Seuraava blogipostaus on suhteellisen sekava, joten pahoittelut lukijalle siitä. Lähinnä kootusti muistiinpanoja ja ajatuksia tämän hetkisestä vaiheesta harjoitustyön kanssa. Uusia näkökulmia hulevesiin ja maaston miettimistä alustavasti korkeuspisteiden avulla.
Kaaottista ideointia 6.4.
Laskelmia
Lähteenä käytetty RT-kortteja (Hulevesirakenteet RT 103006, Portaat ja luiskat RT 103027) , kirjaa ”Hulevesi rakennetussa ympäristössä” (R. Eskola & O. Tahvonen, 2025) sekä Helsingin kaupungin kaupunkitilaohjekorttia ”Hulevesien hallintarakenteet” https://kaupunkitilaohje.hel.fi/card_tag/kouru/
Johtamispainanteet
pituuskaltevuus max 5 % (1/20) yleensä pienempi, min 1% (1/100).
Pääreittiä reunustava hulevesikouru laskelmia:
kourut 1/20 leveydeltään 300-500 mm , syvyys 30-50 mm. voisiko soveltaaa ja mitoittaa hieman isomman kourun.. leveydeltään siis. ei perus kourua, jotain näyttävämpää nupukivi tms. materiaaleilla pelaaminen.
Kuva: Eskola R. & Tahvonen O. (2025) Hulevesi rakennetussa ympäristössä s.79
eli jos matka on 102 m ja ja kouruun tulisi pituuskaltevuudeksi minimi (1%) niin maaston tulisi laskea 1.02 m… onko liian pitkä kouru… ja pitäisikö niitä olla tien molemmin puolin.
Laskelmia koskien lehmuskujanteen viertä kulkevaa mahdollista nurmettua ja loivempaa johtamispainannetta:
Jos matka 70 m ja pituuskaltevuus 4% niin maaston tulisi laskea 2.8 m , nykyisillään korkeusero 7.7-6.3= 1.4 m joka vastaa 2% kaltevuutta. Eli periaatteessa maastoa ei tarvitsisi välttämättä muokata. Toisaalta jos tehdään erillinen (vaikkakin loiva) johtamispainanne maasto laskee enemmän painanteen kohdalta. Eli olisiko järkevää tähdätä 3 % laskuun. Tällöin korkeuseron tulisi olla painanteen kohdalta 2.1 m. toki sijoittuuko painanne koko matkalle.. 2.5% pituuskaltevuus vaatisi 1,75 m korkeuseron, tällöin muokkaus olisi hienovaraisempi. Leveydeltään johtamispainanne voi tarvittaessa olla 1-2 m leveä, mutta kapeampikin käy. Hyvä juttu, koska vieressä puita, joita en halua vaurioittaa.
Toisaalta olisiko mahdollisuus tehdä kaksi samantyylistä perus nurmettua johtamispainannetta eri mitoilla. Toinen jyrkempi ja kapeampi ja toinen loivempi ja leveämpi. (sijoittelu aukiolle seuraavassa pohjakuvassa näkyvillä paremmin)
Rakennetumpi uoma
pohjan leveys 0.3-0.5 m, suurin mahdollinen luiskakaltevuus 1:1 ilman vahvikkeita. eli jos tulvatasanteella varustettu puoliksi rakennettu uoma voi toinen puoli olla suoralla ”seinällä” rakennettu ja toinen puoli voi tarpeen mukaan olla jopa 1:1. pituuskaltevuus 1-3%. Uoma sijoittuisi 50 metrin matkalle, jolloin maaston korkeuseroa 0.5-1.5 m. Koska maastoa laskettu jo aikaisemmin niin 1% lienee paras vaihtoehto.
Kukkivan puutarhan (ja muutenkin aukion itäreunan) kannalta ajatukset ja ideat vielä avoimet. Pitää antaa ajatusten hautua, josko mieleen juolahtaisi jotakin otollista sinne. Lisäksi haasteina savimaa, ja miten käytännössä ohjataan vesi maanalaiseen säiliöön, josta mahdollista pumpata vesi takaisin maan pinnalle esim. kastelu. Toisaalta alkaa tulla semmoinen tunne, että vesi loppuu pian kesken. Välikritiikissä tuli huomio siitä voisiko osa vedestä olla muuta kuin kerättyä hulevettä, mutta mistä se otetaan tms. herää ajatus. Y-oven edessä oleva härpäkehökötyksen tarkoitus kuvata rakennettua painannetta, johon tarpeen mukaan vettä voisi kerääntyä. Kuivana aikana (lue, melkein aina) sen läpi voisi kävellä ihan normaalisti. ns. porrastettu pikku aukion jatke.
Pientä pohdintaa siitä, minne haluaisin veden valuvan. Ei kuitenkaan mitenkään lopullista. Aukio edellyttää varmaan jonkin sortin veden jakamista, mikäli halutaan kerätä vesiä kahteen eri paikkaan (päävesireitti ja kukkivan puutarhan mahdolliset säiliöt).
Säiliöistä
Tåsinge Plads on tässäkin mielessä hyvä referenssikohde. Aukion alle on sijoitettu kaksi säiliötä ( 10m3 & 5m3). Ympäröivien rakennusten kattovedet ohjataan maan alla filttereiden kautta säiliöihin, josta se voidaan pumpata takaisin maan pinnalle keskellä aukiota. Alvarin aukiolla ei kuitenkaan ole samalla tavalla rakennuksia, kuin Kääpenhaminan kaupunkiympäristössä, joten on pohdittava mistä mahdollinen vesi tulisi.
Tutkin aikaisemmin tänään millainen on suihkulähteen toimintaperiaate, olisiko siitä apua. Ja kyllä, tämä on minulle uutta tietoa, tai ainakin rekisteröin sen kunnolla vasta nyt. Perinteisen suihkulähteen toimintaperiaate ei oikeastaan auta, jos vesi vapautetaan ympäristöön. Suihkulähteen vettä kierrätetään; pumppu imee veden altaasta ja työntää sen suuttimen läpi ilmaan, josta se putoaa takasin altaaseen (tai näin ainakin ymmärsin).
Mieleeni juolahti tutustua myös nurmikon kastelujärjestelmiin, mikä niiden toimintaperiaate on ja mistä vesi niihin tulee. Ilmeisesti kastelujärjestelmä on kytketty vesijohtoverkkoon, josta esim. ajastetussa kastelujärjestelmässä venttiilit aukeavat tietyn aikaikkunan puitteissa ja vapauttavat veden järjestelmään joka luo suuttimien avulla suihkun. Huomaan, että mieleeni kuitenkin muodostuu ristiriita tällaisen vesijohtoverkkoon kytketyn kastelujärjestelmän luomisessa, sillä ajattelen, että puhdasta vettä tulisi tulevaisuudessa säästää. Toisaalta on kyse ajoittaisesta ja mahdollisesti manuaalisesta kastelusta, jolloin veden käyttö ajoittuisi äärimmäisen kuiville ajankohdille. Maanalaiset säiliöt voitaisiin putkistolla kytkeä vesiverkostoon ja kun säiliöt ovat täynnä venttiili sulkeutuu. Luonnollisesti vasta kun vesi on manuaalisesti pumpattu maan päälle säiliöt täyttyisivät taas…. Jaa, en tiedä. Tämä lisäyksenä ohjauksen keskusteluaihelistaukseen.