Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2022

Savusukeltajia matriisissa. Akateeminen palvelusväki – keitä me olemme?

Yhtenä tämän blogin taka-ajatuksena on valottaa yliopiston palveluhenkilöstön arkea. Voisin väittää, että minulle on kertynyt jo aika hyvä kokemuspohja siitä, mistä koostuu akateeminen palvelusväki. Olenhan itsekin kuulunut siihen jo yli kymmenen vuoden ajan erinäisissä rooleissa. Silti tätä varten piti ihan istua alas ja pohtia. Keitä me oikein olemme ja mitä me teemme?

Monelle yliopiston ulkopuolella akateeminen palveluhenkilöstö ei sano varmaan oikeastaan mitään. Onhan jokaisessa yrityksessä ja konsernissakin toki asiantuntijoita ja sitten ’muita’ eli palveluhenkilöstöä (apua, nyt onnistuin jo toisessa kappaleessa toiseuttamaan meidät). Me palveluhenkilöstöön kuuluvat olemme tosiaan myös ne ’muut’ yliopistomme akateemisille, mutta välillä myös toisillemme. Siihen piirtyy moni uhka, mutta myös mahdollisuus.

Yliopiston palveluhenkilöstö on varsin monitahoinen kokoelma henkilöitä erilaisissa työtehtävissä. On talouden osaajia, projektipäällikköitä, viestintävelhoja ja sihteereitä. Me olemme joukko ihmisiä hyvin erilaisista taustoista ja osaamisprofiileista, mutta meillä kaikilla ei ole välttämättä koskaan mitään yhteistä työasioissa tai emme edes kohtaa toisiamme työarjessamme. Joskus puhumme jopa eri kieltä, emmekä ymmärrä toisiamme (ja nyt en puhu toisesta kotimaisesta tai viittaa siihen aika ajoin viriävään keskusteluun, pitäisikö kaikki kääntää yliopistolla englanniksi) – yksi IT-suomi-IT-sanakirja tänne ja äkkiä, kiitos.

Tällainen eri asiantuntijuuksien ja työroolien diversiteetti isossa yliopisto-organisaatiossa on omiaan luomaan uusia ideoita ja yhteistyötä (kunhan edellä mainitut kieliongelmat on ensin voitettu), mutta myös omia pieniä mikromaailmoja, kuplia ja siiloja (niistä muuten todennäköisesti tulossa lisää myöhemmin tässä blogissa). Meiltä Aalto-yliopistosta löytyy FIS:iä, LES:iä, RES:iä, MIS:iä, COS:ia, HR:ää ja IT:tä. Kun pääset sisään akateemiseen työyhteisöön, sen kovempi tietäjä olet, mitä paremmin kartalla olet näistä tärkeistä palveluakronyymeistä. Tässä matriisin tiukassa syleilyssä olet vielä astetta kovempi, kun tiedät, että BIZ, ELEC, SCI, ARTS, ENG ja CHEM muodostavat nekin jotain suurta yhdessä. Ja sitten on iso U. Saitko kaikki oikein? Jos et, niin älä lannistu, sinulla on aikaa kerätä koko sarja.

Mutta mikä on kaiken tämän akronyymiväen funktio yliopistossa? Palvelut ovat sellaisen tuotannollisen toiminnan seurausta, joka muuttaa niitä kuluttavien yksiköiden olosuhteita (Tilastokeskus, 2022) tai organisoidun toiminnan tuloksena syntyvä aineeton hyödyke tarpeiden tyydyttämiseksi (TEPA-termipankki, 2022). Bingo! Me palveluhenkilöstön jäsenet olemme sekä yliopistoyksiköiden muutosvoimaa että hiljaisia arjen sankareita. Pidämme tutkijakollegoidemme perusasiat ojennuksessa, pyörät pyörimässä ja kulissit kunnossa.

Myönnän, sanaparin ’organisoitu toiminta’ kohdalla naurahdin vähän. Niin sekavalta ja sattumanvaraiselta setiltä tämä ad hoc- työtanssini välillä tuntuu. Ehkä minulle laitostasolla työskentelevänä yleishallinnon höylänä kiteytyy kovimmalla mahdollisella tavalla se, mitä silppu ja säätö ison yliopistolaitoksen hallinnossa ja johtamisessa tarkoittaa. Tulipalojen sammuttelua, viime hetken koppeja ja pelastuksia. Työtä, joka ei usein näy minnekään, josta ei jaeta palkintoja, mutta joka on tuiki tärkeää. Täysin ilman akateemisia savusukeltajia voisi tutkijoille tulla ehkä äitiä ikävä.

Kyllä minulle on vilpittömästi suurimpia iloja työssäni tuottanut se, kun olen voinut tarjota avun tutkijalle. Ja kuulla kainon sanan kiitos. Joskus tämä on vaatinut myös koukkaamista epämukavuusalueelle, jopa toisen palvelupuljun puolelle. Kaiken ajoittaisen turhautumisen arvoista ovat olleet nuoren tutkijan sanat siitä, kuinka hän on arvostanut tukeani ja antamaani aikaa pahimman väikkärikriisin aikana tai hymyjä, joita kohtaa laitoksen käytävillä pitkän äitiysloman jälkeen (minut muistettiin!). Kyllä ihmisten (tutkijoiden) aito kohtaaminen on tämän palvelutyön suola.

Usein palveluhenkilöstön määrä nähdään yhtenä yliopiston onnistumisen mittarina. Mitä vähemmän meitä on, sitä paremmin ovat asiat. Vai ovatko? Eipä siitä sen enempää tänään.