Ilari Aalto

Turun tuomiokirkon keskiajan rakentajista on olemassa vain yksittäisiä kirjallisia mainintoja, joissa mainitaan vain joitakin nimiä. Suurin osa tuomiokirkon rakentamiseen osallistuneista käsityöläisistä on kadonnut historian hämärään. Tiilentekijöitä on kuitenkin mahdollista jäljittää heidän puumerkkiensä kautta, joita löytyy sieltä täältä tuomiokirkon eri rakennusosista. Vertailemalla niitä muista kirkoista tunnettuihin merkkeihin voidaan saada tärkeää lisätietoa siitä, kuinka monta tiilimestaria yhteen rakennusvaiheeseen on osallistunut, ja missä muissa kirkoissa he ovat työskennelleet. Merkit ovat myös tärkeä apu eri rakennusosien ajoittamiseen.

Mikä on tiilimerkki?

Tiilentekijöiden merkit ovat yksinkertaisia puumerkkejä, jotka tiilenlyöjä on piirtänyt terävällä työkalulla kosteaan tiileen ennen polttoa. Merkit esittävät esineitä, kuten avainta, kirvestä tai varsijousta, abstrakteja symboleja ja riimumaisia puumerkkejä. Sama merkki toistuu yleensä monta kertaa yhdessä rakennusosassa.

Merkkejä käytettiin todennäköisesti palkanmaksun järjestämiseen niin, että urakkapalkalla tiiliä tehneet tiilenlyöjät merkitsivät jokaisesta erästä viimeisen tiilen. Tiilimerkeillä näyttää kuitenkin olleen muitakin merkityksiä. Merkit on usein aseteltu näkyvälle paikalle muuraukseen, ja esimerkiksi kirkon pääkuorissa merkkejä on vain ulkopuolella sellaiseen korkeuteen asti, mihin paljaalla silmällä näkee. Ylempänä muurauksessa tai rakennusosan vintillä merkkejä ei ole.

Kuvan keskellä oleva avaimenmallinen merkki kuuluu hyvin ahkeralle mestarille: hänen merkkejään ja tuomiokirkon lisäksi Liedon, Ruskon, Pohjan, Karjaan ja Mustasaaren kirkoissa. Tämä merkki on tuomiokirkon vintillä. Kuva: Ilari Aalto.

Aiemmin tiilissä olevat merkit ovat saaneet osakseen vähänlaisesti huomiota. Vuonna 1919 arkkitehti Carolus Lindberg sivusi aihetta keskiajan tiilenkäyttöä käsittelevässä väitöskirjassaan, ja tuomiokirkon arkeologista tutkimusta johtanut Juhani Rinne mainitsi ohimennen tuomiokirkon tiilimerkkejä teoksessaan Turun tuomiokirkko keskiaikana I: Turun tuomiokirkon rakennushistoria (1941). Rinne oletti merkkejä esiintyvän vain Kaikkien Pyhien kappelin (siis nykyisen pääkuorin) ulkoseinässä, mutta tosiasiassa niitä on useissa kirkon rakennusosissa.

Nykyään Uponnut katedraali -hankkeessa työskentelevä Tanja Ratilainen tutki vuonna 1997 Hämeen linnan tiilissä olevia kuvioita, ja loi ensimmäistä kertaa luokituksen erilaisille jäljille tiilissä. Innostuin tältä pohjalta itse merkkien selvittämisestä reilut kymmenen vuotta sitten, ja aloin tutkia asiaa jo ennen kuin se valikoitui väitöstutkimusaiheekseni vuonna 2020. Tuomiokirkon tutkimushanke antaa erinomaiset mahdollisuudet tiilten kartoittamiseen, ja ensimmäistä kertaa merkitykset aiemmin sattumanvaraisilta tuntuneiden symbolien takana alkavat avautua.

Tiilimerkkien etsiminen vaatii hyvää valoa ja kärsivällisyyttä. Kuvassa kirjoittaja etsii merkkejä Kemiön kirkossa. Kuva: Elina Helkala.

Arvoituksia pimeässä

Tiilimerkkien etsiminen ei ole mitään rakettitiedettä, vaan siihen tarvitaan ainoastaan kamera, mittaskaala, hyvät valot ja tarkat silmät. Olen kartoittanut tiilimerkkejä sekä tuomiokirkon eri rakennusosista että lähemmäs viidestäkymmenestä pitäjänkirkosta. Merkkejä voi olla millä tahansa tiilipinnalla, joten käyn tarkasti läpi oviaukot, pilarit, seinät, päätykolmiot ja kirkon vintille johtavan portaan. Parhaat paikat merkkien löytämiseen ovat pilarit ja ullakonporras, joka on yleensä välttynyt myöhemmiltä muokkauksilta, ja jonka seiniä ei ole rapattu piiloon. Rappauksen alta merkkejä on vaikea löytää, ja toistaiseksi se on onnistunut vain Sauvon ja Pohjan kirkoissa.

Erityisen jännittävää on etsiä merkkejä pimeiltä kirkonvinteiltä, missä täytyy puikkelehtia kattotuolien lomassa toisinaan huterillakin kulkusilloilla. Tuomiokirkossa on onneksi erittäin hyvät kulkusillat, mutta sielläkin merkkien löytäminen vaatii välillä akrobatiaa. Erityisen vaikeaa on ollut tutkia kirkon keskilaivan merkkejä holvien yläpuolisella vintillä. Holvikupolit ovat niin jyrkkiä, että niiden väleihin täytyy laskeutua köyteen tukeutuen.

Merkit on tehty yleensä muutamalla vedolla. Tämä merkki on tuomiokirkon keskilaivan vintillä. Kuva: Ilari Aalto.

Merkkejä joutuu ajoittain etsimään erittäin haastavissa olosuhteissa, jotka vaativat luovuutta. Tässä merkkejä etsitään Vehmaan kirkossa. Kuva: Ilari Aalto.

Mitä merkit kertovat?

Tähän mennessä kerätyn aineiston perusteella tiilimerkit olivat käytössä 1430-luvulta vuoden 1500 tietämille, mutta ne keskittyvät erityisesti vuosien 1460–1480 väliin. Niitä ei myöskään löydy kaikkialta, vaan paria poikkeusta lukuun ottamatta merkit keskittyvät Lounais-Suomeen, Varsinais-Suomen ja Länsi-Uudenmaan alueelle. Tämän ansiosta tiilentekijöiden merkit ovat erinomainen työkalu rakenteiden ajoittamiseen. Esimerkiksi Turun tuomiokirkossa merkkejä on tähän mennessä löytynyt neljästä rakennusosasta: korotetusta tornista ja Pyhän Ursulan kappelista (1450-luku), korotetusta keskilaivasta (1466) ja Kaikkien Pyhien kappelista (1471). Merkkien löytyminen vahvistaa muihin lähteisiin perustuvia ajoituksia, sillä merkkejä löytyy myös muista samaan aikaan rakennetuista kirkoista.

Tuomiokirkossa esiintyviä tiilimerkkejä löytyy useista Lounais-Suomen kirkoista. Tähän mennessä samoja merkkejä on löytynyt Maarian, Pyhän Katariinan, Liedon, Ruskon, Kemiön, Karjaan ja Pohjan kirkoista ja viimeisimpänä Mustasaaren kirkonrauniosta Vaasasta asti. On siis perusteltua esittää, että tuomiokirkkoon tiiliä tehneet käsityöläiset matkustivat pitkin hiippakuntaa eri rakennustyömailla. Heitä työllisti myös Turun kaupunki, johon nousi 1400-luvulla useita muurattuja taloja. Samojen mestareiden merkkejä on löytynyt muun muassa Aboa Vetus Ars Nova -museon tutkimuskaivauksissa.

Turun tuomiokirkko on kaikkein paras paikka nähdä näitä merkkejä. Tähän mennessä olen löytänyt kaikista läpikäymistäni keskiajan kivikirkoista yhteensä 155 merkkiä, joista peräti puolet – 76 merkkiä – on Turun tuomiokirkossa. Merkkejä nähdäkseen ei edes tarvitse lähteä seikkailulle kirkon syövereihin, sillä kaikkein helpoiten niitä näkee tuomiokirkon nykyisen pääkuorin ulkoseinässä. Sieltä merkkien bongaaminen onkin hyvä aloittaa – löydätkö kaikki 36 symbolia?

Kirjoittaja on keskiajan kirkkoarkeologiaan perehtynyt väitöstutkija ja tietokirjailija, joka rakastaa pölyisiä kirkonvinttejä. Kirjoittajan väitöstutkimus koskee tiilimerkkien käyttöä ja merkityksiä keskiajan Turun hiippakunnan kirkoissa vuosina 1430–1500.

Lisää aiheesta

Aalto, Ilari 2024. Tiilimerkit kirkkojen kätköissä. Arkeologia nyt 2024, 20–23.

Aalto, Ilari 2018: A key, an axe and a gridiron: Medieval Finnish brickmakers’ marks as symbols of identity. Buildings of Medieval Europe: Studies in Social and Landscape Contexts of Medieval Buildings, 11–28. Oxford: Oxbow.

Aalto, Ilari 2015. Avain, kirves, risti ja tähti – Tiilentekijöiden merkkejä keskiajan Turusta. SKAS 3–4/2014, 2015, 3–10.

Lindberg, Carolus 1919. Om teglets använding i finska medeltida gråstenskyrkor. Helsingfors.

Ratilainen, Tanja; Janne Harjula, Jussi Kinnunen & Jere Leppänen 2025. A brick with a runic inscription from the Episcopal Castle of Kuusisto, Southwest Finland. Shattered and Scattered Pasts. Festschrift for Professor Georg Haggrén. Archaeologia medii aevi Finlandiae XXXI, 135–150. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura.

Savolainen, Panu; Liisa Seppänen, Ilari Aalto & Laura Laine 2023. Viestejä nimettömiltä rakentajilta: Keskiaikaisten kivikirkkojen rakenteiden merkinnät ja niiden tulkinta. Kirkko, papisto ja yhteiskunta 1600–1800, 127–162. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.