Kritiikin jälkeisiä ajatuksia

Kurssi lähestyy loppuaan, tämä oppimispäiväkirja ei! Tavoitteena on kerätä tänne muistiin ja luettavaksi tarpeellisia muistiinpanoja, ajatuksia ja dokumentaatiota sekä työstä pois jääneitä sivupolkuja prosessin ajalta. Kirjoitan tätä sairasvuoteelta, jossa juuri luin eilisessä palautetilaisuudessa saamani palautteen, jota en ikävä kyllä ollut paikan päällä kuulemassa. Seuraa lyhyt vastine opponoinnille kun ajatukset vielä ovat tuoreina päässä, ja koska en asiasta päässyt kasvotusten eilen keskustelemaan.

Ensiksi: olen oppoinoijien kanssa täysin samaa mieltä siitä, että työ jäi osin keskeneräiseksi. Tämä johtuu siitä tylsästä ja yksinkertaisesta syystä, että aika ei vain riittänyt, vaikka sitä kuinka koitin venyttää ja nipistää muualta. Kevät on ollut kohdallani hektinen – opintojen ja kahden työpaikan välillä sukkuloiminen on ollut haastavaa. Vaikka kaikki liikenevä aika on mennyt tähän kurssiin, se ei vain riittänyt työn saattamiseksi sellaiselle mallille, että olisin itse siihen tyytyväinen. Ekskursioon, kurssin alun tehtäviin ja tämän oppimispäiväkirjan valmistamiseen meni ja menee myös rutkasti enemmän kuin kuuden opintopisteen verran työaikaa. Harkitsin vakavasti jälkipalautusta, mutta koska aloitin jo täyden työviikon tekemisen heti kritiikin jälkeen, se olisi vain kasannut uuden ongelman edellisen päälle. Eteenpäin!

Toiseksi: olen opponoijien kanssa täysin eri mieltä kohteiden ”pois tippumisesta”. Keskittyminen yhteen kohteeseen oli tietoinen valinta, sillä tajusin työn kuluessa, että muut ehdottamani kohteet ja niihin suunnittelemani toimenpiteet nimenomaan eivät vastanneet työn esittämään kysymykseen puiston ja pysäköinnin yhdistämisestä. Alustavissa suunnitelmissa oli kyse enemmänkin pysäköintikenttien maisemoinnista ja niiden ekologisten yhteyksien parantamisesta, joka myös on varsin tärkeä ja kiinnostava aihe (ja sellainen, mistä hyvin voisi tehdä vaikka jatkotyön), mutta joka ei mielestäni istunut konseptiin park. Sitäkin tärkeämpää on, ettei se mielestäni istunut kurssin tehtävänantoon maisema-arkkitehtuurin koealueesta. Maisemoidut pysäköintipaikat olisivat toki opettavaisia niiden periaatteiden, kasvillisuuden, maaperän ja materiaalien osalta, mutta pysyviksi opetusympäristöiksi niistä ei ehkä pidemmän päälle olisi. Päätin siis keskittyä pohtimaan yhtä suurempaa puistokokonaisuutta, joka voisi toimia jatkuvana opetus- ja tutkimuslaboratoriona. Tämä minun olisi varmaankin ollut tarpeen tuoda esiin loppupalautuksessa, mutta ajattelin että se on yksi niitä sivupolkuja, mitä meitä kehotettiin välttämään. Itse olen rönsyilyn mestari, joten yritin kerrankin rajoittaa palautuksen itse suunnitelmaan.

Lisäksi: olisin tietenkin halunnut suunnitella viisi erilaista villiä ja ihanaa koepuistoa, joihin yhdistyy pysäköinti eri tavoin. Yhdenkin puiston suunnittelussa on kuitenkin melkoinen työ! Saamani ohjauksen ja palautteen pohjalta sain myös sen käsityksen, että kampuksen pysäköintipaikoista suurin osa olisi syytä säilyttää. Päättelin etten myöskään realistisesti voisi kaikkiin kohteisiin ehdottaa niin isoa ratkaisua kuin Otarantaan ideoimani parkkirakenne, joten niistä tulisi väistämättä enemmänkin maisemoituja pysäköintialueita, kun pinta-alaa ei samalla tavalla saisi vapautettua puistolle. Saatan olla rajauksessani väärässä – ehkä minun olisi pitänyt liittää (kevyemmät) ehdotukseni muihin kohteisiin lopulliseen työhön. Täydennän niitä tänne seuraavan puolentoista viikon aikana niin saamme nähdä!

Arvostan palautteessa mainittua potentiaalin näkemistä työssäni, ja päätän näihin kahteen lainaukseen; James Winesilta – jonka teokset Jyrki palautti mieleeni välikritiikin palauteessa – Patrick McGraw:n haastattelussa (yllä, lähde: https://magazine.032c.com/magazine/should-what-went-up-come-down-an-interview-with-sites-james-wines) ja @leahtriss:ltä vanhasta Twitteristä (alla). Seuraavan reilun viikon aikana yritän parhaani mukaan avata ajattelu- ja suunnitteluprosessiani täällä, stay tuned!