Studio on nyt saapunut päätökseen. Paljon hienoja esityksiä ja ajatuksia herättäviä suunnitelmia. Omalta osalta loppuesitys on myös pidetty ja kritiikki työstä vastaanotettu.
Ajankäytön suunnittelu tänä keväänä ei omalla kohdallani toiminut loppuun saakka. Viimeinen kuukausi kului pitkälti selviytymismoodissa, kiirehtiessä deadlinesta toiseen. Viimeiselle viikolle osunut intensiivinen toisen kurssin workshop ei helpottanut tilannetta lainkaan. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain loppupalautuksen tehtyä, vaikka osa suunnitteluratkaisuista perustui keskeneräisiin ajatuksiin ja osa toivotusta materiaalistakin jäi palautuksen ulkopuolelle.
Loppukritiikki
Loppukritiikkiä edeltävänä viikonloppuna tein vielä radikaalin muutoksen lähteä toteuttamaan asemarakennuksen kehystämistä hyvinkin konkreettisesti. Tämä hyvin nopeasti loppuun ajettu ajatus jätti osan käytännön haasteista vielä ratkottaviksi. Se kuitenkin oli mielenkiintoinen haaste yrittää sovittaa molempiin kohteisiin.
Loppukritiikin palautuksessa tuli vielä useampi muuttuja heikentämään lopputulosta. Ensinnäkin olin kasannut loppuaineistoni ainoastaan esittelytilaisuus mielessäni, enkä kasannut siitä erillistä loppuraporttia, en tiedä miksi olin ajatellut, että ennätän tekemään sen vielä esittelytilaisuuden jälkeen. Työstäni myös jäi molemmat näkymäkuvat kokonaan pois tietokoneeni kovalevyn hajotessa, joten tiesin ettei työni ollut siellä missä sen olisin halunnut olevan.
Suunnitelma itsessään jätti paljon vielä kysymyksiä auki ja se olisi vaatinut lisää aikaa vastatakseen niihin. Kokonaisuudessaan työssäni on kiehtova ajatus, ja pidän konseptistani edelleen. Loppupalautukseen en ollut tyytyväinen. Olisin halunnut tuoda ajatuksiani vielä paljon yksityiskohtaisemmin ja laadukkaammin esille. Yhtenä kompastuskivenä huomasin oman analyysivaiheen dokumentaation heikkouden. Olin keskittynyt kasaamaan hyvin visuaalista materiaali, enkä ollut tallentanut tutkimiani kartta-aineistoja osaksi suunnitelmaani. Näin vaikutelma myös taustatutkimuksestani näyttää hyvin pinnalliselta.
Itse tilaisuudesta. Erillinen esittelytilaisuus ja sitä seurannut kritiikki tilaisuus olivat ihan toimiva tapa toteuttaa loppukritiikki, mutta esittelytilaisuus jätti hieman oudon tunnelma, sillä on aina tottunut kuulemaan esityksen jälkeen mielipiteet suunnitelmasta. Nyt se jätti viikoksi epätietoisuuteen ja ajatukset. Tosin todella postiivista oli se että palautteelle oli varattu runsaasti aikaa ja sitä sai paljon, tämä ei ole itsestäänselvyys.
Ajatuksia kurssitovereideni töistä
Monella työ oli edennyt valtavasti luonnosvaiheesta ja osa suunnitelmista oli hyvinkin kiehtovia. Ansiokkaitakin töitä oli useita ja niiden takana olevat ajatukset oli esitetty perusteellisesti. Oli kiehtova huomata miten paljon kirjallisuutta ja filosofisiakin ajatuksia oli otettu osaksi suunnitelmaa.
Kurssitovereille kritiikin kirjoittaminen yhdessä toisen kurssilaisen kanssa oli uusi, mutta toimiva tapa tutustua toisen työhön syvemmin. Kritiikin antaminen toiselle työlle nosti esiin myös epäkohtia omassa työssäni. Monesti löysin itseni ajattelemasta että jokin aineisto on puutteellinen, mutta samalla tajusin näin olevan myös omassa työssäni. Oman työn kritisointi ennen loppupalautusta voisi olla mielenkiintoinen lähestymistapa parantaa omaa työtä.
Sinkkilän nosto ajatuksesta, että mitä jos diptyykin toinen osa poistettaisiin, niin vaikuttaisiko se mitenkään toiseen suunnitelmaan. Monen työn kohdalla luultavasti ei. Tästä olen samaa mieltä, vaikkakin moni töistä toimii hyvin saman teeman alla tai parina, niin syvempi yhteys jää uupumaan, myös omalla kohdallani. En tiedä olisiko lopussa ollut hyvä tuoda tämä ajatus esiin jo ennen palautusta jolloin tätä olisi voitu vielä vahvistaa.
Kurssi kokonaisuutena
Kurssin suunnittelukohteen ollessa kaikilla niin erilainen luo se hyvin laajan variaation erilaisia töitä. Toki tämä teki toisten töiden seuraamisesta tavallista kiinnostavampaa, mutta suhde toisten suunnittelualueisiin jäi silti hieman etäiseksi. Suunnittelukohteen ollessa kaikilla sama mahdollistaa se eri ratkaisujen kriittisen arvioinnin monipuolisemmin.
Aiheena kahteen paikkaan suunnitteleminen samanaikaisesti loi hyvää haastetta ja laittoi ajattelemaan erilaisesta tulokulmasta. Erityisesti tarkan taustatyön tekeminen ranskan karttajärjestelmien kautta tuotti itselle hieman tuskaa kielimuurin takia, mutta onneksi Ellan demo hieman auttoi.
Ohjaukset olivat todella hyviä ja oli hienoa, että ne jatkuivat kurssin läpi säännöllisesti. Loppua kohden kurssi oli ehkä hieman liian itseohjautuva omaan makuuni. Täyttäessäni kalenterin jatkuvasti uusilla projekteilla ajoin itseni aikataulullisesti ahdinkoon, mutta tämä on haaste jota vastaan jatkuvasti kamppailen ja koitan parantaa toimintatapojani.
Ajatuksia tulevasta
Jos tulevaisuudessa eteeni tulisi ympäristöhankkeen suunnittelutehtävä, joka olisi itselleni uutta, lähestyisin sitä laajalla ja perinpohjaisella tutkimustyöllä. Turvautuisin asiantuntijoiden näkemyksiin ja etsisin sopivia referenssikohteita. Analyysivaiheessa olisi tärkeää tehdä perusteellinen taustatyö ja opetella ymmärtämään uudenlaista kontekstia. Uskon kuitenkin, että tällaisessa tilanteessa pärjäisin perehtymisen ja oppimisen kautta.
Voiko paikan arvoja ja ainutkertaisuutta enää vaalia nykymaailmassa? Haluan uskoa, että kartoittamalla paikan historian, tutkimalla sen erityispiirteitä ja ymmärtämällä sen suhdetta ympäröivään tilaan, on edelleen mahdollista säilyttää ja luoda arvokasta maisemarakennetta. Joskus tämän saavuttaminen vaatii rohkeita ratkaisuja, jotka voivat herättää mielipiteitä.
Tässä vaiheessa opintoja ymmärrän yhä paremmin huolellisen taustatyön merkityksen. Usein juuri ne suunnitelmat, joiden tekijät ovat perehtyneet kohteeseensa monipuolisesti ja tarkasti, johtavat perusteltuihin ja toimiviin lopputuloksiin.
Kiitos paljon studiosta ja mieleenpainuvasta keväästä.
-Topias