enis Delbaeren osallistui kolmanteen välikritiikkiin, jossa esittelimme suunnitelmamme luonnosvaiheessa. Oli virkistävää kuulla näkemyksiä täysin eri kulttuuritaustasta tulevalta henkilöltä. Vaikka tuntui, ettemme olleet täysin samalla aaltopituudella, hän nosti useista töistä esiin hyviä huomioita kriittisen tarkastelun kautta. Joskus koko suunnitelman tai yksittäisen ratkaisun kyseenalaistaminen pakottaa suunnittelijan viimeistään perustelemaan oman työnsä lähtökohdat ja päätökset. Suomessa kritiikki on monilla kursseilla ollut paikoin liiankin positiivista, vaikka työ ei olisi ollut erityisen vahva.
Omassa työssäni Delbaeren kyseenalaisti ylipäänsä sen, miksi edes suunnittelen näin ”kauhealle” asema-alueelle. Hän viittasi kommenteillaan kodittomuuteen, levottomuuksiin ja laajemmin sosiaalisiin ongelmiin, joita erityisesti Gare du Nord vetää puoleensa. Tulkitsin, että hänen näkökulmastaan tällaisille alueille suunnittelu on ajanhukkaa ja resurssien väärinkäyttöä. Olen itse tästä eri mieltä. On toki mahdollista, että kokemattomuuteni toteutuneiden suunnitelmien parissa saa minut suhtautumaan turhankin optimistisesti mahdollisuuteen parantaa asema-aluetta onnistuneella suunnitteluratkaisulla. Vaikka kaikkia sosiaalisia ongelmia ei voida ratkaista suunnittelulla, voidaan silti luoda esteettisesti ja toiminnallisesti toimiva tila, joka palvelee niin matkustajia kuin itse asemarakennuksia.
Luonnosvaiheessa palasin tutkimaan asemarakennusten muotokieltä ja pyrin löytämään rakennusten väliltä yhteneviä muotoja ja rytmejä, joita voisin hyödyntää diptyykin muodostavassa rakenteessa tai elementeissä. Tavoitteena oli löytää muotoja, jotka istuvat luontevasti molempien rakennusten arkkitehtuuriin.
Halusin lisätä aseman ympäristöön enemmän viheralueita sekä istuttaa isompia puita parantamaan alueen viihtyisyyttä. En kuitenkaan halua, että puut peittävät tärkeimpiä näkymiä rakennukseen, vaan sijoittaa ne siten, että ne kehystävät asemarakennusta huomiota herättämättä. Tein kartoitusta näkymistä ja alueista, joille olisi mahdollista sijoittaa puustoa ilman, että se peittäisi liikaa näkymiä tai haittaisi kulkua.
Loppukevät on ollut itselläni hyvin työntäyteinen, ja yritystoiminta on vienyt oletettua enemmän aikaa, muista kursseista puhumattakaan. Tähän välikritiikkiin olisin halunnut tuoda näytille jo karkean luonnoksen asemakehysten yleissuunnitelmasta, mutta resurssit eivät riittäneet. Ajatus tehdä jotain hyvin yksinkertaista ja huomiota herättämätöntä kiinnostaa, mutta pelkään suunnitelmasta tulevan tylsä tai mitäänsanomaton. Monet skissit ovat päätyneet roskiksen pohjalle, kun olen yrittänyt löytää tarpeeksi rohkeaa mutta yksinkertaista ratkaisua. Päätavoite on tarjota rakennukselle selkeät kehykset, jotka eivät varasta huomiota itse rakennukselta, mutta jotka rajauksellaan toisivat lisäarvoa ja lisäisivät viihtyisyyttä ankealle rakennuksen edustalle – kehys osana teosta.
Viimeistelyvaiheessa joudun tekemään joitakin kompromisseja, jotta saan suunnitelmani valmiiksi kurssiajan puitteissa. Uskon, että tässä on hyvä pohja tehdä jotain vaikuttavaa, mutta pelkään, ettei aika riitä vakuuttavan lopputuloksen saavuttamiseen.