Viimeiseen ohjaukseen saavuin skissiläjän kanssa ja onnekseni koko läjä ehdittiin kuin ehdittiinkin käydä kertaalleen keskustellen läpi. Tavoitteeni oli, että ohjauksen jälkeen lähes kaikki olisi sillä tasolla selvää, että pääsisin laatimaan lopullisia materiaaleja ohjausta seuraavien viimeisten kahden viikon aikana. Aika hyvin tähän tilanteeseen päästiinkin!
Hyvää pohdintaa syntyi muun muassa kasvillisuudesta, jonka luonnetta olinkin alustavasti pohtinut ennen ohjausta. Ohjauksen jälkeen syntyi selkeämpi kuva, minkälaisen muodon ja minkälaisia alueita ja tilaa kasvillisuus saisi suunnitelmassa. Rohkaistuin myös avaamaan laajempia yhtenäisiä alueita kasvillisuuden vallattavaksi etenkin rakennusten seinustoille. Ajatuksena oli se, että kehittyvä vihreä massa lopulta pehmentäisi suurien rakenteiden ja rakennusten synnyttämää tilallista rajaa ja mittakaavaa.
Ohjauksessa puhuttiin lisäksi rullaluistelukentän rajauksesta, eli miten uudella pinnalla oleva kenttä ja sitä kiertävä nykyisellä asfaltilla kulkeva rullaluistelurata suhtautuvat toisiinsa. Detaljitasolla pohdittiin siis sitä, että onko kenttä esimerkiksi hieman alemmalla tasolla, kuin sitä kiertävä rata, ja että onko rajapinnalla esimerkiksi jonkinlainen reunakivi tai jopa matala muuri. Näitä vaihtoehtoja skissailin ja tutkin vielä kertaalleen läpi ohjauksen jälkeen.
Olin ennen ohjausta tehnyt myös pikaiset tarkastelut kahdesta detaljista, jotka koskivat bouldersäiliöitä sekä juuri puhuttua rullaluistelukenttää. Keskusteltiin näistäkin ohjauksessa ja todettiin, että koska monista alueen rakenteista ei ole riittävästi tietoa ja todellisuudessa rakennesuunnittelija pohtisi nämä läpi, ei minun tarvitse tämän työn yhteydessä suunnitella niitä niin pikkutarkasti. Sen sijaan on hedelmällisempää tässä työssä keskittyä esittämään aluetta ja toimintoja havainnollistavampien leikkauksien kautta. Alla vielä kuvat boulderoinnin detaljitarkastelusta.
Mutta näiden ja muutamien muidenkin pohdintojen saattelemana oli hyvä lähteä työstämään raportin lopullisia materiaaleja. Tehtävää oli tietysti todella paljon ja uumoilinkin, että varsinaisen loppuspurtin aika tulisi vastaan viimeisen viikon aikana. Ja näinhän siinä kävikin. Olin tietoisesti työskennellyt viimeiseen ohjaukseen saakka lähes täysin käsin piirtämällä taka-ajatuksena se, että koneella ei sitten tarvitsisi moneen kertaan tehdä samoja kuvia uudestaan ja uudestaan. Ehkä näin säästyi myös aikaa. Toisaalta tämä taktiikka tarkoitti myös sitä, että viimeisillä viikoilla sitten kaikki materiaali piti siirtää paperilta koneen ruudulle, ja siinä sitten olikin tekemistä. Taktiikan toimivuudesta aikataulullisesti en siis ole niinkään varma. Kuitenkin se, mitä tämä työskentelytapa minulle jälleen muistutti, oli miten upea ja nopea tapa käsin piirtäminen onkaan ajatuksien prosessoinnissa sekä käsittelyssä. Olin viime vuosina koronasta johtuneen etäopiskelun myötä ehkä jopa alkanut ujostelemaan käsin piirtämistä, mutta nyt koen rohkaistuneeni siinä uudestaan. Tätä pidän ehdottomasti yhtenä tällä kurssilla saavutettuna voittona.