Muu maisema osa 1.
Hyvät kuulijat.
Tervetuloa maisema-arkitehtipäiville.
Metsät. Maapallomme keuhkot ovat kaikkein suurin maapallomme ilmiö, mutta silti niin harvoin kunnioitettu. Ikimetsät, luonnonmetsät, aarniometsät, oli kyseessä sitten mikä tahansa ilmaus koskemattomat metsät ovat tunnetusti monipuoleisia ekosysteemejä, joiden kaltaisia emme ikinä tule saavuttamaan suunnittelemalla tai rakentamalla. Ne tarjoavat hapen ja ravinnon lisäksi suojaa ja elinympäristöjä erikokoisille eläimille. Ihmisille koskemattomat metsät ovat olleet pelon ja kunnioituksen kohde, joista olemme saaneet inspiraatiota yhteiskuntamme kehitykseen, taiteeseen ja tieteeseen.
Suomen historiassa metsät ovat olleet keskipisteessä maamme talouden nousussa ja osana luomassa kansallista identiteettiä. Vielä nykyisinkin Suomea mietittäessä mieleen tulevat suuret metsät ja järvet, runolliseen tapaan, suomalainen saa elantonsa luonnosta ja luonto on hallitsevassa asemassa elämässämme. Mutta todellisuus on kuitenkin toinen. Suomen metsistä alle 20 % ovat enää luonnollisia. Metsäteollisuuden kasvaessa ja rahan virratessa maamme alkuperäiset vanhimmat metsät ovat kadonneet tai katoamassa. Monilajisten puiden tilalle kasvatetaan metsäteollisuuden arvostamia yksilöitä, jotka muuntavat alueiden ekosysteemejä. Mitä tapahtuu, kun kasvitaudit ilmastonmuutoksen edetessä leviävät Suomeen.
Kaupunkien kasvaessa ja tiivistyessä metsien merkitys on saanut huomiota enemmän kuin ennen. Koronaviruksen aikaan moni huomasi saavansa voimaa ulkoilusta ja etenkin ihmiset hakeutuivat metsiin. Niiden muodostavat kiintoisat ympäristöt vaikuttavat aisteihimme ja ihmiset muodostavat yleensä lähimetsiinsä omia tunnesiteitä. Metsät lisäävät maisemien vetovoimaa. Entinen metsien kanssa tapahtuva suunnittelu on suurelta osin ollut ojittamista, raivaamista, polttamista, lannoittamista ja rakentamista.
Metsät ovat maisema arkkitehtuurin kannalta tärkeitä, sillä ne opettavat meitä samalla kuin antavat. Metsien kanssa työskentely nostattaa henkilön arvostusta niitä kohtaan, ne auttavat luomaan uusia innovaatioita, ne luovat halun säilyttää tasapainon rakennetun ympäristön ja luonnon kanssa. Suunnittelun tulee integroitua maisemaan, tarjota toimivia tiloja ja silti luoda esteettisesti miellyttäviä ympäristöjä, jotka ottavat huomioon biodiversiteetin. Maisema-arkkitehdin on otettava huomioon luonnonmaisemien kulttuuriset, sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat. Suunnitellussa ei siis pyritä vain esteettisyyteen, vaan keskittyy yhteyksien, monipuolisuuden, biodiversiteetin, ennallistamiseen ja ehkäisyyn.
Suojelu yksin ei riitä. Meidän on tartuttava tähän ongelmaan vielä, kun meillä on siihen mahdollisuus. Tarvitsemme enemmän luontaisia metsiä tai ideoita hakattujen metsien ekosysteemien turvaamiseen. Maisema-arkkitehtuuri tekee yhteistyötä monien ympäristöjärjestöjen, poliittisten päättäjien ja paikallisten kanssa, joilla kaikilla on vaikutusvaltaa asettaa aloitteita, jotka turvaavat metsien suojelun, metsien leviämisen ja vihreiden käytävien rakentamisen. Maisema-arkkitehdit ovat näin metsämaisemien edustajia.
Kiitos.