Lehteen: Suomen Luonto
Puutarhat ovat olleet jo pitkään osana rakennettua ympäristöämme. Historiassa puutarhat ovat olleet merkki vauraudesta ja henkilön, yleensä puutarhan omistajan, asemasta yhteiskunnassa. Monissa kulttuureissa puutarhoilla on paratiisin kaltainen merkitys, joka heijastaa identiteettiä ja haaveita. Niiden kunnossapitämiseksi olemme kehitelleet erilaisia apuvälineitä ja laitteita, jotta voisimme muokata maata haluamalla tavallamme. Taivutamme luonnon omaan tahtoomme ja tuomme alueelle tuntemattomia lajeja. Kiinnostuksemme ja uusien asioiden kokeilu halumme ylittää varovaisuutemme, joka saattaa lopulta koitua kalliiksi ei vain puutarhallemme vaan myös sitä ympäröivälle luonnolle. Puutarha teemana näkyy myös osana normaalia elämäämme ei vain fyysisesti, mutta myös kuvitetusti. Astioissa, tekstiileissä ja taiteessa puutarhat ovat olleet osana koristelua ja tyyliä. Samoja kasveja puutarhoissa on ikuistettu lautasille, kahvikuppeihin ja vaatteisiin. Ne ovat osana arkiympäristöämme enemmän kuin uskommekaan.
Helsingissä avattu näyttely Garden Futures – Suunnittelua luonnon kanssa on monipuoleinen kokonaisuus, joka esittelee puutarhojen monia muotoja ja niiden merkitystä muuttuvassa ympäristössämme. Näyttely esittelee tämän lisäksi suunnittelijoita, heidän ideologioitaan ja suunnittelijoiden valintojen vaikutuksia ympäristössä. Esillä ovat suomalaisten suunnittelijoiden ja taiteilijoiden lisäksi esimerkiksi brittiläinen Derek Jarmanilla. Puutarhojen lisäksi keskitymme kasvillisuuteen. Näyttely on jaettu kahteen osaan Helsingin designmuseon ja arkkitehtuurimuseon kanssa.
Mikä on ihmisen ja luonnon suhde toisiinsa nyt ja tulevaisuudessa? Tätä kysymystä pohtii Designmuseon näyttely, joka esittelee puutarhojen historiallista merkitystä yhteiskunnassamme. Uusien menetelmien ja innovaatioiden avulla puutarhat ovat levittäytyneet laajemmalle kuin koskaan aiemmin, oli kyseessä sitten kattopuutarha, kelluva puutarha tai kaupunkipuutarha. Kasvillisuuden merkitystä esitellään kuvallisesti valokuvin. Ilmastonmuutoksen edetessä vauhdikkaasti eteenpäin kehittelemme yhä useampia tapoja tuoda kasvillisuutta elämäämme. Designmuseon näyttelyn kokoelmiin puutarhoista kuuluu laaja valikoima video näytöksistä, kankaisiin ja keramiikkaan. Puutarha on otettu osaksi mukaan myös poliittiseen propagandaan sekä kapitalismia. Astuessa toiseen kerrokseen avautuu eteemme keskikäytävä neljällä ovella. Keskikäytävää edetessä on sille levitetty valtava seinämatto, kuin kasvillisuuden peittämä niitty sen värit tuntuvat liikkuvan tuulen mukana. Työ hätkähdyttää ei vain koollaan, mutta värien tasapainolla, joka luo esteettisesti miellyttävän ja rauhallisen kokonaisuuden. Jos katsomme tarkemmin värien suhteita vihreä ja punainen luovat visuaalisesti miellyttävän vastaväri yhdistelmän, vaikka työhön on käytetty kymmeniä eri värejä. Aivan kuten puutarhoissamme kaikki ovat harmoniassa. Yksi huoneista on täysin vihreä, esitellen puutarhan rakentamiseen ja kunnossa pitoon suunniteltujen välineiden kehitystä lapiosta, puutarhatuoliin. Miten ja mistä muodot syntyvät? Tähän ovat vaikuttaneet satojen vuosien kehitys vihreästä vallankumouksesta lähtien. Derek Jarmanillan rakentama puutarha lähellä ydinvoimalaa, kuvastaa elokuvatekijän kuolevaisuutta, mutta samalla kasvien kukoistus rujolla maalla kertoo elämän kauneudesta ja toivosta. Videoteos on surullisen kaunis yhdistelmä visuaalisesti mutta myös musikaalisesti.
Vaikka näyttely Arkkitehtimuseossa jää pienemmäksi, kuin designmuseossa, sitä ei silti kannata jättää näkemättä. Arkkitehtuurimuseon näyttely tarkastelee puutarhojen suunnittelijoiden ideologioita, väripaletteja ja lajien käyttöä ympäristössä, samalla kerrotaan maisema-arkkitehtuurin kehityksestä. Näyttely esittelee meille tuttuja suomalaisia maisema-arkkitehteja, kuten Maj-Lis Rosenbröijerin sekä ulkomaalaisia suunnittelijoita, kuten tanskalaisen Piet Oudolfin. Täällä keskitymme puutarhojen muotojen ja kasvillisuuden merkityksiin. Näyttely esittelee vuosikymmenien näkemyksiä puutarhoista ja niiden tarkoituksesta. Kasvillisuuden ja muotojen lisäksi värien käyttö ja ajallisuus ovat nostettuja osia.
Designmuseon näyttelyn negatiiviseksi puoleksi jää sen järjestys, joka on epäselvä. Kävijälle jää epäselväksi mistä näyttely pitäisi aloittaa ja mihin suuntaan näyttelyä pitäisi kulkea, ehkä näyttelyllä ei ole kulkusuuntaa? Teokset painottavat pieniin yksityiskohtiin, joten kiireessä sitä ei kannata tarkastella. Arkkitehtuurimuseon näyttely jää kokonaisuudessaan pienemmäksi kuin designmuseon, odotuksena oli nähdä enemmän pienoismalleja ja kuvia suunnitelmista, mutta suurin osa näyttelystä kerrotaan kirjallisena. Arkkitehtuurimuseon näyttelystä saa enemmän irti, jos on tutustunut jo ennestään aikakausien mielipiteisiin, suuntauksiin ja historiaan luonnosta, puutarhoista ja kasvillisuudesta.
Näyttely kokonaisuudessa sopii erinomaisesti aikuisille ja lapsille. Se jää hyvin mieleen syvillä video esityksillään ja värikkyydellään sekä kutsuu tutkimaan tarkemmin pieniä yksityiskohtiaan. Vaikka jako kahteen osaan museoiden välillä rikkoo näyttelyn tunnelmaa, on molempien museoiden esitykset yhteydessä toisiinsa.