Luoteis-Amerikkaan, Seattlen läheisyyteen sijoittuvaan BainBridge saareen on vuosikymmenien aikana muodostunut kiinnostava kokonaisuus metsän keskelle. Tilan alkuperäiset omistajat olivat metsätalouden johtaja Prentice Bloedel vaimonsa Virginia Bloedelin kanssa. He halusivat luoda paikan nauttia ja oppia esteettisestä luontokokemuksesta arvoinaan harmonia, elämän kunnioitus ja rauhallisuus. Reservi pääsuunnittelija maisema-arkkitehti Richard Haag pääsi yhteistyössä monien eri suunnittelijoiden kanssa toteuttamaan visioitaan osaksi maisemaa ja loivat puutarhojen sarjan metsän keskelle. Bloedel reservi koostuu Tasojen puutarhasta (eng. Garden of Planes), Sammal puutarhasta (eng. Moss garden), Heijastus puutarhasta (eng. Reflection garden) ja Lintujen suojelualueesta (eng. Bird Sanctuary). Puutarhojen arvo on ollut merkittävä historiassa, mutta niiden merkitys nykymaisema-arkkitehtuurissakin on suuri, koska ne tarjoavat omalla tavallaan hektisen nyky-yhteiskunnan arkeen pakopaikan, jossa ihminen voi hiljentyä ja muistuttaa itselleen luonnon merkityksestä ja ihmisen roolista osana luonnon kiertokulkua.

Arkielämämme on digitalisaation myötä muodostunut ärsykerikkaaksi. Aistimme, etenkin näköaistimme, saa jatkuvasti erilaisia signaaleja arkiympäristöstämme, on ne sitten erilaisia mainostauluja tai puhelimemme jatkuvasti vaihtuvia kuvia ja videoita. Bloedel reservi, puutarhojen sarjasta muodostuva kokonaisuus, antaa vierailijalle mahdollisuuden irtautua arkielämästään ja saavuttaa satorin (eng. ”an awakening”), mutta se vaatii useampia ominaisuuksia ympäristöltään ja vierailija omaa halua saavuttaa se. Taiteilija ja maisema-arkkitehtuurin professori Rebecca Krinke esittää tekstissään ”Contemplative Landscapes – restorative landscapes”, kuinka puutarhojen sarja mahdollistaa uudistavan kokemuksen neljän eri ominaisuuden kautta, viehätys (eng. fascination), poissaolo (eng. being away), laajuus (eng. extent) ja yhteensopivuus (eng. compatibility). Näiden neljän eri ominaisuuden lisäksi, luonnolla on tärkeä asema hiljentymisen ja elpymisen mahdollistajana. Puutarhojen luonnolliset ärsykkeet herättävät tahattoman huomion, joka näkyy viehätyksenä ja mikä on tärkeä vaihe henkisestä väsymyksestä palautumiseen. Bloedelin hankala saavutettavuus, lauttamatka saareen, automatka reserville ja puutarhojen sijainti useampien kilometrien kävelymatkojen päässä, voimistavat poissaoloa arkimaailmasta. Puutarhoissa kulkiessa ihmisessä vahvistuu tunne eri maailmassa olemisesta, samalla yhdistyneenä laajempaan kokonaisuuteen. Viimeinen ominaisuus on yhteensopivuus, joka näkyy ympäristön tukena yksilöä ja hänen kokemustaan kohtaan. Yksinkertaiset suunnitteluratkaisut eivät vaadi yksilöltä suuria ponnisteluja. Turvallisuus on myös ensisijainen ominaisuus toimivan elvyttävän kokemuksen saavuttamisessa, jollaisen mahdollistaa muun muassa marjakuusiaidoilla suljettu tila Heijastus puutarhassa.

Puutarhojen eri suunnitteluratkaisut mahdollistavat yksilön ohjaamisen kohti hiljentymistä ja ympäristössä vietetty aika on tässä tärkeä muuttuja. Krinke esittää tekstissään hiljentymisen ja elvyttävän kokemuksen saavuttamiseen neljä eri tasoa, jotka ovat pään tyhjennys, suorasta huomiosta toipuminen, kognitiivisen hiljaisuuden palautuminen ja oman itsensä reflektoiminen. Tasojen puutarha tarjoaa vierailijalleen mahdollisuuden tarkastella yksinkertaista kahdesta hiekkapyramidista muodostuvaa kokonaisuutta, jotka osittain edustavat toistensa vastakohtia, toisen noustessa ylöspäin ja toisen ollessa maahan upotettuna. Vastakkaisuudet, läsnä olevat voimaparit, täyttävät kulkijan huomion ja auttavat tyhjentämään pään muista ajatuksista.

Tasojen puutarhan jälkeen vierailijan kulkiessa Sammalpuutarhaan, hän kokee luonnon ylevyyden vihreyden vallatessa tasaisena massana ympäristönsä elementit. Puutarhan yhtenäinen vihreä massa ympäröi vierailijan ja mahdollistaa yksinkertaisuudellaan vierailijan toipumisen suorasta huomiosta, koska puutarha antaa vierailijan katseen siirtyä etenemisen myötä. Sammalpuutarhassa luonnon jatkuva muutos on esillä kaatuneina puina ja uusina taimina sammaleen keskellä. Bloedelin pääsuunnittelija Richard Haag on luottanut siihen, että työskennellessään luonnon kanssa yksinkertaisuudesta kumpuaa yksilölle subliimi kokemus, mikä mahdollistaa kognitiivisen hiljaisuuden palautumisen.

Vierailija kävelee suuren osan matkastaan metsän ja luonnon ympäröimänä, kunnes hän saavuttaa Heijastus puutarhan, joka tarjoaa mahdollisuuden itsensä reflektoimiseen. Puutarhaa avautuu yllättäen vierailijan tullessa villin metsän keskeltä osaksi siistiä, suorakulmaista aukiota, jonka keskustaan sijoittuu suorakulmainen vesiaihe. Aukiolle saapuminen on intensiivinen kokemus ja vesiaiheen kärkeen sijoittuva penkki tarjoaa odotetun pysähtymisen pitkän siirtymisen jälkeen. Puutarhan tarkoituksena ei olekaan kahden muun puutarhan tavoin tarkastella kokonaisuutta tilassa liikkuessa tai siirtyä merkittynä reittiä pitkin eteenpäin, vaan hiljentyä tarkastelemaan avautuvaa maisemaa ja sieluaan, mikrokosmosta, pysähtyneenä aukion päädyssä sijaitsevalle penkille.

Vaikkakin Krinke lopettaa havainnoinninsa tähän Heijastus puutarhaan, puutarhojen sarjaan kuuluu vielä Lintujen suojelualue (eng. Bird Sanctuary), jota Richard Haag kuvaa kokemuksen päätepisteeksi ( The Cultural Landscape Foundation, 2014). Haag kuvaa vierailijan kokemusta sanoin, että kun vierailija saapuu suojelualueella sijaitsevalle niemelle, hänen sielunsa on luonnon valtaama. Niemeltä vierailija löytää penkin, josta hän voi tarkastella lintujen lentoa ja elämän kiertokulkua lintujen soidinlennoista poikasten kuoriutumiseen ja lentoon lähtöön. (The Cultural Landscape Foundation, 2014.) Lintujen suojelualue antaa puutarhojen sarjalle päätepisteen, joka muistuttaa vierailijaa luonnon kiertokulusta ja ihmisen roolista osana tätä jatkuvaa elämänvirtaa, joka näkyy aikaisemmissa puutarhoissa, yhdistäen näiden puutarhojen sarjan yhtenäiseksi kompleksiseksi kokonaisuudeksi.

Bloedel reservillä on kuitenkin yksilön kokemuksen lisäksi tärkeä asema yhteiskunnassammekin. Maisema-arkkitehti Anne Whiston Spirn esittää kirjassaan ”The language of landscape” (1998), kuinka maisemalle tulee antaa mahdollisuus puhua. Luonnon kiertokulku ja ajallisuus ovat tasoja, joiden tulisi näkyä myös maisemassa. Historia on tärkeä osa kehitystämme, emmekä opi siitä, jos annamme sen kadota ympäristöstämme. Whiston Spirn esittää tekstissään, kuinka tuhottuakin maisemaa olisi hyvä pyrkiä hyödyntämään: ”emme luo uutta ympäristöä, vaan luomme ympäristön kanssa”. Blodel reservin historia on avohakkuissa ja maatalousviljelyissä, joista on nähtävissä paloja myös nykyisissä puutarhoissa. Sammalpuutarhoissa tämä näkyy avohakkuusta jääneiden kantojen muodossa, jotka muistuttavat vierailijalle historiasta ja ihmisen tekojen aikaansaamasta maiseman muutoksesta.

Lähteet,

The Cultural Landscape Foundation. (2014). Richard Haag Projects: Bloedel Reserve – Creating the Garden Spaces. Youtube-video. https://www.youtube.com/watch?v=jxeP3LO3VBw

Whiston Spirn, A. (1998). The language of landscape – Polemical Landscape. Lontoo: Yale yliopisto.