin ylös ensimmäisen luennoitsijan, Sanni Sepon, teoksin Puiden kansa.

Juha Raisio luennollaan muistutti, että aina on harkittava tarkoin kannattaako olemassa olevia puita poistaa vai ei. Harkinta tulee tehdä aina tapauskohtaisesti. Ongelmana kuitenkin on, että emme näe puun sisälle ennen kuin puu on kaadettu, minkä vuoksi ei välttämättä voi varmistaa puun kuntoa ennen mahdollista kaato päätöstä. Arboristit käyttävät kuitenkin työssään erilaisia työkaluja muun muassa mikroporia. Kuinkakohan tarkka mikroporaus on kertomaan puun kunnosta, jo ennen sen mahdollista kaatamista? Puiden kaataminen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla aina kyseisen puuyksilön loppu olinpaikassaan. Joskus poistettavista puista tulee jopa taidetta alueelle kuten luennon lopussakin näytetty veistos, joka oltiin veistetty kaatuneesta puusta. Meitä lähelläkin on mahdollista huomata tämänkaltaista puun kuoleman jälkeistä elämää. Väreen ja Oppimiskeskuksen välissä poistetusta huonokuntoisesta, mutta kulttuurillisesti merkittävästä lehmuksesta tehtiin taidetta alueelle.

Viime kesä työskennellessäni Espoon kaupungin rakennusvalvonnassa olin hyvin paljon tekemisissä puiden poistamisien kanssa. Puolsin ja vastustin yksittäispuiden sekä useampien puiden ryhmien kaatoja. Vastaan tuli asiakkaita, jotka ei olisi millään halunneet luopua pihapuistaan ja kysyivät rakennusvalvonnan mielipidettä. Toisaalta vastaan tuli myös asiakkaita, jotka kysyivät lupaa isojen lehtipuiden kaatamista myös naapureiden puolelta omien aurinkopaneeliensa tieltä. Välillä oli surullista antaa lupalausuntoja puiden kaatoon, esimerkiksi tuholaisien tai puun kuivumisen vuoksi, vaikka kyseessä olisikin ollut vanha ja komea puu. Välillä piti muistuttaa ihmisiä muun muassa pihojen hulevesiongelmista, jos pihasta kaataa niin sanotun vesijuopon eli koivun. Koivun käytössä on tämä huomioon ottaen muistettava, että koivun kanssa ei välttämättä pärjää muu kasvillisuus maaperän kuivuuden takia. Kesän aikana oppi paljon muitakin eri puulajien ominaispiirteitä ja eri puulajien merkityksestä eri alueilla, kuten männyn merkityksestä Tapiolan alueella.

Hyvä suunnitelma ei välttämättä saa arvostusta kaikilta, jos sitä ei pysty esittämään kunnolla. Juha Raisio mainitsi luennollaan hyvin, että suunnittelutyössä on tärkeää seisoa oman työnsä takana itsevarmasti. Jotta tämä olisi mahdollista on tärkeää tarkastella perusteellisesti suunnittelutyön lähtökohdat ja luoda kokonaisvaltainen konsepti suunnitelmalle, joiden avulla omia suunnitteluratkaisuja on mahdollista perustella. Tämä on ollut tärkeä oppi itselleni jo useamman harjoitustyön ajan ja olen yrittänyt mahdollisimman hyvin kehittyä tässä osa-alueessa.