Suomen sanakirjan mukaan sana luonto tarkoittaa ”yleisimmin maaperä sekä vesi ja ilmakehää kasveineen ja eläimineen varsinkin vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen muokkaamana elinympäristönä.” Tämän sanakirjan määritys on ongelmallinen omasta mielestäni. Sen mukaan ihmisen rakentama tai muokkaama ympäristö ei ole enää osa käsitettä, oli kyseessä sitten maisema-arkkitehdin suunnittelema metsäinen puisto, luontaisia kasveja kasvava niitty kaupungissa tai golf kenttä kumpareineen. Mikä tekee luonnosta luonnon? Jos kaadamme metsän ja rakennamme sen tilalle asutuksen, joka ominaispiirteitä on 70 -luvun metsäkaupunki emmekö enää voi sanoa aluetta luonnoksi tai luonnonmukaiseksi vaikka suurin osa alueesta olisi vielä metsää, pensaita ja muuta kasvillisuutta? Miten rajaamme ihmisen muokkaaman maan? Jos kaivamme kuopan maahan, josta teemme lammen tarkoittaako tämä sitä, ettei lampi ole osa ympäröivää luontoa, vaikka se kuvastaisi oikeata luonnollista lampea ja tarjoaisi hyvän elinympäristön alueella asuville eläimille. Sanakirjan selitys aiheuttaa ongelmia muissa sanaan liittyvissä termeissä, kuten sanoissa ympäristö ja maisema, jotka molemmat ovat kytköksissä luontoon. Tilasto keskuksen mukaan ympäristö käsitteellä tarkoitetaan niitä fyysisiä, sosiaalisia ja kulttuuritekijöitä, jotka kuuluvat luontoon tai rakennettuun ympäristöön ja joiden kanssa ihminen on vuorovaikutuksessa. Maisema taas on aisteilla havaittu suhteellisen laaja ympäristö. Eli sanakirjaa seuraten maisema-arkkitehti ei ole MAISEMA- arkkitehti, koska käsite luonto ei päde ihmisen rakentamiin ympäristöihin.
Rakennetulla ympäristöllä on kuitenkin vaikutuksia mielipiteisiimme luonnosta. Vaikka tuhoamme tai muutamme alueen alkuperäistä luontoa, rakentaminen on omalta osaltaan välttämätöntä yhteiskuntamme kehitykselle, lakien syntymiselle ja säädöksien laatimiselle ja samalla opimme mitkä suunnitelmat toimivat ja mitkä eivät. Brian Black selittää omassa artikkelissaan Organic Planning: Ecology and Design in the Landscape of the Tennessee Valley Authority luonnonsuojelu, siihen liittyvät lait ja säädökset sekä niiden noudatus saavutetaan rakentamalla luontoa. Hän puhuu Tennesseessä olevan vuonna 1940 rakennetun padon puolesta ja sen vaikutuksia Amerikan ympäristösuunnitteluun. Pato itsessään sulautuu sitä ympäröivään maisemaan ja siitä on tullut suosittu turisti kohde nykyisin, sillä se tarjoaa yllättävän näköalan alueen luontaiseen ympäristöön. Padon rakentamisen aikana on laadittu monia ympäristöä koskevia lakeja ja sen suunnitellussa on mietitty tarkkaan ympäristön suhdetta patoon. Brian Blackin mielestä, kun rakennamme, opimme samalla rakentamaan luontoa myönnellen, kuten on tapahtunut Tennesseen padon aikana. Black näkee padon rakentamisen hyvänä asiana, joka on tulvien hallinnan lisäksi ollut esimerkkinä tuleville sukupolville paremmasta ympäristö suunnittelusta. Mutta onko rakennettu ympäristö vielä luontoa?
Rakentamalla itsellemme parempaa ympäristöä tuhoamme samalla alueen alkuperäistä luontoa, pala josta joudumme maksamaan itsellemme koituvan hyödyn johdosta. Nykyisin pyrimme kuitenkin rakentamaan luonnolle pyhitettyjä kohtia omaan ympäristöömme, esimerkiksi hyönteishotelleja ja lahopuita. Pyrkisimme hyvittämään tekemäämme riistoa ja palauttamaan alueen luontaista eläinkantaa takaisin. Mutta palveleeko tämä silti enemmän ihmisiä kuin eläimistöä? Lahopuut ovat hyödyllisiä, mutta jos ne on nostettu ylös ilmaan teräspalkeilla näyttävyyden ja esteettisyyden saamiseksi ei pääidean tarkoitus lahopuusta täyty, sillä lahoaminen ei tapahdu. Toinen esimerkki tästä ovat nurmikot, jotka ovat vihreitä ja reheviä. Mielenkiintoista yhteiskunnassamme on pihan nurmikon arvostus, vaikka se itsessään ei tarjoa ravintoa, suojaa tai eläimistölle hyvää elinympäristöä. Nurmikot palvelevat suurimmilta osin ihmisiä esteettisesti ja ne ovat helppoja hoitaa taloudellisesti. Nurmikoille on kuitenkin kehittynyt yhteiskunnassamme talon ja sen asukkaiden terveydestä, taloudellisesta asemasta ja maineesta kertova asia. Talossa, jonka pihalla on liian pitkä tai huonosti hoidettu nurmikko, on jotain vikaa. Toisaalta kaikki rakentamamme ovat vaikutuksessa toisiinsa. Rakennettu ympäristö on luontoa, se on osa prosesseja, ilmiöitä ja tapahtuma sarjoja, jotka vaikuttavat ja ovat vaikutuksiin altistuvia. Jos antaisimme luonnolle valan ottaisi se rakennetut alueet takaisin hallintaansa ajan kanssa. Alueen alkuperäinen luonto pystyy kukoistamaan ihmisen muuttamassa rakennetussa ympäristössä.
Jokaisella maalla on oma käsityksensä siitä mitä luonto tarkoittaa, samalla jokaisella ihmisellä on oma käsityksensä luonnosta. Anne Whiston Spirn toteaa sopivasti artikkelissaan The Authority of Nature: Conflict and Confusion in Landscape Architecture ”luontoa voidaan rakentaa, mutta se ei ole vain rakennelma.” Maisema tulisi nähdä muuttuvana kokonaisuutena, jonka annamme kehittyä omaa polkuaan ja josta voimme oppia uutta. Luonto on siis sekä rakennettua että rakentamatonta.