Muistan Julia Donnerin piirtäneen eräällä oppitunnillamme kaavion taululle. Kaavion oli tarkoitus kuvata puutarhaan rakenteellista kehittymistä sulkeutuneesta aidatusta alueesta rajattomaksi maisemaksi, modernin maiseman kaltaiseksi sisätilan jatkeeksi. Pohdin pylväskäytävien ympäröimiä nurmialueita ja toisaalta Palladion Villa la Rotondaa. Kaikissa katsotaan johonkin, joko sisälle tai ulos.
Yritin asettaa tämän ajatuksen osaksi suunnitelmaani skissaillen erilaisia pylväskäytäviä muun muassa puustomassan reunoille. Tämä kuitenkin tuntui hyvin väkinäiseltä ja pakotetulta. Jatkoin tästä huolimatta ”pylväskäytävämuurien” pyörittelyä paperilla lähes päivän ajan, kunnes luovutin.
Ainoa luonteva tapa itselleni hahmottaa kandidaattikeskuksen itäistä lähiympäristöä oli siten, että kaiken polttopisteenä oli itse kandikeskus, jota ympäröi puuston massa. Tarkastelin maisemaa luokkahuoneiden kannalta ja huomasin, että näkölinjojen etäisyydet kasvoivat ja lyhenivät riippuen katselusuunnasta. Syntyi tietynlainen kultaista leikkausta muistuttava gradientti, mistä valitettavasti en löytänyt kuvia, ehdin nakata kyseiset piirrokset roskikseen. Tämä auttoi kuitenkin ympäristön ja sen tilojen jäsentelyssä.
Olin aloittanut piirtämisen sillä, että yritin asetella erilaisia toimintoja alueelle, mitä varmasti haluan paikalle ja mitä en. Tuloksena oli kuitenkin vain kollaasimainen härpäkkeiden sekasoppa. Tiloja oli helpompi ymmärtää osana isompaa massaa, jossa eri piirteet korostuvat eri aikoina olematta kuitenkaan selkeitä erillisiä tilojaan. Pohjoisella puolella korostuisi tummempi ja intiimimpi tila, josta siirrytään kohti avointa ja valoisaa Alvarin Aukiota.
Alla muutama kuva työpöydän ääreltä.
