Itäisen kantakaupungin laidalla Kalasatamassa, meren ja ostoskeskuksen välissä, sijaitsee kiilamainen 2,5 hehtaarin kokoinen Kalasatamanpuisto. Puisto rakennettiin 2010-luvulla kun kaksisataa vuotta satama- ja teollisuusalueena palvellut kaupunginosa muutettiin uudeksi asuinalueeksi. Teollisuushistoria näkyy yhä Kalasatamaa ympäröivässä kaupunkikuvassa. Puiston pohjoispuolella kohoaa Hanasaaren entisen voimalaitoksen piiput ja Suvilahden kattilahalli. Uuden kaupunkikuvallisen kerroksen tuovat 2010-luvun jälkeen rakennetut Kalasataman viisi tornitaloa, jotka kohoavat puiston itäpuolella dominoivana maisemaelementtinä. Näiden lisäksi puistosta on visuaalinen yhteys Kalasataman uuteen asuinalueeseen, merenrantaan, Merihakaan ja Kruunuhakaan. Tämän maisemallisen solmukohdan keskellä kuljen läpi Kalasatamanpuiston länsi-itäsuuntaisesti aistien puiston maisema-arkkitehtonisia piirteitä.
Puiston sanotaan olevan oleskelu-, toiminta- ja tapahtumapuisto. Syyskuisena arkipäivänä puiston käyttö painottuu lähes ainoastaan toiminnallisuuteen. Kalasataman asukkaat kulkevat puiston halki, lapset pyöräilevät ovaalinmuotoisella kentällä. Leikkialue on käyttökiellossa peruskunnostusken vuoksi.
Puiston muotokieltä tarkasteltaessa puiston kokonaisilmettä hallitsee ympäröivä kaupunkimaisema, nurmialueet ja puiston kiilamainen muoto. Kiilamainen rajautuminen lähiympäristöön voimistaa ostoskeskusten takana nousevien tornitalojen visuaalista vaikutusta puistoon, puiston kaventuessa dynaamisesti merenrannalta kohti ostoskeskusta. Tämän seurauksena meri, alueen alkuperäisenä tunnuspiirteenä, unohtuu puistossa ollessa. Kasvillisuudessa on toki huomioitu merellisyys istuttamalla erilaisia heinäkasveja ja puiston pinnanmuotoihin on sisällytetty muutamia kumpareita, mutta mielikuva merestä rantakivikkoineen, kalliokumpareineen ei synny, kun katselee puistoa ja sen ominaispiirteitä. Sen sijaan viittaukset jälkiteollisuudesta ammentavaan maisema-arkkitehtuurin on selkeä. Suoria ja pitkiä linjoja suosivat kulkuväylät, valaisinpylväinä toimivat korkealle kohoavat teräsportit, laajat nurmialueet ja asfalttimaalaukset luovat puiston teollisuushistoriaan viittaavat perusrakenteet. Kalasatamanpuisto onkin tyyppiesimerkki 2010-luvun maisema-arkkitehtuurista, jossa ilmenee kansainvälisistä maisema-akkitehtuurikohteissta tututut suunnitteluratkaisut (katso esimerkiksi Rouenin jokisuistoon sijoittuva ”The Great River Promande”).
Suuria kokonaislinjoja ja -muotoja korostavassa puistossa kasvillisuuden merkitykseksi jää tukea puiston perusrakenteita ja alleviivata suuren tilan tuntua. Laajat nurmialueet tuntuvat vastaavan suurieleisille pilvenpiirtäjälle ja teollisuusrakennuksille samalla mitalla. Nurmialue tuntuu toimivan peilin tapaan. Puisto on yhtä kapea ja pitkä kuin puiston lähilaueen tornitalot. Puiston ääriviivoja korostavaa ominaispiirrettä vahvistaa puiston korkeampi kasvillisuus, joka on sijoitettu puiston pitkien sivujen laidoille. Suhteellisen matala ja sivuille istutettu puusto mahdollistaa puiston avoimen tilan, joka katkeaa kulkuväylien halkoessa puistoa. Suuret ja avoimet nurmialueet aiheuttavat sen, että puisto tuntuu toiminnallisella tasolla läpikulkupaikalta, lukuun ottamatta leikki- ja pelikenttää. Ainoastaan keskellä puistoa istutettu korkeahko ja säntillisesti rajattu perennakasvillisuus luo vaikutelman suljetummasta tilasta, joka houkuttelee pysähtymään.
Puiston jatkokehittämisen kannalta, puistoalue hyötyisi ekologisten arvojen toteutumisesta kasvillisuusvalinnoissa, useammasta pienemmästä oleskelualueesta ja merellisten elementtien tuomisesta maisema-arkkitehtuuriin. Miltä Kalasatamanpuisto tuntuisi, jos nurmen sijaan puistossa olisi hiekka-alueita? Entäpä jos kasvillisuudessa suosittaisiin nurmen sijaan niittyjä ja puistossa olisi pieniä oleskelualueita, joissa viettää aikaa? Uskallan väittää, että rohkeampi uskallus ponnistaa paikan omasta historiasta olisi saattanut tuottaa erityislaatuisemman puistokokonaisuuden. Nyt puiston historian kytkeytyminen paikallishistoriaan jää vierailijan selvitettäväksi kun käytetyt suunnitteluratkaisut ovat näennäisiä ja tuntuvat kumpuavan aikansa maisema-arkkitehtuuritrendeistä sen sijaan, että ratkaisut ponnistaisivat siitä, millainen alueen satama-, teollisuus- ja saaristohistoria aikoinaaan oli.
Viittaukset: