Intensiivipäivä 16.1.2023
Ensimmäisenä intensiivipäivänä saimme seurata kolme luentoa. Aamulla Sanni Seppo kertoi puista taiteilijan näkökulmasta. Toisen luennon piti Gretel Hemgård puiden maisema-arkkitehtuurista ja iltapäivällä Juha Raisio kertoi Helsingin kaupungin puista ja niiden hoidosta. Luennot lähestyivät aihetta hyvin eri näkökulmista täydentäen toisiaan.
Päivän luennoista koin inspiroivimmaksi Sanni Sepon luennon. Hän on uransa aikana tuonut puiden, varsinkin henkistä, merkitystä takaisin ihmisten tietoisuuteen sekä niiden välttämättömyyttä koko planeetalle. Luennolla Seppo sai kiteytettyä hyvin, miten alkuperäisuskontojen näkemykset puista ja nykyinen tutkimus tieto ovat monin osin yhteneväisiä. On uskottu, että puut voivat esimerkiksi parantaa sairaita. Puut todellakin ovat elintärkeät yhteyttäessään ja mahdollistaen monimuotoisuutta, joka puolestaan edesauttaa terveyttä. Aihe on todella kiinnostava ja aion perehtyä siihen lisää.
Surulliseksi tekee jo viimeviikolla keskustelussa ollut metsien hakkauksen määrä. Sepon puhe ja kuvat lisäsivät konkretiaa, kuinka mahtavia metsiä on olemassa ja kuinka ne surutta hakataan. Vaikka metsien hakkuusta saadaan taloudellista hyötyä siitä koituvat haitat ovat kohtuuttoman suuria. Kaupunkialueillakin metsiä halutaan kaataa rakennusten tieltä, vaikka niitä voitaisiin sijoittaa jo rakennetuille alueille. Kirja Huuto kaupunkiluonnon puolesta vaikutti tutustumisen arvoiselta. Valmistuttuani aiheeseen voisi päästä mahdollisesti asiantuntiajan vaikuttamaan positiivisesti.
Gretel Hemgårdin luennolta keskeisenä ajatuksena koin lainauksen Brechtiltä, joka halusi nähdä puita heti ulos astuessa. Puut ovat tärkeitä ihmisille edelleen meidän jokapäiväisessä elämässä. Hemgårdin kertoi esimerkin rautatieasemalla puun varjossa istuneesta miehestä, joka ei edes ollut huomannut puuta. Vaikka hän ei ollut laittanut puuta merkille se kuitenkin varjosti kuumana päivänä. On tutkittu, että puilla ja luonnolla yleensä on positiivissa vaikutuksia terveyteen. Ihmiset eivät sitä nykyisin aina välttämättä osaa ajatella. Maisema-arkkitehtinä voi olla vaikuttamassa siihen, että puita on ihmisten ympäristössä tuomassa monia positiivisia vaikutuksia niin yksittäisille ihmisille kuin laajempana verkostona koko ekosysteemille.
Juha Raision luento auttoi hahmottamaan, miten keskeisessä roolissa puiden ikä on. Vanhat puurivit kuten Esplanadin puistossa alkavat vähitellen harventua. Toisaalta tyhjille paikoille ei voida istuttaa nuoria puita, koska ne kasvaisivat vinoon etsiessään valoa. Kaikkien vanhojen puiden kaatamien ja uusiminen kerralla aiheuttaa ihmisissä vastustusta. Puilla kestää kauan kasvaa täysikokoisiksi, joten on ymmärrettävä, että vanhoista ei haluta luopua. Kaupunkialueella hyvin vanhat puut ovat ihmisten paljouden takia riski, niiden milloin tahansa voidessa pudottaa oksa tai kaatua jonkun päälle. Tilanteissa parhaan ratkaisun tekeminen on vaikeaa, kun näkökulmia on monia. On hankalaa sanoa, kenen näkemys on oikea.
Päivän luennot inspiroivat ajattelemaan omaa uraa myös kauempaa. Seppo rohkaisi käyttämään omaa ammattitaitoa itselle tärkeiden asioiden edistämiseen. Hän on itse niin toiminut ja toteuttanut monia hienoja projekteja. Hemgård puhui siitä, miten tärkeää on ymmärtää kokonaisuuksia ja perehtyä tekemäänsä. Esimerkki olympiastadionille johtavan reitin uudesta puurivistä ja kuinka se pilaa alkuperäisen näkymän oli havainnollistava. Raisio puolestaan neuvoi tietämään mitä tekee, harkitsemaan vaihtoedot ja sitten olemaan omien päätöstensä takana. Nyt toivon oppivani paljon puista ja puusta materiaalina sekä kasvattavani tietämystä edelleen jatkossa. Tietoon perustuen pystyy tekemään hyviä ja perusteltuja ratkaisuja.
Responses