Koen, että viime viikon aikana suunnitelma koki isoimman kehitysvaiheen, kun uskalsin päästää irti muutamasta mielikuvasta, jotka ohjasivat suunnitelmani eri vaihtoehtojen muodostumista. Keidas- ajatus on pysynyt vahvasti osana suunnitelmaa. Hulevesiajatusten lisäksi, lähdin luonnostelemaan näkymäkuvia ja miettimään tilallisuutta. Yksi isoimmista ”ongelmakohdista” oli mielestäni näkymä aukiolta kohti Otaniementietä. Se luo aukiosta hieman levottoman ja tuntuu, että se niin sanotusti imee ympäröivän maiseman itseensä kuin musta aukko.
Näkymä kohti Otaniementietä 17.3.2026
Lähdin ideoimaan, miten aukion saisi suljettua kajoamatta kuitenkaan oppimiskeskusta reunustavaan puukujanteeseen. Tässä vaiheessa tarkastelin muita aikaisemmilla luennoilla esiteltyjä kampusalueita ja sain idean inspiroituneena Washingtonin yliopiston kirsikkapuista.
@University of Washington
Koin, että vaaleanpunaisena kukkivat kirsikkapuut eivät keskustele Aallon kampuksen paikan hengen kanssa. Kampusrakennukset ovat pääosin julkisivultaan punaista tiiltä ja julkisivussa esiintyy paikoitellen valkoisia yksityiskohtia –> valkoisena kukkivat puut keskustelisivat näin ollen kauniisti aukiota rajaavien kampusrakennusten kanssa ja sulkisivat aukion, jos ne sijoitettaisiin Otaniementien läheisyyteen.
Näkymä kohti Otaniementietä – luonnos – metsänreunan ja puukujanteen väliin sijoitetut keväisin valkoisena kukkivat puut sulkevat aukion
Se, mitä lajiketta kyseiset puut olisivat on vielä hieman auki. Savinen maaperä luo omat reunaehtonsa lajien valinnalle ja jotta kukkivista puista olisi iloa mahdollisimman monelle, niiden kukinta-ajan tulisi sijoittua huhti-toukokuulle. Ensimmäisenä lajina tuli mieleen tuomi, mutta viime viikon ohjauksessa Juhan kanssa käytyjen keskustelujen lomassa kävi ilmi, että Tuomea vaivaa Tuomenkehrääjäkoi, joka syö puut paljaaksi kerran kesässä. Pitänee siis vielä pohtia ja perehtyä eri lajeihin.
Olin työstänyt viime viikon ohjaukseen kolme vaihtoehtoista suunnitelmaa, joista keskustelimme Merin kanssa.
Luonnos 1 – tapahtuma-aukio (oranssi) – keidas (purppura) – metsänreuna (vihreä) – pieni puutarha (keltainen)
Luonnos 2 – leveämpi pääreitti keskiössä, tiet jaksottavat hulevesiuomaa ja sen ulkomuotoa
Luonnos 3 – hulevesiuoma ei kulkisikaan metsänreunaa pitkin.
Keskusteluissa nousi esiin suunnitelmissa esiintyvä läpivirtaus, josta olisi hyvä päästää irti. Meri nosti esiin ajatuksen, jossa koko aukio voisi olla jonkilainen keidas, kohtaamispaikka. Lähdin työstämään tätä ajatusta suunnitelmiin ja tavoitteenani on saada koostettua välikritiikkiin 2-3 vaihtoehtoista suunnitelmaa, jotka ovat kaikki erilaisia.
”Keidas – suossa oleva mätäs, suosaareke t. mättäiden muodostama jono”
Palasin mm. pohtimaan keitaan määritelmiä, ja ajatukseeni nousi täysin eriävä idea aikaisemmista luonnoksista, jossa aukiolla esiintyisi kumpuilevia ”mätäsmäisiä” maastonmuotoja. Nopeasti kuitenkin tajusin, että tällaisen suunnitelman työstö vaatisi paljon aikaa ja perehtymistä ollakseen jokseenkin soveltuva alueelle ja koen, että tässä vaiheessa aikaa ei ole niin paljon, että kerkeisin sellaisen työstämään. Lisäksi ajatuksen toteuttaminen koko aukiota kattavassa mittakaavassa jouduttaisiin kaatamaan monia merkittäviä puuyksilöitä. En halua kuitenkaan sulkea ideaa pois, josko se soveltuisi tulevaan suunnitelmaan edes osittain.