Katsoessamme 2020-luvun maisemaa, katsomme vaurioitunutta maisemaa. Vaurioitumisen seurauksena aikamme maisema-arkkitehdit ratkovat muun muassa ilmastonmuutoksesta aiheutuneita ongelmia niin maaseudulla kuin kaupunkiympäristössäkin. Pohjois-Euroopan maisema-arkkitehdeille annetaan tehtäväksi ratkoa esimerkiksi, se miten viljellään maata, kun peltoja suojaava lumipeite on muuttunut peltoja huuhtovaksi vesisateeksi tai, miten suunnitellaan viheralueita siten, että kaupunkiluonto huomioi ihmisen rinnalla myös muut lajit tarpeineen. Kuvataiteilijat, kirjailijat, filosofit ja luonnontieteilijät jakavat saman huolen. Planetaaristen rajojen ja luontosuhteen sanoittaminen ja kuvittaminen on aikamme keskiössä, painavana tunteena rinnassa. Jaettu huoli tästä päivästä ja tulevaisuudesta läpileikkaa koko yhteiskunnan.
Ihmisen yleinen toiminta antroposeenin aikana on muuttanut luontoa niin monin tavoin, ettei maisema-arkkitehtuurissa ole sijaa muiden taiteellisten tai filosofisten teemojen käsittelyn. Menetetyn maiseman käsittelyä korostaa lisäksi se tosiasia, että toisin kuin monet muut vapaat luovan alan toimijat, maisema-arkkitehtien teokset toteutetaan keskellä luontoa, oli se sitten rakennettua tai rakentamatonta ympäristöä. Tämän vuoksi 2020-luvun maisema-arkkitehtien taiteellisiksi keinoiksi sallitaan ainoastaan luontoa elvyttävät keinot. Keinotekoisuudelle ja turhuudelle ei ole sijaa materiaalisella tai immateriaalisella tasolla. Kasvipaletti löytyy paikallisista luonnonmukaisista lajeista. Kohteiden toiminnallisuudessa otetaan huomioon sään ääri-ilmiöt ja kohteiden koko muodostuu rakennuttajien ja instituutioiden luontoa ennallistavien tavoitteiden puristuksessa. Ekologisen jälleenrakentamisen kulttuurin tavoitteena on palauttaa se maisema, jonka kadotimme valjastaessamme maiseman omiin käyttötarpeisiimme ja esteettiisiin mieltymyksiin.
Blogitehtävä #3