Konseptini – Asemakehys – L’encadrement de la gare
Toista välikritiikkiä varten sain tiivistettyä konseptini onnistuneesti yhteen. Molempien asemarakennusten (Helsingin päärautatieasema ja Gare du Nord) ollessa oman aikansa arkkitehtoonisia monumentteja koin, että molemmat taideteokset ansaitsevat saada oman, arvoisensa kehyksen. Syntyi konsepti Asemakehyksestä.
Ulkokehykseni tulee sisältämään viittauksia ja yhteneväisyyksiä itse rakennusten kanssa, kun sisäkehys mahdollistaa vapaampaa tulkintaa, ja tulee olemaan yksi näkyvistä keinoista luoda tunnistettava maisemadiptyykki. Yhtenäisten valoelementtien käyttö sisäkehyksessä on noussut mieleeni.
Konseptia varten kasasin kollaasin kiinnostavia yksityiskohtia molemmista rakennuksista, ja aioin hyödyntää näitä nyt seuraavassa luonnosteluvaiheessa. Ajatus on luoda valokuvien pohjalta sarja erilaisia muotoja, ja luoda muoto / tekstuuripaletti molemmille diptyykin osille.
Kritiikissä nousi myös hyvä huomio, ettei kehyksen tarvitse aina olla näkyvä rakenne tai muoto ympäristössä, se voi tarvittaessa olla vain ajatusviiva paperilla. Yritän pohtia keinoja tuoda kehys ajatusta hienovaraisesti esiin. Sain myös kurssilaisilta palautteeksi tutustua seuraavaksi kasvillisuuteen ja miten voisin sen avulla jalostaa konseptiani.
Luonnosvaiheessa jatkan vielä tiedonhakua kehyksistä ja maalaustaiteesta. Tavoitteena saada myös teos: The Truth in Painting – Jacques Derrida käsiini. Uskon että kehyksissä piilee paljon hyviä elementtejä ja ajatuksia joita pystyn hyödyntämään suunnitelmassani. Lyödessäni nämä yhteen rakennusten tarjoamien materiaalien ja muotojen kanssa uskon että saan aikaan hyvän suunnitelman.
Välikritiikki myös antoi itselleni itseluottamusta jatkaa konseptin kehittämistä ja sain uskoa projektin onnistumiseen. Tästä on hyvä jatkaa.