Tämä kauan odotettu vierailu Hanasaaren voimalaitokselle koitti vihdoin pilvisenä torstaiaamuna 27.10. Olin ollut vierailusta jo pitkään hyvin innoissani, ja halusinkin saada kierroksesta kaiken mahdollisen irti. Siitä syystä varustauduin kierrokseen jo etukäteen kirjaamalla ylös muutamia kysymyksiä ja pohdintoja, joista pääsisin keskustelemaan oppaani kanssa. Ja hyvin niitä vastauksia sainkin! Opin paljon laitoksen toiminnasta, jonka ohella tietysti tuli juteltua laitoksen tulevaisuudestakin. Siinä sivussa sain kuulla kiinnostavia tarinoita myös menneistä ajoista, joita oppaani Tiina oli päässyt kokemaan pitkän uransa aikana. Mutta mikä tärkeintä pääsin kiertämään ja näkemään aluetta hyvin kattavasti niin sisä- kuin ulkotilojenkin puolesta. Oli mielettömän siistiä nähdä voimalaitoksen tiloja täydessä toiminnassa ja pauhussa!
Tähän blogipostaukseen kirjaan jälleen joitakin havaintoja käynniltäni. Alue oli kokonaisuudessaan niin hieno ja vaikuttava, että ihan kaikkea ei tässä valitettavasti pysty esittämään, mutta poimitaan nyt ainakin kirsikat kakun päältä!
Alla ortoilmakuva, johon merkattu tähän blogiin poimittujen kuvien sijainnit. Auttaa varmasti hahmottamaan aluetta paremmin ja sijoittamaan itseä kartalle.
- Sisäänkäyntipiha rajautuu mukavasti voimalaitoksen, ruokalan ja työpajan rakennusmassoihin. Taustalla näkyy laitokselle nouseva hiilikuljetin. Voimalaitoksen korkealla seinustalla oleva metallipömpeli on pellettisiilo, joka on ilmestynyt siihen muistaakseni 2010 luvulla. Ajankohta tulee vielä tarkistaa.
- Ensimmäisenä kävimme katsomassa laitosaluetta korkeammalta tornista. Täältä näki hienosti Hanasaaren eteläpäädyn sekä kauempana avautuvan kantakaupungin. Etualalla olevia öljysäiliöitä rajaavat puu- sekä pensasrivistöt. Täällä tornissa Tiina kertoi minulle myös tarkemmin alueella tapahtuvan hiilen kierron alkuetapeista.
- Kierroksemme ensimmäinen halli. Täällä turbiiniin menevästä kuumasta höyrystä muuntuu generaattorin avulla sähkövirtaa. Etualalla generaattori.
- Kattilahalli, jossa jauhettu hiili poltetaan lämpöenergian tuottamiseksi. Halli oli hyvin korkea tila ja sen mittakaavaa on tästä kuvastakin vaikea hahmottaa.
- Laitoksen pihalle oli laitettu säilöön hiilen jauhamisessa käytettyjä metallikuulia. Kuulat olivat hienoja, aivan kuin planeettoja joiden pinnoilla kulumat näyttävät kraattereilta.
- Kuva voimalaitoksen ”sisäpihalta”. Laitoksen piippu (vasemmalla kuvassa) on aivan valtava.
- Kuvassa toinen voimalaitoksen hiilitorneista. Hiilitornien läpi pääsee ajamaan, jotta rekat pääsisivät noutamaan hiilen palamisesta jäävää tuhka-ainesta. Tuhkaa hyödynnetään myöhemmin mm. sementin tuotannossa.
- Alueella on komeita poppelirivistöjä. Voimalaitoksen alue ei siis tosiaan ole pelkkää harmaata asfalttia ja punatiilisiä julkisivuja, vaan alueelle mahtuu vihreääkin.
- Kuva hiilikuljettimen alapäädystä. Täältä hiili kulkeutuu siiloihin odottamaan jauhimeen pääsyä. Kuljettimen rinnalla kulkee myös portaikko.
- Hiilikuljetin luo komean linjan kohti laitosta. Oikealla olevan työpajan ja vasemmalla olevien öljysäiliön väliin ja lomaan muodostuu kiinnostavia tiloja, joille voimalaitoksen korkeat seinät muodostavat taustaa.
Kierros oli kaiken kaikkiaan hyvin antoisa ja kiitänkin suuresti opastani Tiinaa, joka opastuksen lisäksi antoi minulle Sörnäisten energiahuoltolaitoksesta kertovan kirjan sekä hiilikimpaleen! Käynti todellakin ylitti odotukseni ja vaalin tätä kokemusta pitkään.
Kierrokselta päästyäni laadin kotona vielä skissin, jossa koitin parhaani mukaan havainnollistaa käynnillä oppimaani tietoa hiilen kierrosta laitoksen alueella.
Skissi:
