Viimeisin viikko ei ole ehkä edennyt aivan niin vauhdikkaasti kuin olin ajatellut, vaikka edistystä on onneksi tapahtunut. Olen pääasiassa tutkinut Maarin rantaan johtavaa siltarakennetta sekä Alvarin aukiota. Kävin myös kenttäkäynnillä Maarin rannan puolella jossa halusin skissailla ideoita mahdolliselle siltarakenteelle. Nyt viimeisimmässä ohjauksessa pohdintaan tuli, että tuoko siltahanke liikaa kustannuksia osakseen. Asiaa pitää pohtia. Silta olisi mielestäni hyvin kiinnostava lisä Maarin yhteyteen, mutta ehkä sitä voisi rakenteellisesti minimoida. Maarin/Laajalahden rantaan, luonnonsuojelualueen suojavyöhykkeen reunamille aion kuitenkin toteuttaa laituri/pitkospuu rakenteen, siellä havaitsemani vaikuttavan ”avaruuden” katsomoksi. Saa nähdä kytkeytyykö tähän suurempaa siltarakennetta vai kehittelenkö muuta ratkaisua tien yli. Ohjaajan kanssa oli myös puhetta siitä, että jos silta/laiturirakenteen toteuttaisi lehtikuusesta niin kestäisi varmaankin 50 vuotta. Jos lehtikuusta ei käytä niin maaperässä joutuisi ilmeisesti tekemään aika suurta myllerrystä sopivan rakennuskelpoisuuden aikaan saamiseksi. Tämä sama tilanne olisi ilmeisesti myös metallisen sillan kohdalla? Kustannussyyt eivät ole niinkään suuri rajoite suunnitelman kannalta mielestäni mutta liiallinen kaivuutyö olisi epätoivottavaa…haluaisin että siltarakenteella olisi mahdollisimman vähän vaikutuksia ympäristöönsä. Puhetta oli myös siitä että lehtikuusi olisi alueella oivallinen puu istutettavaksikin.
Kenttäkäynnillä piirtämiäni skissihahmotelmia reitistä, Tietotieltä Maaria kohti. Ajatuksena olisi nostaa tietotien autotie ja näin mahdollistaa kevyen liikenteen alikulku. Metsän välissä puikkelehtiva siltarakenne jää aika varmasti toteuttamatta, ”kampusta” kiertävää rakenteen haluaisin pyrkiä jotenkin toteuttamaan ja yhdistämään sen tiealueen ylittävään ja maarille laskeutuvaan siltarakenteeseen.
Kenttäkäynnillä huomasin myös kuinka Maarintien vieressä olevalle joutomaalle oli alettu iskemään betonisia pylväitä joiden tulkitsin olevan rakennuksen perustusten alku..ilmeisesti. Tämä sai minut jälleen vilkaisemaan asemakaavoituksia ja alueelle todellakin on kaavoitettu toimistotalon lisäksi myös asuintaloja suunnittelemani reitin varrelle…tosin talojen paikat olivat toistaiseksi vain ehdotelmia ja pienillä muunnelmilla reittini olisi mahdollinen myös rakennusten kera. Toisaalta jos alueelle ollaan rakentamassa niin siltarakenteen toteuttaminen voisikin silloin olla perusteltua ainakin rakennusalueen läheisyyteen, koska maata tullaan joka tapauksessa muokkaamaan vahvasti.
Maarille sijoittuvan asemakaavan havainnepiirros ja suunnittelemani siltarakenteen alustava sijoittuminen punaisella. Kuten kuvasta näkyy silta ei tällä hetkellä reunusta skisseihin havainnoimmallani tavalla potentiaalista pientä ”kampusta” Fat lizardin läheisellä parkkipaikalla. Silta tulee senkin osalta siis muokkautumaan ja on varmasti sovitettavissa mahdollisten rakennusten kanssa.
Maailmantuska herää
Vasemmalla ilmakuva vuodelta 1932 nykyaikaisten rakennusten kanssa kohdan hahmottamiseksi. Oikealla kemistin asemakaavan havainnekuva. Kuten näkyy ainakin satavuotias lehtokujanne ja kartanoaikainen metsikkö ollaan vetämässa täysin sileäksi rakentamisen tieltä kemianlaitoksen koillisessa päädyssä. Häpeällistä!
Masentavimmaksi havainnoksi koin kemistin alueelle tehdyn kaavan jossa käytännössä kaikki olemassa oleva puusto pistetään matalaksi, kartanoaikainen lehtokujanne mukaan luettuna. Yleisesti tämä laukaisi minussa suunnattoman turhautumisen tunteen. Otaniemen suunnittelu ja kaavoitus on niin häpeällistä…ja on ollut jo yliopiston ajoista lähtien. Kun katsotaan 1872 karttaa ja siihen erikseen korostettua Hagalundin kartanopuistoa, niin voidaan havaita nykyiseen tilanteeseen verrattuna kuinka tästä puistosta ei ole lähes puoliakaan enää jäljellä. Niin paljon uskomattomia mahdollisuuksia on jo menetetty…ja paljon tullaan näemmä vielä menettämään jos nämä typerät hankkeet vasaroidaan valmiiksi saakka. Uhattuna ovat nyt nimittäin yliopiston alkuajoilta säilynyt puusto kartanoaikaisten puiden lisäksi. Mutta kuinka tällaisille hankkeille saadaan stoppi, Kuinka tämä kaikkea syövä kone saataisiin pysähtymään. Lopulta kaikki palaa nopean ja hätiköidyn kasvun tieltä, vaikka kuinka yrittäisi taistella vastaan. Siltä se tuntuu.
Vasemmalla 1872 kartta ja siihen vartavasten merkitty kartanopuiston alue. Oikealla kuva jossa puiston alue on rajattu 2024 ilmakuvan päälle. Suuri osa puistosta on hävinnyt. Onko todella ollut niin haastavaa kehittää kampusaluetta siten että niin historiallisia- kuin varmasti luontoarvojakin omaava puisto oltaisiin voitu säästää ehjänä ja yhtenäisenä. Häpeällistä tämäkin. Liekkö sitten Aallon vai jonkun muun tekosia. Puistoa pahiten turmelevat rakennukset eli Tietotie 4 sekä lukiorakennus ovat kuitenkin peräisin 70 luvulta.
Koitin kuitenkin katsoa asiaa mahdollisimman positiivisesti. Yhtenäinen puistokokonaisuus olisi vielä mahdollista toteuttaa asemakaavojenkin lomassa. Paljon on vedetty päin mäntyä mutta korjauksia ja muutoksia voi aina ehdottaa. Haluaisin kuitenkin tehdä sen niin että joku asioista päättävillä tahoilla saattaisi vakavasti tarttua ehdotuksiini…ja se vaatii todennäköisesti tiettyjä kompromisseja…esimerkiksi silta-ajatukseni ja joidenkin tielinjausteni ehdoilla. Tosin tärkeintä itselleni suunnitelmassa on tasokas ja yhtenäinen häiriöttä käveltävä ja koettava viheraluekokonaisuus joka vieläpä tukisi joitain Otaniemessä olemassa olevia ”luontoarvoja”. En halua menettää uskoani asian suhteen.
Uusien linjauksien pohdintaa
Ajattelin todennäköisesti muuttaa pääkehän kulkemaan Ossinlammen kautta. Voi olla ettei reitti lopulta kuljekkaan Konetekniikan liito-oravametsän kautta, mutta asia on vielä epävarma. Reitti vaikuttaisi kuitenkin luontevimmalta nyt tehdyllä uudella linjauksella. Ensi viikon aikana haluaisin saada alustavat asemapiirrokset Maarista, Alvarin aukiosta sekä Vesitornin alueelta aluilleen…uskon että pääkehän ja yleissuunnitelman muoto alkaa hahmottua näiden kolmen alueen kautta, joten saa nähdä että haluanko sittenkin saada valitsemani asemapiirroskohteet ensimmäisenä suht pitkälle viedyksi ja sen jälkeen lähteä kehittämään yleissuunnitelmaa lopulliseen muotoonsa.
Pääkehän pohjoisosan linjauksen tämän hetkinen tilanne. Liito-orava metsä olisi vaikuttava läpikulkukohde etenkin koneaukion suunnasta, mutta reitin toteuttaminen koneaukion kautta tuntuu aika hankalalta ja Martti Levon puiston kautta sähkömiehentielle johtava reitti tuntui käveltäessä varsin luontevalta. Konemiehentiellä olisi ajatus toteuttaa rantareitistä erillinen kulkuväylä, ja pelata voimakkaammin rakennetun vehreän ympäristön sekä suojelualueen rajalla luontaisemmin kasvavan metsikköalueen kontrastilla samalla mahdollistaen puustoisia yhteyksiä rannalta liito-oravametsään.