Kurssin alkuviikkojen aikana olen pohtinut, että itselleni ehkä helpointa lähteä muodostamaan tehtävän rajausta on lähestyä suunnittelutehtävää tietyn lajin kautta. Tähän mennessä olenkin pyöritellyt ajatuksia ympäriinsä hyvin paljon lähtien boulderoinnista, kiertäen roller derbyn kautta aina yleisurheiluun saakka. Lajeja vain on niin monta ja kaikesta olisi jotakin opittavaa!
Kaikista pohtimistani lajeista lopulta yksi on tähän mennessä kiehtonut minua muita enemmän, ja se on rullaluistelu. Kävin silti pitkään keskustelua itseni kanssa siitä, että onko rullaluistelu liian lähellä omaa lajiani, muodostelmaluistelua. Sain kuitenkin pian huomata, että rullaluistelu ja rullaluistimilla harrastettavat lajit eroavat tietysti niin ympäristöltään, pinnoiltaan, muodoiltaan kuin varusteiltaankin hyvin olennaisesti luistelusta. Myös sesonki ja vuodenaika on eri. Enkä oikeastaan edes tiedä rullaluistelusta juuri mitään.
Ryhdyin ihan ensimmäisenä surffailemaan Pinteresin valokuva-aalloilla ja yllätyin, kuinka monipuolista rullaluistelu tai rullaluistimilla toteutettava liikkuminen voi olla. Alun mielikuvani rullaluistelusta oli lähinnä se, että rullaluistimilla liikutaan asfaltoituja reittejä pitkin paikasta A paikkaan B samalla nauttien liikunnasta ja maisemista. Olen myös kuullut roller derbystä, mutta tästä lajista en mitään muuta tiedä kuin sen, että sekin tehdään rullaluistimilla. Yllätyksenä minulle tuli kuitenkin se, että myös rullaluistimilla harrastetaan temppujen tekemistä samankaltaisissa ympäristöissä, joissa myös skeitataan. Esimerkiksi ihan vain kadulla tai skeittiparkeissa. Rullaluisteltavan ympäristön ei siis tarvitse olla vain tasaista kovaa pintaa, vaan mukaan voi mahduttaa myös paljon muutakin. Rullaluisteltavien lajien monipuolisuus yllätti minut positiivisesti.
Ihastuin myös suunnattomasti rullaluistelusta löytyvään kuvamateriaaliin, mikä heijasteli voimakkaasi 70- ja 80-lukujen estetiikkaa sekä Roller Disco -kulttuuria. Olisikin siistiä yhdistää harjoitustyössä urheiluun myös tätä tapahtumapuolta ja pohtia, mitä uusia ulottuvuuksia esimerkiksi rullaluisteluun voisi yhdistää.
Seuraavaksi aloin pohtimaan, mihin uutta rullaluistelun keskittymää voisi toteuttaa Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla. Lähtökohtina kartoittamiselle minulla oli kohteen riittävä avoimuus ja tila sekä jo olemassa olevat kovat pinnat, joita suunnitelmassa voisi hyödyntää. Päädyin kahteen hyvin erilaiseen vaihtoehtoon, Malmin lentokenttään sekä Suvilahteen/Hanasaareen. Vaikka kohteet erilaisia ovatkin, yksi asia niitä yhdistää, nimittäin kova kehittämisen paine. Alueiden avoimuus, ainakaan nykyisissä määrin, ei siis ole enää itsestäänselvyys tulevaisuudessa, mikä oikeastaan sysäsi minua voimakkaasti kohti väliaikaisuuden ajatusta. Väliaikaisten liikkumisympäristöjen suunnittelu kannustaisi samalla keskittymään aiemmin pohtimiini teemoihin kestävyydestä ja kiertotaloudesta. Nimittäin miksi satsata mieletöntä määrää resursseja ja päästöjä ympäristöön, jonka odotettu ”elinikä” ei ole esimerkiksi 5-10 vuotta pidempi? Tätä asiaa on mielenkiintoista punnita.
Rullaluisteluun linkittyy omassa mielessäni tietynlainen urbaaniuus ja siksi päädyin Malmin ja Suvilahden/Hanasaaren väliltä valitsemaan Suvilahden/Hanasaaren. Alueen saavutettavuus on nykyisellään parempi ja Malmi alkoi vastaavasti tuntumaan liian kaukaiselta, valtavalta ja rajaamattomalta alueelta tämän kaltaiselle toiminnalle. Hanasaaressa tietysti Helenin voimalaitos luo hyvin absurdia ja jättiläismäistä mittakaavaa, mikä sekin voi olla harjoitustyössä haaste, mutta kiinnostava sellainen. Jos siis päädyn rajaamaan työn tarkemmin voimalaitoksen ympäristöön.
Mutta sitten iski uusi ajatus kuin salama kirkkaalta taivaalta! Entä jos valitsenkin voimalaitoksen ympäristön suunnittelun kohteeksi ja lajina olisikin kiipeily! Laitoksella on käsittämättömät määrät ikkunatonta seinäpintaa ja mikä olisikaan sen jännittävämpää, kuin mielettömän suuri kiipeilymaailma keskellä kaupunkia. Ajatus tupsahti syliini juuri kun olin laatimassa työohjelmaa ja tuskailinkin jonkin aikaa, että kummasta tässä nyt pitäisi kirjoittaa. En ole lainkaan varma tästä uudesta ajatuksesta, sillä se on myös aika epärealistinen, mikä toisaalta tekee siitä entistä kiehtovamman. Tässäkin vaihtoehdossa voisi pohtia väliaikaisuuden mahdollisuutta, sillä laitoksen tulevaisuuden käyttötarkoituksesta ei tietääkseni ole mitään varmaa tietoa.
Lopulta päädyin kirjaamaan molemmat vaihtoehdot ylös työohjelmaan ja annan niiden hautua hetken aikaa. Päätöksiä on usein helpompi tehdä, kun on antanut vaihtoehtojen hetken muhia mielessä ja saanut keskustella niitä kanssakurssilaisten tai opettajien kanssa.
Muutamia inspiraatiokuvia, jotka herättivät innostusta:
Kuva: https://fi.pinterest.com/pin/312578030404045703/?nic_v3=1a3W3NFbV
Kuva: impalarollerskates.com