Arboretum Universitatis Aaltoensis
Ensimmäiset kaksi viikkoa Maiseman suunnittelun ja rakentamisen studiokurssia Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin laitoksella tammikuussa 2026 ovat kuluneet kuin siivillä. Maisteriopintoihin valittavalla studiokurssilla ARBORETUM UNIVERSITATIS AALTOENSIS tarkastellaan tänä kevätlukukautena Otaniemen kampusmaisemaa yliopiston oppimisympäristönä ja erityisesti maisemarakentamisen opetuslaboratoriona. Erityyppiset tutkimus- ja opetuspuistot ovat kansainvälisesti olennainen osa maisema-arkkitehtuurin alan kehittämistä, mutta Suomen ainoalta maisema-arkkitehtejä kouluttavalta oppilaitokselta puuttuu maiseman suunnittelun, rakentamisen ja hoidon koealueeksi soveltuva ympäristö.
Tämä on kiehtova lähtökohta kurssille, jonka ensimmäisillä opetuskerroilla olemme ehtineet jo käydä läpi katsauksen kampusmaisemien historiaa, ja matkailla kuvien ja sanojen välityksellä kampusmaisemissa ympäri maailmaa. Myönnettäköön, että ensireaktioni studiokurssin sijaintiin Espoossa ei ollu aivan näin innostunut – viime kevään kurssi suuntautui Pariisiin, joten ymmärrät varmaan. Luettuani kurssikuvauksen innostuin kuitenkin heti, ja asenteeni on kääntynyt päälaelleen. Turkulaista iskulausetta mukaillen: Varför Paris, vi har ju Otnäs.
Kampusympäristö on aina viehättänyt minua, etenkin kirjoista, elokuvista ja sarjoista tutuksi tullut amerikkalainen sellainen. Ensimmäisellä luennolla opin, että Aallon kampusta markkinoidaan amerikkalaisten yliopistojen tapaan – muun muassa siten, että kampusmaisema toimii käyntikorttina. Pohdin kuvaa, minkä Aalto itsestään ulospäin antaa, ja kuinka hyvin se vastaa todellisuutta. Pitkään luennon jälkeen jään pohtimaan, millaisen käyntikortin voisimme maisemalla Otaniemen kampukselle luoda, ja kuinka hyvää se tekisi koko yliopistolle, ja etenkin maisema-arkkitehtuurin laitokselle. Nykyisellään kampusmaisema on melko erillään maisema-arkkitehtuurin opinnoista, ja toivoisin myös oppineeni enemmän ainakin kasveista, luontotekijöistä ja kenttätyöskentelystä näiden neljän vuoden aikana, mitä olen toistaiseksi kampuksella viettänyt. Tuntuu että maisemarakentamisen opetuslaboratorio vastaisi moniin tarpeisiin.
Odotan jo suunnitteluvaihetta, jossa pääsemme laatimaan ideatasoisia kehitysvisioita ja rakennusteknisiä tutkielmia Otaniemen viheralueille, ja haaveilen skoonelaisen SLU Alnarpin tyyppisestä maisemalaboratoriosta. Alnarpissa toki on myös linna, puisto, arboretum ja yksi Ruotsin suurimmista kasvitieteellisistä kokoelmista, mutta ei tartuta yksityiskohtiin. Jo ajatus siitä, että meillä voisi olla jonkinlainen maiseman koealue, vaikka pienikin sellainen, tuntuu ihastuttavalta – samalla kun se tuntuu ilmiselvyydeltä ja välttämättömyydeltä Suomen ainoassa maisema-arkkitehtuurikoulussa.
Ensimmäisellä kurssikerralla esitetyistä ennakkotehtävistä jäi mieleen erityisesti muutamien opiskelutovereiden nostot maisemasta oppimisen tärkeistä ympäristöistä. Aloin listaamaan omiani, ja pohdin, miten kansallismaisemassa kasvaminen vaikuttaa ihmiseen. Olen tehnyt aihetta sivuavan videoteoksenkin (2019, yllä), jonka nimesin Small town girliksi Journeyn kappaleen mukaan. Tein teokselle jatko-osan (2022, alla) taiteilijaresidenssissä Detroitissa, joka sai nimensä samasta kappaleesta: Stranger. Ensimmäinen teos kuvaa pakoyrityksiä, toinen maastoutumisen ja kotiutumisen kokeiluja; molemmissa päähenkilö on keskenkasvuinen, kehittyvä. Omiin maisemiini kuuluisivat ainakin Porvoo – Herttoniemi-Hakaniemi – Nykarleby – Kökar/saaristo/Ahvenanmaa – Malmö – Berliini – Detroit – Tullisaari. Pikkukaupungit jokien varsilla; suuret, vähän vaarallisina pidetyt kaupungit (jokien varsilla, tai meren rannassa); ja meri- ja saaristomaisemat, ja Helsinki hienoimpine puistoineen osana niitä.
Mitä sitten toivon oppivani kevään aikana? Lyhyesti sanottuna haluan oppia kurssin aikana tuntemaan Otaniemen kampuksen kuin omat taskuni, ja kyetä soveltamaan siihen opittuja asioita niin, että tuloksena olevat suunnitelmat, tutkielmat ja visiot ovat innostavia ja mahdollisia. Olisi hauska tehdä yhteistyötä jonkun tai muutaman tarkkaan valitun kollegan kanssa, joilla on samanlaisia kiinnostuksenkohteita. Itseäni kiinnostavat, muutamia mainitakseni, ainakin (puu)lajien tutkiminen ja sovittaminen Otaniemen kontekstiin; takapihat, joutomaat ja muut sellaiset, mitkä usein esitetään ongelmina joka odottavat ratkaisuaan; Otaniemi Aaltojen kuvitelmana Välimeren maisemasta, rauniomaisemasta; Aino Marsio-Aallon ja Elissa Aallon vaikutus Otaniemessä ja se, kuinka välitila, tyhjä tila, ajatuksen tila on kampuksella opetustiloja tärkeämpää. Nimesin tämän blogin ja oppimispäiväkirjan Aino Aalto Arboretumiksi kunnianosoituksena Aalloille, jotka eivät ole Alvar.
Elissa ja Aino Aalto, finna.fi
Muistiin itselle:
– Katso Sébastien Marot’n luento ”Palimpsestuous Ithaca: A Relative Manifesto for Sub-Urbanism”
(pohdi sen myötä Otaniemeä palimpsestina)
– Katso neljäs tuotantokausi Gilmore Girlsiä, missä Rory menee Yaleen, maisemanäkökulmasta (gif alla)
– Etsi omat valokuvat Columbiasta, Michiganin yliopistosta Ann Arborista
– Jatka Landscape and the Academyn lukemista (Beardsley & Bluestone, 2019)
– Muista tehdä läksyt
Responses