Olen ollut onnekas. Olen saanut olla mukana erilaisissa kehittämistehtävissä heti korkeakouluopintojen alusta, viime vuosituhannen puolelta alkaen. Aloitin korkeakouluopinnot Joensuun yliopistossa tietojenkäsittelytiede pääaineenani vuonna 1999. Ensimmäisen opiskelusyksyn jälkeen tiesin kuitenkin, että teoreettinen tietojenkäsittelytiede, ohjelmointi ja tietokoneen kanssa kommunikointi eivät yksinään riitä täyttämään uratoiveitani. Syksyllä 2000 aloitin yliopisto-opintojen rinnalla Matkailun opinnot Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa. Matkailun opinnot avasivat laajemmin näkemystäni aluekehitykseen, kestävän kehityksen teemoihin, asiakaspalveluun, tuotteistamiseen ja palvelutuotantoprosesseihin.
Ja toki heti matkailuopintojen alun jälkeen löysin yliopistolta kiinnostavan sivuaineen. Tietokoneavusteisen opetuksen opinnot toivat yhteen tietokoneet, tietojärjestelmät, käyttäjät ja pedagogiikan. Opinnoissa yhdistettiin projektimaista työtapaa, pedagogisen kehittämisen menetelmiä ja monialaisissa opiskelijatiimeissä ratkottiin ajankohtaisia haasteita mm. verkkosivustojen ja verkkokurssien teemoista. Matkailuopintojen integroituminen tietojenkäsittelyyn ja tietokoneavusteiseen opetukseen tuntui luontevalta ja matkailuopintoihin kuuluvan opinnäytetyönkin tein ohjelmistokehitysprojektina matkailupalveluyritykselle. Toinen tuolloin kiinnostava aihe olisi ollut kestävän kehityksen hengessä virtuaalimatkailupalvelun tuotekehitys mutta tämä idea jäi toteuttamatta.
Uuden suunnan kehittämistyöni sai keväällä 2005 jolloin useamman vuoden tietojenkäsittelytieteen (yliopisto) ja matkailun(amk) opintojen jälkeen hain ja pääsin opiskelemaan Joensuun yliopistossa alkaneeseen alue- ja yhteisökehittämisen maisteriohjelmaan. Opinnoissa painotettiin projektimaista työtapaa sekä tutkimuksen ja käytännön kehittämistyön yhdistämistä. Opintojen aikana teimme paljon kehittämisprojekteja Pohjois-Karjalassa esimerkiksi kyläyhteisöjen, kestävän ympäristön ja kulttuurin sekä sosiaalisen pääoman aloilla.
Pro Gradu – tutkielmassani tutkin matkailun alueellisuutta Pohjois-Karjalassa tavoitteena hahmottaa maakunnan matkailupotentiaalia, työni oli osa ESR-rahoitteista MatkailuSampo – hanketta. Gradun lisäksi olin hankkeessa kehittämässä työkaluja matkailun alueellisen täsmätiedon keräämiseen ja analysointiin sekä luomassa matkailun tietokantapalvelua maakunnan matkailuyrittäjille sekä maakuntaan saapuville turisteille. Tietokantaan kerättiin hankkeen aikana tietoja lähes kaikista Pohjois-Karjalan maakunnan matkailuyrityksistä. Matkailututkijoille tietokanta tuottaa ajankohtaista täsmätietoa tarkemmin kuin tilastokeskus.
Opiskeluaikana olin mukana ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan toiminnassa, jolloin käynnistimme uudelleen opiskelijakuntatoiminnan ja pyrimme kehittämään ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijakuntien yhteistyötä Joensuussa. Näkyvimpänä tuloksena syntyi yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoita syksyisin viihdyttävä opiskelijafestivaali Lehtiä Ilosaaressa sekä yhteistyö korkeakoulujen opiskelijakuntien kesken.
Valmistuttuani yhteiskuntatieteiden maisteriksi keväällä 2007 siirsin maallisen omaisuuteni ja kehittämistyötaitoni Joensuusta Lahteen ja aloitin työn Lahden yliopistokeskuksen koordinaatioyksikössä suunnittelusihteerinä. Tehtävänäni oli erilaisten EU –hankkeiden koordinointi. Ensimmäisessä hankkeessani järjestin Tutkijoiden yö 2007 -yleisötapahtumaa ja innostin yliopistokeskuksen toimijoita ja sidosryhmiä toimimaan aktiivisesti yhdessä. Seuraavassa hankkeessa kehitettiin Lahden yliopistokeskuksen yhteisiä palveluita järjestämällä erilaisia koulutuksia, seminaareja ja tapahtumia sekä toteutettiin uutiskirjettä ja kehitettiin verkkosivustokäytäntöjä
Keväällä 2008 aloitin työt verkkopedagogiikan suunnittelijana TKK Lahden keskuksessa. Siellä työtehtäviäni leimasi vahva kehittämisote. Tehtäväni vaihtelivat etäluentokäytäntöjen kehittämisen, oppimisympäristöjen (esim. Moodle ja Optima) ja ohjelmistojen käytön opettamisen ja opetuskäytön ohjaamisen, verkko-oppimateriaalien tuottamisen ja innostamisen ympärillä. Lisäksi hallinnoin Lahden keskuksen verkkosivustoja, toimitin uutiskirjettä, vastasin uusien verkkosovellusten käytöstä ja käyttöönotosta (erityisesti sosiaalisen median sovellukset) ja pyrin innostamaan Lahden keskuksen opetus-, tutkimus- ja hankehenkilöstöä käyttämään ohjelmistoja ja sovelluksia rohkeasti ja ymmärtämään verkon monet mahdollisuudet heidän oman toimintansa kehittämisessä, viestinnässä ja opetuksessa.
Keväällä 2009 johdin Lahden ympäristökampuksen opetusteknologia-ympäristön kehittäminen – hanketta. Hankkeessa tavoitteena olivat Lahden ympäristökampuksen opetusteknologiaympäristön kehittäminen mahdollistamalla monipuolinen IT-laitteiden, verkkoyhteyksien sekä ohjelmistojen käyttäminen opetus-, tutkimus- ja seminaaritoiminnassa ja parantaa ympäristökampuksen toimijoiden tietoteknisiävalmiuksia. Syksyllä 2009 koostin verkkokurssin suunnittelun työkalupakkia osana kansainvälisen maisteriohjelman suunnittelua Must-hankkeessa. Hankkeen aikana julkaistiin myös yhteistyönä kirjoitettu konferenssiposteri ympäristötekniikan maisteriohjelman kehittämisestä.
Kevään 2010 tärkeimmät kehittämishankkeet olivat helmikuussa alkanut WasteNet yhdessä kolmen pietarilaisen korkeakoulun kanssa sekä EcoMill –ympäristötehokkuuspaja –hanke. Oma roolini WasteNethankkeessa oli johtaa osahanketta, jossa suunniteltiin ja pilotoitiin ympäristötiedon verkkosivustokokonaisuus venäläisille viranomaisille ja korkeakouluille. EcoMill-hankkeessa tarkoituksena oli hyödyntää sosiaalisen median työkaluja osana yrityksen ympäristötehokkuuden parantamista sekä luotiin malli verkkokeskeiseen yritystutorointiin.
Kesällä 2010 siirryin Lahden keskuksen verkkopedagogiikan suunnittelijan tehtävistä Otaniemeen kehitysasiantuntijaksi Tutkimuksen ja opetuksen strateginen tuki (TOST) -yksikön tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa –tiimiin. Kehittämistyöni fokus siirtyi opetuksen kehittämiseen, uusien verkkotuettujen toimintatapojen tukemiseen ja muutoksen mahdollistamiseen.
Kehitysasiantuntija toimin aluksi mm. Nopan, Oodin, Optiman ja Moodlen pääkäyttäjänä ja toimin järjestelmien kehitystiimeissä aktiivisesti. Olin myös kehittämässä TOST:in ja IT:n yhteistä pääkäyttäjäpalaverikonseptia, joka oli lähtölaukaus tiiviimmälle, yksikkörajat ylittävälle yhteistyölle.
Keväällä 2011 viimeistelin pääosin verkko-opintoina suorittamani ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot Haaga-Helia ammattikorkeakouluun. Tutkinto toi minulle ammatillista itsevarmuutta opetuksen kehittämiseen. Sain olla mukana Aalto-yliopiston oman pedagogisen koulutuskokonaisuuden käynnistämisessä ja suunnittelin tiimin jäsenenä yhä jatkuvaa A!Peda-intro –kurssia. Toimin myös vastuuopettajana verkkopedagogiikkaan erikoistuneilla verkko opetuskäytössä, tehtävänannot ja arviointi verkossa ja kohti joustavaa oppimisen arviointi –kursseilla. Kursseilla parasta on ollut kohdata Aallon opetushenkilöstöä ja auttaa osallistujia kehittämään opetustaan omaan pedagogiseen ajatteluunsa sopivien tapojen ja menetelmien avulla.
Vuonna 2012 aloitettiin kehittämistyöhistoriani tähän asti suurimman ja yliopistotasollakin hyvin merkittävän projektin suunnittelu. AVLE-projektin tavoitteena oli yhdistää yliopiston osittain rinnakkaiset ja osittain päällekkäiset virtuaaliset oppimisympäristöt yhdeksi selkeämmäksi kokonaisuudeksi sekä selkiyttää virtuaalisen oppimisympäristön roolia korkeakouluopetuksessa. Projekti alkoi vuonna 2013 ja se mullisti yliopiston opettajien ja opiskelijoiden toimintaa mutta myös otti heidät mukaan suunnittelemaan ja määrittelemään uuden oppimisympäristön käyttöliittymää ja toiminnallisuuksia. AVLEssa toteutettu käyttäjäkeskeinen suunnittelu ja osallistava työtapa ovat tuoneet minulle kehittäjänä paljon lisää työkaluja ja ymmärrystä aidosta asiakkaiden toiveiden kuulemisesta ja kehittämistarpeiden määrittelystä.
Vuonna 2014 vastuulleni määriteltiin AVLE projektin muutoksen hallinta sekä viestintä. Tämä kokonaisuus haluttiin erottaa omaksi osaprojektikseen, sillä järjestelmän tekninen toteutus ja sen koordinointi osoittautuvat myös kooltaan mittaviksi. Muutoksenhallinnan ja viestinnän osaprojekti jakautui vielä kolmeen aliprojektiin: viestintä, koulutus ja käyttöohjeet sekä vanhojen järjestelmien alasajot. Organisointitaitoni kehittyivät näiden osaprojektien toteutuksen myötä ja ymmärsin myös viestinnän roolin kehittämistyössä entistä vankemmin.
Vuonna 2016 AVLE-projektin tuotos, MyCourses, saatiin onnistuneesti ja odotettuna yliopistotasoiseen käyttöön ja sain itse keskittyä sähköisen arvioinnin teemoihin. Keväällä 2017 määriteltiin sähköisen tenttimisen edistäminen yhdeksi painopistealueeksi Aalto IT:n puolelta ja työ sai vihdoinkin tarvitut resurssit. Omassa kehittämistyössäni tämä tarkoitti kokonaisuuden haltuunottoa: vastaisin kokonaisuudesta oppimispalveluiden näkökulmasta IT:n kehittämiskumppanina vastuullani erityisesti käyttäjien haltuunotto. Kehittämisaskeleet projektoitiin ja työt aloitettiin. Kahdessa vuodessa olemme tuoneet Aalto-yliopiston digitaalisen osaamisen arvioinnin nykypäivään mm. lanseeraamalla sähköisen tenttimisen konseptin tenttihuoneessa, mahdollistaneet sähköisten salitenttien toteuttamisen yliopiston nykyisiä opetuksen järjestelmiä hyödyntäen, tehneet työtä kirkastaaksemme arvioinnin roolia yliopisto-opetuksessa ja koonneet yhteen arvioinnin kanssa työskenteleviä tahoja. Arvioinnin kehittäminen oli myös teemana kevään 2019 Learning@aalto-tapahtumassa. Samalla vedän yliopistojen yhteisen EXAM-konsortion Soveltavien tenttitehtävien -ryhmää, jonka tavoitteena on monipuolistaa erityisesti matemaatin ja tekniikan alan digitaalisia osaamisen arvioinnin tapoja.
Kehittämistyö digitaalisen arvioinnin parissa on ollut tärkeää ja käyttäjiä kuultuna myös tarpeellista. Uusien työvälineiden ja menetelmien käyttäminen osaamisen ja oppimisen arvioinnissa muuttaa totuttuja toimintatapoja ja monipuolistaa arviointimahdollisuuksia.
Vuonna 2020 hyppäsin mukaan Aallon #timetolevelup-yhteisöön ja sen operatiiviseen ohjausryhmään yhteisömanageriksi. Yhteisön tavoitteina on jakaa etätyöskentelyn hyviä käytänteitä ja vinkkejä, tuoda piristystä työarkeen sekä mahdollistaa kollegoiden kanssa verkostoituminen yli koulu- ja yksikkörajojen. #timetolevelupin kautta astuin myös mukaan toimijaksi aktiiviseen pääkaupunkiseudun korkeakoulujen ja yritysten yhteiseen virtuaalifasilitaattorien verkostoon, jossa jaetaan kokemuksia ja hyviä käytänteitä.
Vuosi 2021 toi eteen Puheenjohtajuuden kansallisessa Exam-konsortiossa ja konsortion strategisesta johtamisesta huolehtimisen. Samalla jatkan erityisasiantuntijana yliopiston opetuksen kehittämisen parissa erityisesti oppimisen ja osaamisen arvioinnin ja esimerkiksi digitaalisiin työvälineisiin ja niiden opetuskäyttöön liittyvien tietosuojanäkökulmien parissa ja pidän mielen avoimena uuden oppimiselle, uusille ideoille ja yhteistyölle.
Mitähän jännää seuraavaksi?