Tätä toista blogitekstiäni kirjoittaessa kurssissa on kulunut reilu kolme viikkoa viime blogikirjoituksestani. Kurssin intensiivijakso on samalla tullut päätöksensä ja tulevalla kurssikerralla on myös kurssin viimeinen luento, jonka jälkeen tulemme keskittymään lähes puhtaasti harjoitustyön edistämiseen ohjauksien kera. Osa ajasta tulee menemään myös ruotsiin ja tanskaan kohdistuvan ekskursion valmistelemiseen. Ekskursiota käsittelevän blogitekstin ajattelin kirjoittaa ekskursioviikon aikana 25.04. – 01.05.2026. Tietenkin jos ekskursion valmisteleminen nostaa ajatuksia harjoitustyöhön liittyen, aion myös nostaa näitä ajatuksia blogissani
Julkaisin edellisen blogitekstini ennen 27.01. pidettyä kurssikertaa, joten en ole käsitellyt siihen liittyviä huomioitani vielä. Tällöin meille esiteltiin Otaniemeen liittyviä tietoja, näkemyksiä sekä havaintoja ohjaajien sekä Espoon kaupungin kaavoituksen ja alueen ylläpidon taholta. Espoon kaupungin kaavoitussuunnitelmat tuntuivat rehellisesti sanottuna villeiltä ja omasta mielestäni vaatisivat aika paljon lisätarkastelua. Tämä kyseinen huomio tuli ilmi myös kurssilla myöhemmin, kun tarkastelimme Ossinlammen ympäristöön liittyvää asemakaavapiirrosta. Tuntuu kuin ulkotilojen suunnittelu olisi toteutettu ainoastaan niitä jyräävää ja laiminlyövää intensiivistä rakentamista koristelevana viherpesuna, joka näkyy esimerkiksi päälle liimatun oloisina, epärealistisina puustomerkintöinä ainakin kuusikerroksisten rakennusten lomassa. Toisena ulkotilojen arvona nostetaan esiin myös liito-orava, josta -siitäkin huolimatta, että laji on laissa suojeltu- tuntuu nykyään tulleen yhtä lailla formalistinen tapa esittää, että ”luonnosta” ja ulkotiloista muka välitettäisiin. Toisaalta ehkä olen vain itse kyynistynyt ja päättäjiin uskoni syyttä menettänyt? Haluaisin kyllä tulla vakuutetuksi siitä, että asia olisi toisin, mutta lopulliset teot tuntuvat puhuvan aivan muuta kuin niitä pohjustavat väitteet. Kampusalueen ylläpidon taholla tuntuu sen sijaan olevan varsin virkistävä, aito ulkoalueiden laadun ja kestävyyden kehittämisen tahtotila päällä ja heillä tuntui olevan paljon mielenkiintoa eri asiantuntijoiden kuin myös kurssilaisten näkemyksiä kohtaan.
Ohjaajista Jonnalla oli hyviä ajatuksia Otaniemen ajatuspolkuun kehittyvässä diplomityössään. Hän on myös tutkinut diplomityötään varten paljon Otaniemen aluetta, joten aion kyllä käydä hänen ohjauksessaan ottamassa huomioita muistiin. Itselläni on myös kehittynyt tahtotila palata Otaniemessä kampus käsitteen juurille henkisten ja fyysisten taitojen harjoittamiseen omistettuina aukiopaikkoina. Halunani on kuitenkin yhä yhdistää suunnitelmaan myös arboretum- eli puulajipuistonäkökulma, siis rikastuttaa Otaniemeä myös puuvartisten valikoimaltaan sekä niiden käyttötavoiltaan. Tässä hyväksi avuksi tulee ohjaajista Juha, joka nosti inspiroivia näkemyksiä suunnitelman ajallisuudesta ja siitä kuinka tulevat vaalittavat puulajit-varsinkin arvopuut- on hyvä nähdä maisemassa jo nyt ja toimia niiden mukaan. Osuvana kommenttina Juhalta jäi mieleen se, kuinka ”Otaniemi tuntuu roikkuvan yhden tammen varassa”. Tältä tilanne tuntuu minustakin…täällä on muutama olemassa oleva hyväkasvuinen ja toivottavasti vaalittu puu mutta tulevaisuuden kuva tuntuu uupuvan täysin: kun harvat vaalitut puut menetetään, ei mitään vastaavaa ole enää tilalla.
Kaikista inspiroivimman luennon piti varmaankin maisema-arkkitehtuurin opetuksen veteraani, professori Tom Simons, joka esitteli Otaniemen kampuksen historiaa sekä omaa kappelimetsä suunnitelmaansa. Osa tiedoista on tullut meille vastaan aiemminkin, mutta itselleni tuli myös paljon uutta tietoa ja aloin esityksen kautta näkemään taas hieman kirkkaammin, mitä osaa Otaniemen kampusalueen ulkotilojen tulisi täyttää. Tom myös kertoi esityksensä päätteeksi, että olisi mainiota, jos myös suomeen perustettaisiin oma yliopistollinen maisemalaboratorio, joka ylläpitäisi yhteistyötä muiden Skandinavian maisemalaboratorioiden kanssa. Loppuun kuulimme Simonsilta tehokkaan tiivistyksen maisema-arkkitehdin roolista suunnittelijana esittämällä kysymyksen: ”Kuinka maisemat puhuttelevat?”. Olemme käsitelleet aihetta jo maisema-arkkitehtuurin kritiikki kurssilla ja mielestäni suomen kielen termi ”puhuttelevuus” osuu täydellisesti maisema-arkkitehtuurin roolista käytävän keskustelun ytimeen. Kun jokin puhuttelee niin se vetää puoleensa, herättää ajatuksia, luo vuorovaikutusta…Bravo Tom!
Skenaarioita Otaniemeen
Kolmantena intensiivijakson viikkotehtävänämme oli toteuttaa maastoprofiileja annetuilta kohdilta Otaniemessä. Oman ryhmäni kohdalle tuli tehtäväksi Väreen aukio, kandikeskus sisäpihoineen sekä A siiven piha-alueet ja rinne. Kun miettii kuinka kauas uudet puut pitää nykyään asettaa rakennuksista, niin on yllättävää, että esimerkiksi Aallon kandikeskuksen sisäpihalle säästämät lehmukset ovat yhä paikallaan. Minkälaisia vaurioita ne loppupeleissä ovat rakenteille, jos ollenkaan. Juuritilaa kartoittaessa tuli nimittäin pohdittua, että kyseisillä puilla on oltava suhteessa äärimmäisen rajallinen juuritila. Sijaitseeko puiden alla esimerkiksi kellarikerroksia tai käytäviä? Kuinka paljon puiden kammoamisella rakenteiden yhteyksissä on edes pohjaa, vai onko asia hyvin puulajikohtainen? Tiedän että puun juuret kyllä tekevät vahinkoa rakenteille, jos niitä ei suojata riittävästi. Mutta kuinka Aaltoyliopiston sisäpihalla tämä ongelma on ratkaistu? Ehkä lehmukset eivät täyskasvuisessa tilassaan enää levitä juuriaan? Nyt kun mietin tätä kysymystä niin asiaa voisi selvittää ohjaajilta vielä tarkemmin, toistaiseksi lehmuspihan maanalainen maailma jäi aika paljon arvailujen varaan.
Lehmuspihan vähälle huomiolle jääminen johtui osittain myös siitä, että keskityimme pääasiassa A siiven rinteeseen, koska halusimme tehdä siitä tehtäväksemme annetut skenaariotarkastelut. Sen enempää skenaarioita tähän erikseen avaamatta aion nostaa huomion siitä, että koeala skenaariosta alueelle tuli varsin inspiroiva veistospuumetsikköidealla, jossa puiden muoto elää roudan ja muiden luonnonelementtien, sekä mahdollisesti myös mekaanisen kasvullisen ohjailun avulla. Tämä idea lähti liikkeelle tiedosta, jonka saimme maaperäasioista tuntevalta ohjaajaltamme Pirjolta: kun routa katkoo juuria, niin puun korkeuskasvu jää katkenneiden juurien puolelta lyhemmäksi, ja runkoon syntyy mutka. Tiedän myös itse ennestään, että tuomet myös hakeutuvat oksillaan kosteaa ja vetistä maanpintaa kohti ja juurtuvat sitten näistä oksistaan maahan. Tämä mahdollistaisi käytännössä eräänlaisten tuomikaarien luomisen. Kynäjalavan käyttömahdollisuuksia olisi mielestäni myös tarpeen tutkia lisää etenkin A siiven rinteen ojan ja Ossinlammen alueella, sillä se on myös vetisten maiden puu.
Intensiivijakson viimeiset viikot
Maastoprofiilien ja niihin liittyvien skenaarioiden tuottamisen jälkeisten parin viikon aikana palasimme vielä ensimmäisessä tehtävässä läpikäytyjen tietolähteiden pariin. Kiinnostavimmaksi itselleni nousi kaupunkimetsät ja niiden perustaminen koska aihe on voimakkaasti rakentuvassa Otaniemessä hyvin ajankohtainen. Haluan myös ehdottomasti perehtyä akateemisten ympäristöjen maisemia käsitteleviin aineistoihin, vaikka Jyrki onkin esitelmöinyt aihetta mielestäni hyvin tehokkaasti. Aineistoa voisi käydä läpi silmäillen ja katsoa tulisiko sieltä jotain uutta vastaan. Oman ryhmäni aineistoonkin voisin palata vielä nopeasti, ja vilkaista voisin myös pedagogiikkaa läpikäyneen ryhmän aineistoa, vaikka tällä hetkellä koen, että olen tästä aiheesta saanut jo kaiken tarvittavan inspiraation…ehkäpä kokemukseni osoittautuu vääräksi.
Aloitimme myös työohjelman tekemisen ja siten suunnittelun aloittamisen, ideoimalla suunnitelman tavoitteita. Ajattelin omistaa työohjelman ja oman suunnitelmani alkuvaiheiden käsittelyyn ihan oman julkaisunsa, jota lähden kirjoittamaan tämän julkaisuni jälkeen ja pyrin julkaisemaan sen palautettuani välikritiikin pohjalta päivitetyn työsuunnitelmani. Välikritiikissä työohjelmani ja suunnitelmani idea sai pääosin positiivista palautetta, joka oli mukava kuulla. Toki ihan hieman hiottavaakin löytyi, mutta palaan tähän tarkemmin sitten aihetta käsittelevässä seuraavassa blogijulkaisussani. Tästä eteenpäin ajattelin myös koittaa tiivistää blogini julkaisutahtia viikoittaiseksi. Samalla blogin rakenteeseen saattaa ilmaantua jopa ajatuskaaviomaisempia rakenteita, sillä ajattelin alkaa hahmottelemaan suunnitteluprosessiani mahdollisimman paljon blogiini julkaistavissa olevaan muotoon. Saa nähdä kuinka tämä onnistuu vai jatkanko kenties samalla, hieman puhtaaksi kirjoitetummalla otteella. Aika näyttää.